Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi meille uutisen, että Pariisin katot tahdotaan Unescon maailmanperintölistalle. Tämän ajatuksen oli ilmoille heittänyt yhdeksännen kaupunginosan pormestari. Uutinen hyppäsi silmien eteen, eikä vähiten sen vuoksi, että olimme lähdössä ystäviemme kanssa viikonloppuvisiitille kyseisiä kattoja ihastelemaan.
Mikäli itse saisin ehdottaa, voisi myös Pariisin metro olla hyvä kohde kyseiselle listalle. Siihen rakastuin ensisilmäyksellä ensimmäistä kertaa kaupungissa käydessäni, jo yli 20 vuotta sitten. Näin kattavaa, toimivaa ja suuresti insinöörin mieltä lämmittävää taidonnäytettä ei joka maasta löydy. Ensimmäinen metrolinja valmistui vuonna 1900, juuri kuulun maailmannäyttelyn jälkeen. Sen samaisen, johon myös Eiffelin torni rakennettiin.
Eivätkä kaupungin nähtävyydet siihen lopu. Vuonna 1896 avattu Galeries Lafayette Hausmann -tavaratalo mahtavine kattokupoleineen on edelleen monen shoppailijan taivas. Vaikken kaupasta mitään etsinyt tai löytänytkään, oli se silti itsessään valtava ilo silmälle.
Pariisin syksy Place des Vosges'n aukiolla, Seinen rannalla, tai missä vain on kaunis. Kuten myös Pariisin kesä, kevät ja talvi. Tämä neljäs reissuni täydensi matkapäiväkirjastani puuttuneen vuodenajan. Vaan luulitteko, että Pariisin reissusta tällä kertaa päästäisiin näin vähällä? Ehei, luulisin kertovani kaupungista hieman useammassa päivityksessä. Kyllä se vain ansaitsee sen.
Viikonloppu ei riittänyt taaskaan näkemään kuin murto-osan kaupungin nähtävyyksistä. Vaikka parhaamme teimmekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)