Taulumaailmaa, osa 2.

Itse tehdyt maalaukset ja piirrokset sekä omat valokuvaotokset eivät ole ainoa keino saada uniikkia taidetta seinille. Myös vähemmän luovana päivänä voi saada aikaan kaikkea mukavaa, jossa lepuuttaa silmiään. Esimerkiksi Marimekon ja Vallilan kankaista löytyy itseäni houkuttavia kuoseja jatkuvasti. Miina Äkkijyrkän ihanat, kosteasilmäiset, lumoavan luonnolliset vasikat toimivat puukehikkoon pingotettuna olohuoneen katseenvangitsijana. Näin millä tahansa kauniilla kankailla voi luoda vaihtuvia tunnelmia ihan ITE! Ei tarvita muuta kuin vähän rimoja, liimaa, ruuveja ja niittipyssy. Ensin rimat liimattiin yhteen lapaliitoksella ja tämän varmistettiin kiinnityksen pitävyys ruuveilla.  Kehikon kulmiin ruuvattiin vinotuet, jonka jälkeen kangas pingotettiin ja nidottiin kireästi kehyksen ympärille. 

Melko paljon on tullut ripustettua myös erilaisiin kehyksiin laitettuja julisteita. Ihanat hedelmä- ja maustejulisteet jotka ostin Printempsin tavaratalosta Pariisista piristävät muutoinkin värikästä keittiötäni omalta osaltaan. Kun sopivia punaisia kehyksiä ei kaupasta juuri oikealla hetkellä löytynyt, ratkaisuna ripustusongelmaan maalasin perusvalkoiset kehykset punaisella Miranolilla. Lopputuloksena pirteät, kiiltävän punaiset kehykset. 

Hienoja sisustusjulisteita löytyy myös esimerkiksi elokuva-, teatteri- tai bändijulisteista. Kehystettyinä ja mahdollisesti rajattuina monesta ei arvaisi julisteen alkuperäistä tarkoitusta. Yläpuolella vasemmalla oleva juliste on Marko Haavisto & Poutahaukat -yhtyeen keikkajuliste. Loistava bändi, tyylikäs keikkajuliste. 

Pienempinä tauluina monenlaiset ihanat nostalgiakortit luovat myös tunnelmaa tai ottavat puhtaasti kantaa. Ajalta jolloin sensuuri oli jotain muuta kuin nykyään. Kuten ylhäällä oikeanpunaisessa kortissa on kannanotto esitetty.

Ehkäpä kaiken tämän jälkeen mieltänne voi askarruttaa, kuinka näin monenlaiset ja runsaslukuiset taulut sopivat yhteen kotiin. Omasta mielestäni hyvin. Kotini on ehkä hieman tilkkutäkki, mutta ainakin meille erittäin kotoisa. Yksityiskohtia täällä on paljon. Niistä tulette jatkossakin kuulemaan -paljon!

Uniikit -ja ei niin uniikit tauluni

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme, tuli talon mukana alkuperäinen pohjapiirustus sodanjälkeisiltä vuosilta. Käsin piirretty kuva oli mielestäni niin kovin hieno, että ensitöikseni kehystin sen ja ripustin seinälle. Keräilijäluonteena pidän kovasti ajatuksesta, että jokaisella tavaralla, asialla, henkilöllä ja rakennuksella on oma historiansa. Näidenkin seinien sisälle mahtuu monenlaista menneisyydestä, ja tämä historia jatkuu edelleen.

Omaa historiaansa ovat taloon tuoneet läheiseni, joiden taidetta seiniltäni löytyy. Kummipoikani on taiteillut kissataulun, jossa kummitädille myös pieni pala punaista, kuinkas muuten. Edesmennyt mummuni oli eläkepäivinään innokas maalari. Mummun lempikukat, keltaiset ruusut, muistuttavat menneistä muistoista. Oma äitini on myös erittäin taitava maalari, vaikka aikaa tälle harrastukselle on kaiken muun mielenkiintoisen puuhastelun ohessa käytettäväksi liian vähän. Silmänilona olevan taiteen lisäksi nautin siitä, että minulle rakkaat ihmiset ovat läsnä joka päivä myös sisustuksessani.

 

Oman kädenjälkeni olen tuonut seinille mm. valokuvauksen muodossa. Matkoilla otetut valokuvat muistuttavat paitsi mieleen painuneista paikoista ja hetkistä, ovat myöskin osa sisustusta. Miksi ostaa kaupasta tuntemattoman kuvaajan valokuvia paikoista joista ei ole itsellä mitään kokemusta, kun voi kehystää omat matkamuistonsa seinille… Kuten vaikka auringonlaskun Romanian Sighisoarasta.

 

Jaa että miksikö? No ehkäpä siksi, että valokuvataide oikein ammattilaisten ottamana on varsin hienoa. Eli jotta en ihan huijaisi, paljastan että seiniltäni löytyy paljon myös niitä kaupasta ostettuja, tuntemattomien valokuvaajien tauluja. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat myös miellyttäneet silmääni. Haaveilen joku aamu pakenevani arkea minilomalle Eiffel-tornia kuvaavan taulun eteen, juoden café au lait'n ja tuntien korvissani ranskalaisten lokkien kirkunan. Haaveensa kullakin!