kesäkukkia

Muutama vuosi sitten raivasin talon seinustalle uuden kukkapenkin, josta ajattelin pysyvää kesäkukkapenkkiä. Kävikin niin, että joka vuosi löytyi kesäkukkien noutoreissulta joku "aivan ihana" monivuotinen kukka, joka on pakko saada, ja se sopii juuri tähän penkkiin. Nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa en muista missä kohden penkkiä nuo ihanuudet sijaitsevat tai mitä ne edes ovat. Ne voivat kukkia loppukesästä tai ehkä ovat jo tukahtuneet rikkaruohojen alle. Mene ja tiedä. Mutta enpä uskaltanut myllätä kuin osan penkkiä. 

Lopputulos on hieman hassun näköinen, mutta piristävä. Alkupää on täysin uusien kesäkukkien vallassa, loppupäässä näyttäisi olevan ainakin kulleroita ja vuohenputkea. Viereisestä kivikosta sen sijaan nousee ihania orvokkeja. Tämä jos mikä jaksaa piristää joka vuosi. Eriväriset ihanuudet. 

Loppukesästä olen ehkä hieman viisaampi kukkapenkkini sisällöstä - jotta pääsen taas unohtamaan sen ensi kesään mennessä...

Villiintynyt puutarha

Heipä hei, pitkästä aikaa! Täällä sitä ollaan. Blogi on kyllä ollut mielessä, joka päivä, mutta tekniset sekä muut seikat ovat estäneet tekemästä päivityksiä. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, mutta kaikki ajallaan! Värihaastettakin olen omalta osaltani suunnitellut, mutta toteutusvaihe koittaa aikanaan. 

Jos en täällä ole ehtinyt käydä, niin enpä ole myöskään käynyt pihallamme. Kesä on tehnyt sinne tehoiskun. Pitkän kevään jälkeen kasvit ovat yllättäneet aivan yhtäkkiä. Kullero onkin nupuillaan, vaikka vielä muutama viikko sitten ei siitä ollut jälkeäkään. Kukkapenkin matala peitekasvi on yllättänyt valkoisilla kukillaan, joiden olemassaoloa en muistanut lainkaan. Enkäpä muista kyseisen kasvin nimeäkään tähän hätään...

 

Narsissit ja tulppaanit kukkivat nyt! Eivät maaliskuussa, eivät huhtikuussa, vaan nyt. Touko-kesäkuun vaihteessa! Hieman nopeammassa tahdissa ovat heinät ja rikkaruohot nousseet. Pitäisi päästä pian niiden kimppuun, ennen kuin tukahduttavat helmihyasintit ja muut pienokaiset maanrajassa. 

Joka vuosi olen ostanut kesäksi orvokkiamppeleita, jotka ovat saaneet siementää rauhassa pihaamme. Iloiseksi yllätyksekseni näitä jälkeläisiä nousee vuosi vuoden jälkeen eri nurkasta. Ihanissa väreissä. 

Lintulauta ei ole enää aktiivisessa käytössä, toisin kuin talvella. Linnunpönttö sen sijaan on saanut olla rauhassa toistaiseksi. Valitettavasti. Niin on myös ruohonleikkurimme. Mutta kai tuonne ruohojen keskelle nyt pieni pala punaista aina mahtuu, vaikka ihan vain koristeeksi...

Sillä kuka nyt viitsisi leikata tällaista ihanaa keltaista kukkamerta pois. Väriä, rehevyyttä, rönsyilyä. Ihana, villiintynyt pihamme! Joka yhtäkkiä on puhjennut joka puolelta loistoonsa, runsaanpana kuin muistan koskaan! Nautitaan nyt tästä, ennen kuin kesä tulee ja kuivaa! 

Iloista kesän alkua kaikille! 

-Tipi-

Parasta kesässä ovat yksinkertaisimmat asiat!

Kun sohvan pohjalla lojuu, voi ilon saada uskomattoman vähästä. Asioita jotka piristävät, löytyy joka nurkan takaa. Esimerkiksi vanhat asiat eivät jätä yleensä koskaan kylmäksi. Retrotavarat, kuten vaikkapa julisteet, tai jopa vuosikymmenten takaiset kaupan hintalaput tuovat hymyn huulilleni.

Ei väliä onko asia paperista, muovista, posliinista tai vaikkapa raudasta, tärkeintä on aitous. Alkukantaiset ja yksinkertaiset asiat ovat vilpittömiä ja tuovat ilon. Sama pätee myös ihmissuhteissa.

Eikä iloon tarvita välttämättä edes onnistumisia. Kun hätä on suurin ja apukin kaukana, on nauru sallittua. Tätä ohjekirjaa bussipysäkillä lukiessani vääntyivät suupielet väkisinkin hymyyn. Iloista päivää kaikille. Nauttikaa ympärillä olevista asioista. Niistä pienistäkin! 

Värikästä vaihtelua

Kovasti hiljaista on blogirintamalla ollut. Siihen on syynsä. Ennen juhannusta onnistuin hankkimaan pitkän vapaan, töihin menen vasta kesäloman jälkeen elo-syyskuun vaihteessa. Alkukesän lepuuttelenkin vain sairaslomalla. Kipsi kädessäni häiritsee hieman kirjoitusta, mutta muutoin se ei mieltä lannista.

Jollei koskaan tekisi mitään, sattuisi ja tapahtuisi paljon vähemmän. Kuinka tylsää tuolloin olisikaan! Nyt viimeksi sattuneen tapauksen vuoksi oikean käteni kaksi sormea murtuivat ja sain pirteän paketin. Vaihtelu virkistää ja eri väreillä voi mukavasti piristää pukeutumista. Kissat nauttivat emännän käteen integroidusta raapimispuusta. Parin viikon päästä toivon pääseväni takaisin kirjoittelemaan, josko kipsistä voitaisiin tuolloin luopua. Siihen saakka loikoilen ja köllöttelen, nautin palvelusta. 

ps. ne itseltäni kesken jääneet klapitalkootkin saatiin kunnialla loppuun, vaikka poistuinkin paikalta kesken kaiken paikkailtavaksi! Loppu hyvin - kaikki hyvin! :)

Valkeus tuli!

Tänään piti ennusteiden mukaan sataa ja olla kylmää. Vaan taivas oli sininen, aurinko paistoi ja puutarhassa puhkesi valkeus. Lumipalloheisi jatkoi kukkimistaan. 

Myös juhannusruusu puhkesi kukkaan. Juuri ajallaan, viikkoa ennen keskikesän juhlaa. Tuoksu kruunasi koko kauneuden. 

Tänäkin vuonna juhannusruusu on aivan täynnä kukkia ja nuppuja. Oksat jaksavat hädintuskin kantaa kaiken ihanuuden. 

 Myös orvokeista löytyy lähes valkoinen amppeli roikkumasta pihamaalta. Kun keväällä piha loistaa hetken keltaisenaan, nyt keskikesän lähestyessä mukaan on tullut valkeus. Kuten vanhassa laulussakin sanotaan; yöt kesän valkeat, vienot nuo...

Kesäloma!

Ensi viikon saan lomailla! Joskin tekemättömät-listalta löytyy runsaasti puuhaa sekä kolean sadepäivän, että aurinkoisen poutapäivän varalle. Tänä vuonna olen jakanut lomani kahteen osaan. Ensimmäinen viikko käynnistyy nyt, loput säästän elokuulle. Silloin voin kerätä puutarhan satoa, nyt vasta kitketään rikkaruohoja. Hyödyllisiä puuhia molemmat! Lisäksi listalla on maan muokkausta, siivousta, maalausta, leipomista, laulamista, kynttiläkutsuja, askartelua, hierontaa, kotimaan matkailua sekä silkkaa rentoutumista! 

Kesäkukkapenkkini vm. 2014

Noin, nyt se on istutettu! Talon päädyssä sijaitsevan kesäkukkapenkkini tämänvuotinen värikirjo. Tämä taitaa olla nyt kyseisen kukkapenkin kolmas kesä. Ensimmäisenä vuonna olin täysin yksivuotisten ostokukkien varassa, mutta viime vuonna penkkiin tuli jo muutama useampivuotinen kukka levittäytymään. 

Joka vuosi kukkapenkissä on ollut jotain keltaista. Luonnollisesti. Tätä varten hain viime kesänä lapsuudenkodistani kulleroita ja kultatyräkkiä. Kulleron muistan lapsuudestani saakka mummon kukkapenkistä. Tuo kultatyräkki taas on uudempi tuttavuus. Muistaakseni istutin myös punertavaa helokkia, vaan sitä ei nyt näy nousseen. Valkoisesta kukasta ei täyttä varmuutta ole, mikä siellä on nousemassa. Ehkä arovuokko... ...tai sitten jokin muu, yritän tunnistaa lähiviikkoina tarkemmin.

Keltaisista kesäkukista huovinkukkaan olen innostunut jo tämän kukkapenkin ensimmäisestä vuodesta lähtien, siitä taannoin blogikirjoituksessani kerroinkin. Myös samettikukka on ollut suosikkini jo vuosia, johtuen sen hyvästä tuoksusta sekä pirteästä värimaailmasta. Aikoinaan kun pääsin ripille, muistan isäni kanssa juhlavalmisteluiden aikaan käyneeni kukkaostoksilla ihan ominpäin. Tuolloin mukaan tuli vain ja ainoastaan, koko kukkapenkin täydeltä samettikukkia. Ehkä hieman tylsä valinta, mutta ainakin juhlakalun mieleinen! 

Keltaisen ja oranssin sävyjen lisäksi laajensin värimaailmaa hieman tänä vuonna. Ensiksi päädyin hempeän vaaleanpunaiseen kesäneilikkaan. Mikäli hyvin käy, saattaa tämä talvehtia ja nousta uudelleen ensi vuonna. Hieman tummempaa punaa löytyy kaunokaisesta, joka on monivuotinen. Sinistä, lilaa ja valkoista väriä penkkiin tuovat yksivuotiset lobeliat. Jännää seurata jälleen uusia lajeja, ja kuinka ne viihtyvät ja toivottavasti rehevöityvät kesän aikana. 

Vihreä hetki ennen hämärää

Eilen illalla nurmikon leikkauksen jälkeen käytin hetken ihaillen tulosta. Vastaleikatun nurmen tuoksu, illan viileys ja laskeva aurinko tuovat kesämielen. Tähän aikaan vuodesta päivä alkaa olla pisimmillään, luonto on vehreää ja kasvit valmistautuvat nupuillaan juhannuskuntoon. 

Juhannusruusupensaassa on nuppuja satamäärin. Viikon päästä ne lienevät auenneet, juuri ajoissa keskikesän juhlaan. Pensasruusuni Viljami on saanut myös muutaman nupun, joiden avautumista odottelen innolla. Keltaiset ruusut ovat kuuluneet aina lempikukkiini. Olen antanut itseni ymmärtää, että myös äitini sekä hänen äitinsä pitivät kovasti juuri keltaisesta ruusuista. Mieltymys kulkee siis vahvasti suvussa. 

 

Tulppaanit ovat kukkineet, mutta kuunliljat ja metsämansikat vasta valmistautuvat kesään. Nuo metsämansikat, eli virallisemmin ahomansikat ovat ilmestyneet pihaan vähitellen ja levittäytyneet rönsyillään vuosi vuodelta laajemmalle. Mutta se ei haittaa, päin vastoin. Lumettoman ja leudon talven jälkeen moni pihakasvi on ottanut itseensä. Niitä ruttojuuria lukuunottamatta... Viime talvi oli kova myös lumipalloheisille, mutta onneksi kuivien oksien keskeltä pilkistää lukuisia lumipalloja. 

Piha alkaa olla valmis juhannuksen vastaanottamiseen. Ehkäpä kitkemistä ja nurmikonleikkuuta on tiedossa vielä ennen sitä, mutta muutoin luonto on ajallaan. Näin pitääkin olla tähän aikaan vuodesta.

Vanhanajan kesä!

Viikonloppuna sade taukosi ja pääsin vihdoin upottamaan sormet multaan! Nyt kesäkukkapenkki on paikoillaan ja nurmikko ajettu. Kuvailen tässä näkymiä iloksenne joku ilta kun ehdin. Paljon olisi vielä tehtävää ja niinpä auringon paistaessa mieli on jatkuvasti puutarhassa. Kävellessäni paljain jaloin nurmikolla, auringon lämmittäessä, mieleen tulevat lapsuuden kesät. Tuntuu että silloin paistoi aina aurinko. Näinhän ei tietenkään ole, mutta ihmismieli on mielenkiintoinen ja muisti valikoiva. Kuka niitä harmaita päiviä nyt muistelisi. 

Nostalgikkona kaikki entisajan muistot ovat itselleni arvokkaita. Muutama vuosi sitten, Romaniassa käydessämme, sydämeni oli aivan pakahtua tähän vanhanajan romantiikkaan. Hevoskärryjä näki maanteillä junan ikkunasta säännöllisin väliajoin. Realisti voisi todeta asiantilan johtuneen köyhyydestä, ja maisema olisi marraskuisena iltana voinut näyttäytyä vallan toisessa valossa. Mutta lämpimässä auringonpaisteessa kaikki oli vain kaunista ja ihanaa. Turistina on kovin helppoa olla naiivi. Ja miksei lämpimänä kesäpäivänä myös kotipihalla. Aurinko hymyilee, niin minäkin!

Puutarhassa

Pienestä saakka yksi lempiväreistäni on ollut keltainen. Kun olin vauva, laittoi äiti pinnasänkyyni lakanat, joissa oli valkoisia sydämiä keltaisella pohjalla. Kangas saattoi olla Tampellan Cook-collectionin, tai ainakin se näytti siltä kovasti. Epäilemme että katsellessani maailmaa tuolta keltaisesta vinkkelistä, on jokin vaikutus tarttunut koko maailmankuvaani. Toinen lempivärini, kuten blogin nimikin jo kertoo, on punainen. Nämä värit ovat päätyneet myös kukkapenkkiini. Narsissien auettua lämpö toi nopeasti pintaan myös tulppaanit. Kirkas keltainen ja punainen näyttävät mielestäni vihreällä pohjalla niin kovin piristäviltä. 

Keltainen on myös tuo ennenkin mainitsemani Viljami-ruusu, joka pihallamme kasvaa. Värin lisäksi myös nimi vaikutti ostopäätökseen. Tätä en vain voinut jättää hankkimatta! Ajatuksissani ruusun kasvamista seuraa myös eräs minulle hyvin tärkeä vanha Viljam, jossain pilvien tuolla puolen. Ruusun virallinen nimi on Viljaminkeltaruusu, eli William's yellow. Nyt on alkamassa Viljamin kolmas kesä pihallamme, ja lehdet ovat kasvamassa isommiksi. Nuppuja odotellessa on joku hämähäkki ehtinyt jo käydä tekemänsä luomuksensa Viljamin runkoon. 

Noin viikko sitten ajoin nurmikon ensimmäistä kertaa, sen ollessa vielä vähän kuiva ja keltainen. Nyt nurmikko rehottaa täysillä. Sitä se lämpö teettää... Onneksi rikkakasveista voikukat miellyttävät värinsä vuoksi omaa silmääni, joten kestän pienen villiintymisenkin. Kunhan tulppaanit eivät vain tukehtuisi kasvuston keskelle, ennen kuin ehdin hätiin.

Puutarhanhoidossa täytyy myöntää peukaloni olevan aavistuksen keskellä kämmentä. Kasvit ja niiden hoito eivät ole kovin tuttuja, lajien nimet pääsevät välillä unohtumaan. Kasvatukseni lähtökohtana on yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen. Pihallamme oli kolme vanhaa angervopensasta, joiden arvelisin olevan norjanangervoita. Vuosi sitten kokeilin leikata vanhimman ja kärsineimmän kokonaan poikki. Näin komeasti se taas kukkii, joten kokeilu kannatti. Viime syksynä katkaisin loputkin kaksi, katsotaan mitä ne toimenpiteestä pitivät. 

Viikossa piha on muuttunut paljon! Nyt luonto alkaa olla kauneimmillaan, kun kasvukausi on aluillaan. Lakastuneita kasveja ei vielä ole. Näillä lämpötiloilla se tosin lienee vain ajan kysymys. Voi kunpa vain pian ehtisin  muilta kiireiltä upottaa sormeni multaan!

Kesä tulla ryöpsähti

Tällä viikolla piha on muuttunut. Joka aamu ikkunasta ulos vilkaistessa näkymä on vaihtunut edellisen vilkaisun jälkeen. Kiireisen viikon aikana pihatyöt ovat jääneet vähälle, ja nyt viidakko alkaa olla villiintymässä... Aamulla töihin lähtiessä saniaiset nostivat auringonsäteissä päätään. Illalla näkymä lienee taas erilainen... Kerron mitä kaikkea pihassa on tapahtunut, kunhan sopiva väli tulee. Helteistä perjantaita kaikille! 

Maalaiselämää -ei pöllömpää!

Sunnuntaina se kesä viimein alkoi. Kun lämmintä on yli kaksikymmentä astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, tuntuu jokainen nurkka jälleen kuvaamisen arvoiselta. Lähdimme käymään lapsuudenkodissani, tekemään hieman toukotöitä. Tällä kertaa vuorossa oli perunanistutus. Kaupasta perunoita saisi toki paljon edullisemmin, kuin mitä lannoitukseen ja konetöihin kuluu, mutta jokin kumma vetää vuodesta toiseen ihmiset pellolle. Ehkä se on se maku. Oman maan peruna on aina oma. 

Istutus käy kuin leikki, kun käytössä on oikea kone. Tämä kyseinen mynämäkisen Jukon kone on ollut lemmikkini siitä saakka kun se kotiini tuli, vuosia sitten. Kyseessä on traktorin perään laitettava kone, jossa on istumapaikat kahdelle ihmiselle. Nauhassa kulkevien kuppien avulla siemenperunat saadaan istutettua tasaisin välein, aurojen peittäessä maahan päätyvät perunat. 

Kun urakka saatiin päätökseen, huomasimme puussa tarkkailijan. Siellä se istui ja katseli. Ei pöllömpää!

Näkymiä kännykkäkameran läpi

Eilen autoillessani huomasin kesän todella koittaneen! Huomiooni vaikutti aurinkoisen ja lämpimän ilman lisäksi se, että käväisin hieman etelämpänä, jossa puiden lehdet olivat jo suuria. Liikennevaloissa istuessani oli näpsäistävä auton ikkunasta nopea kuva todisteeksi kesän tulemisesta. 

Toinen kesän merkki olivat tien varrelle ilmestyneet lehmät. Tämä on näky, joka sykähdyttää mieltä aina. Valitettavan harvoin nykyään vain näkyy laiduntavia lehmiä. Mielikuvaani täydellisestä kesäpäivästä nämä märehtijät kuitenkin kuuluvat. Yhdessä kärpästen pörinän, lempeän kesätuulen ja varpaiden alla tömisevän hiekkatien kanssa. 

Kotiin päästyäni palkitsin itseni makoisalla matkamuistolla, jonka hankintaan vaikutti puhtaasti käärepaperi. Tämä makeinen ei tullut eiliseltä reissultani, niin etelässä en kuitenkaan käynyt, vaan parin viikon takaiselta harrastusreissulta. Nallukka kelta-punaisella pohjalla vain oli liian houkuttava.