Syysterveiset Nemiltä!

Heippa hei! Hiljaista on ollut tälläkin suunnalla blogin suhteen. Tipin käydessä luonani viikonloppuna, esittelin hänelle askarteluja ja sain kehoituksen blogata niistä :) Olin kyllä ajatellutkin, että laitan tänne kuvia, kunhan saan vielä yhden projektin valmiiksi.

Pimenevät illat ja lyhenevät päivät on taas innostaneet sytyttelemään valoja ja kynttilöitä. Näin jo ajat sitten jossain blogissa ohjeen siitä, kuinka tavallisen ledivalosarjan saa kakkukupeilla (cake cups) tuunattua sieväksi tunnelmavalosarjaksi. Kesti pitkään ennenkuin törmäsin näihin kakkukuppeihin ihan sattumalta. Tampereen Tullintorilla on pohjakerroksessa kirjakauppa, jossa on myynnissä paljon muutakin tavaraa. Sieltä löysin sitten kakkukuppeja, jotka siis tosiaan myyntinimeltään cake cups. Ostin niitä heti kahdessa värissä, kun en osannut päättää kummat otan. Cake cupsit eroaa muffinsivuoista siinä, että ne ovat hiukan paksumpaa paperia, sileitä ja niissä on erillinen pohja prässätyillä reunasaumoilla. Kupin pohjaan tein mattopuukolla pienen ruksin, josta työnsin ledin läpi. Ruksin kielekkeet pitävät valon paikallaan eli kupit eivät pääse tippumaan. Laitoin punavalkoiset valot punaiseen keittiööni, astiakaappien alle tuomaan tunnelmaa ruokapöytään. Löysin muuten vihdoin myös keittiööni ja makuuni sopivan vahakankaan Ikeasta. Näkyy kuvassa :) Enää ei ahdista kulunut pinta pöydässä ja hiomista sekä uuden pinnan keksimistä sai taas lykättyä.

Mustavalkoisista kakkukupeista tuli tunnelmavalot olohuoneen oven ympärille. Olen ihan hirvittävän ihastunut näihin! Laitan vaikka myöhemmin kuvaa iltavalaistuksessa, kun nuo ovat päällä ja pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Olohuoneeseen tein huippulöydön kesällä. Pohjaslahden heinämarkkinoilla oli nainen myymässä kaikkea kivaa vanhaa ja nostalgista ja sieltä löytyi pitkään himoitsemani koulun opetustaulu. En ole etsinyt mitään tiettyä, vaan sellaista, joka kolahtaisi ja olisi hyväkuntoinen. Niinpä meille sitten muutti saukkoja! <3 Vihdoin sain repiä pois seinällä olleen seinätarran, johon olin kyllästynyt ja sain nostalgista katseltavaa tilalle. Huonon huumorin ystävänä elukoitten nimiksi annoin Anu ja Per Saukko... ;)

Facebookin askarteluryhmissä ja blogeissa olen nähnyt kuvia saviruukuista tehdyistä majakoista ja sitä halusin itsekin kokeilla. Syyslomalla sain vihdoin hankittua tarvikkeet ja tänään vapaapäivän kunniaksi kaivoin jo hyvin kuivuneet maalatut ruukut autotallista ja tein projektin loppuun. Tuli kiva, vaikka itse sanonkin! :) Oikein jo odotan, että saan illan tullen sytyttää tuikun loistamaan majakan huipulle! Majakka talvehtii nyt olohuoneessa, mutta ehkä ensi kesänä se löytää paikkansa rannasta...

Ihanaa syksyä ja muikeaa marraskuuta, kunhan se ihan kohta koittaa!

Tiedättehän...

Tiedättehän sen tunteen, kun tulee pakko askarrella? Mielessä ei ole mitään erikoista, mutta sormia kutkuttaa. Jotain on vain saatava tehdä. Niin käy usein. Viimeksi eilen hain Fimo-massaa keittiön pöydän ääreen ja katselin ympärilleni. Mitä oikein tekisin? Kas, keittiön pöydällä nökötti punainen radio. Jääkaapin päällä oli kello. Nehän ovatkin hyviä harjoituskohteita. 

Fimoiluni ollessa vasta alussa, eivät taitoni riitä kovin suuriin mestariteoksiin. Mutta yritystä ja erehdystä tarvitaan joka alalla, ennen kuin pääsee puuhaan sisälle. Menköön siis sen piikkiin. 

Kaikki Fimo-massaan tutustuneet tietävät varmaan senkin tunteen, kun keittiön hellan edessä saa siristellä silmiään, jotta näkee mitä uunissa valmistuu. Eilen meillä oli kolme miniesinettä uunissa, kun mies kävi ihmettelemässä mitä tekeillä on. Kellon ja radion hänkin tunnisti, mutta kolmanteen joutui kysymään tunnistusapua. Voi harmi. Olin niin toivonut, että hän olisi keksinyt mikä se on. Minä en sitä nimittäin tiennyt. 

Sillä tietänette ehkä senkin tunteen, kun on ottanut massaa ihan hieman liian paljon, mutta sitä ei millään viitsisi laittaa takaisin pakettiin. Niinpä väänsin siitä viimeisestä palasta eilen vielä tällaisen… ...no, väkkärän. Jonka sitten nimesimme kulkusiksi, kun emme parempaakaan keksineet. 

Uunituoreet

Keittiön uuni on päällä. Mutta mitä siellä mahtaakaan olla tulossa tällä kertaa…? Ehkä kenties Pizzaa? Macaroneja? Pottilohkoa? Tarte Tatinia? Sitruuna-marenkipiirasta? Ehei, vaan jotain ihan muuta! 

Tällä kertaa paistettiin jälleen Fimo-massaa. Nukkekodin keittiöön saatiin aikaiseksi viinirypäleitä, salaattia, kaalia, chiliä, kesäkurpitsa, kurkku, mansikoita sekä maljakollinen ruusuja. 

Itsetehtyä saippuaa, ilon ja surun kautta

Eräs ystäväni ilahdutti taannoin antamalla minulle itsetehtyä saippuaa. Hän oli käynyt saippuantekokurssilla, jossa valmista tuotetta oli tullut yllin kyllin omaksi tarpeeksi ja ystävien iloksi. 

Muistelen itsekin joskus koulun kemiantunnilla tehneeni saippuaa. Tekemiseen tarvittavia pääraaka-aineita ovat rasva ja lipeä. Niiden lisäksi käytetään erilaisia hajua ja tuoksua antavia lisäaineita. Kemiallisen reaktion kautta saadaan aikaan lopputuote. 

Vielä muutama vuosikymmen sitten saippuanteko oli Suomessakin lähes jokaisen perustaito, mutta nykyään kaupan valmisteet ovat syrjäyttäneet itsetehdyt versiot. Käsityö- ja askarteluinnostuksen myötä eri askarteluliikkeet myyvät valmiita saippuantekopaketteja, joiden ohjeiden mukaan tehtynä on helppo onnistua. Hieman edistyneemmille tekijöille löytyy myös laajempi saippuatarvikekauppa. Ja löytyypä netistä useampiakin blogeja, jotka keskittyvät vain ja ainoastaan saippuan tekoon. 

(esim. Saippuakuplia , Käsin tehty saippua , jne.) 

Surullisempi myytti saippuan valmistuksesta liittyy toisen maailmansodan aikaan, mutta pitäviä todisteita tämän uskomuksen paikkansapitävyydestä ei ole olemassa.  Onneksi. Tähän historianlehteen en suosittele heikkohermoisia tutustumaan (joten seuraavat pari riviä voit lukea omalla vastuullasi, jollei historia tältä osin ole aiemmin tuttua). Taannoisella Puolan matkallamme kävimme Stutthofin keskitysleirillä, jossa tarina kertoo lukuisten muiden kamaluuksien ohella ihmisen rasvasta tehdyn saippuaa. Tämänhetkisten tutkimusten valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että tätä kamaluutta ei ole todellisuudessa tehty.

Mutta takaisin iloisiin saippuakuulumisiin. Itse tehty saippua sopii mainiosti mikäli tahdot siirtyä luonnonmukaisiin tuotteisiin. Näin voit valita itse, mitä raaka-aineita käytät ja vaikkapa välttää eläinrasvoja sekä turhia lisäaineita. Samalla saat itse tekemisen ilon, jota ei koskaan voi vähätellä. 

Ystävältäni saaduissa saippuoissa oli kolmea eri versiota. 

Niiden raaka-aineet olivat seuraavat:

Teepuuöljysaippua (valkea)

- Kookosrasvaa

- Oliiviöljyä

- Teepuuöljyä

Hunaja-mehiläisvahasaippua (ruskea)

- Kookosrasvaa

- Rypsiöljyä

- Mehiläisvahaa

- Hunajaa

Vadelmasuolasaippua (punertavan ruskea)

- Kookosrasvaa

- Rypsiöljyä

- Suolaa

- Vadelmatuoksuöljyä

- Puolukkajauhetta

Ensimmäinen on jo käytössä.

Kiitos kovasti, Elli! 

Askartelua matkapäivän varalle!

Pariisinreissu on jo ovella. Kuten ehkä jo aiemmin kerroin, annoimme Keski-Euroopassa asuvalle ystäväpariskunnalle häälahjaksi majoitusta, seuraa ja opaspalveluita Pariisiin, eli toisin sanoen he saavat meidät seurakseen minilomalle. Mutta ei kai sitä nyt aivan askartelematta reissuun päästä. Tänään aloin valmistella "tervetulokorttia", jonka mukana seuraa pieni sanallinen tehtävä loman kunniaksi. 

Tehtävä liittyy Pariisin viiteen tunnettuun maamerkkiin, jotka tulee arvata piirroskuvien perusteella. Tämä ei tule olemaan helppoa, sillä olen tehnyt piirrokset aivan itse! ;) Teille voin kuitenkin jo vinkata, mitkä kohteet valitsin mukaan. (Mikäli kyseinen pariskunta on lukemassa tätä kirjoitusta ennen matkaa, pyytäisinkin nyt keskeyttämään tähän, mikäli edes pienoisen yllätysmomentin säilyminen kohteeseen kiinnostaa.) 

  

Ajatuksenani oli vierailla näissä kohteissa ottamassa "hääkuvia", käyttämällä tervetulokorttia passepartout'na. Kovin ryppyotsaisesta tehtävästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä mikäli aika ei riitä, yksikin lounaan ja päivällisen väliin mahdutettu kuvaussessio on kylliksi. Päätarkoituksena matkalla kun olisi syödä hyvin ja viettää rentoa aikaa. 

Kotiinpäin

Pienin askelein nukkekoti muokkautuu kodikkaammaksi. Eilisen kätköilyreissun jälkeen energiaa tuli taas lisää, ja näprääminen jatkui jälleen. Myös eilen postissa saapunut nukkekotikirja ohjeineen sai ajatuksen lentämään. Tänään nukkekodin olohuoneessa näyttää siis tältä. 

Kirjahyllyn päällä olevan myrskylyhdyn kyhäsin jo muutama viikko sitten, mutta tämän päivän tuotoksia on kirjakaruselli. Aivan ohjeiden mukaan ei tullut toimittua, mutta lopputulokseen voi silti olla hyvinkin tyytyväinen. Nyt kirjoillani on vihdoin oma paikkansa nukkekodissa. 

Keittiö sai myös ensimmäisen kaappinsa. Yleisilme kaapistoille tuli nyt siis valittua, mutta toteutustapa ja -materiaalit kaipaavat vielä hieman hienosäätöä. Eteenpäin kuinkinkin mennään! Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii ehkä kuitenkin parhaiten. 

 

Aaltopahvinen keinutuoli ei miellyttänyt silmää, ei täysin kapalevystä tehty keittiönkaappikaan, mutta olohuoneen pärelattiasta olen edelleen kovasti paljon tyytyväinen. Vaikka sen tekemisessä muutama harmaa hius ehkä tulikin, lopputulos kruunasi kaiken tekemisen vaivan! 

 

Keinutuolikokeilu

Eräänä päivänä päätin kokeilla uusimmassa Nukkekotiyhdistyksen lehdessä ollutta ohjetta minikeinutuolin tekemiseksi. Tyypillistä on, että kun saan päähäni jonkin idean, on se saatava toteuttaa heti. Oli edellytyksiä tai ei. Noh, tähän keinutuoliin en löytänyt heti soveltuvia materiaaleja, joten päädyin paksuun aaltopahviin, jonka ajattelin kestävän hyvin käytössä.  Näin varmasti onkin, mutta työstäminen ei valitun materiaalin kohdalla ole helpointa… Ensinnä taistelin tovin jos toisenkin, ennen kuin mallin mukaiset palat oli leikattu. Toiseksi paloista tuli hieman ronskistileikatun näköisiä, johtuen hyvin pitkälti tuosta ensiksi mainitusta asiasta. Kolmanneksi aaltopahvin kuvioita on erittäin vaikeaa peitellä. Koitin töpötellä puuliimaa täytteeksi, mutta vaikka tein tämän useita kertoja, jäi profiili silti näkyville. Tältä näyttää nyt sitten maalattu tuoli. Tunnistettavissahan se on, mutta ehkäpä jossain vaiheessa teen vielä paremmista materiaaleista sievemmän version. Toistaiseksi tämä saa luvan kelvata!

Tämäkin ohje on peräisin Maria Malmströmin pajasta. Hänen neuvojaan löytyy jo aiemmin mainitsemastani Nukkekoti Väinölän blogista, jonne varmasti jokainen suomalainen nukkekotiharrastaja päätynee ennemmin tai myöhemmin. Niin taidokasta työtä ja monipuolisia ideoita ei omin päin ja käsin voi kuin haaveilla tekevänsä. 

Rymsteerasin

Tarkoituksenani oli lomailla koko lokakuu ennen kuin siirryn uusien haasteiden pariin. Kummasti tuntuu kuitenkin olevan jotain projektia kesken aina kun yhden valmiiksi saa... Tällä kertaa vuorossa olisi työhuoneen rymsteeraus. 

 

Tämä huone kodissamme, jota yleisesti kirjastoksikin kutsumme, on viime aikoina kerännyt kosolti uutta tavaraa. Ensin aloittelin täällä nukkekotiprojektia, jonka jälkeen päädyin sisustamaan huoneesta myös työpistettä itselleni. Alunperin huoneessa oli pieni tietokonepöytä, jonka äärellä maksoimme laskuja, surffasimme netissä, tai mitä nyt kotona koneella puuhailtiinkaan. Nyt eteeni tuli kuitenkin tarve saada enemmän tilaa työn tekemiseen, sekä paperien ja mappien säilytykseen. Eräänä vaihtoehtona olisi ollut sisustaa yläkerran vierashuone kokonaan tähän tarkoitukseen, mutta jotenkin mukavammalta tuntui siirtää työntekomahdollisuus kirjastoon. Niinpä päätin luopua vanhasta tietokonepöydästä ja hankkia sen tilalle piironkimallisen kirjoituspöydän. Näin työpisteen voi myös sulkea silloin kun ei ole ajankohtaista työskennellä. Vertaillessani netistä erimallisia piironkeja, voiton vei IKEA:n Hemnes-sarjan kirjoituslipasto. Tässä mitat sopivat täydellisesti tarpeeseeni, eivätkä sievä ulkonäkö ja edullinen hintatasokaan ole pahitteeksi. Työtuolistakin on päässäni jo ajatus, mutta sen hankintaa täytyy vielä pohtia perusteellisesti. Vihjeenä haaveistani voin kertoa, että edullinen hintataso ei haluamassani mallissa liene mahdollista, vaan ulkonäkö noussee ykkösprioriteeksi, mikä aiheuttaakin sitä pohdintatarvetta...

 

Tämä huone alkaakin olla jo todella täynnä tavaraa. Miksikään kaunistukseksi ei voida laskea kirjoituspiirongin päästä löytyvää nukkekotiaskartelupakkia, mutta kätevä se on! Niinikään piirongin toiselta puolelta löytyy tarvikelipasto täynnä erilaisia rakennustarvikkeita.Viimeisin hankintani pieniin töihin oli pinkki työkalupakki, joka ilmeisesti on suunniteltu naisten työntekoon. Itse miehisellä alalla työskentelevänä olen aina katsellut alta kulmien tätä kauppojen lady-rakennustarvikevalikoimaa, mutta nukkekotoiluun nuo työkalut ovat sopivan pieniä. Tässä yhteydessä täytyy tosin mainita, etteivät kaikki nukkekotoilijat ole naisia, vaan mukana on myös raavaita miehiä. Kyseinen harrastus on alkanut kiinnostaa sen verran kanssani asustelevaa herraa, että kenties kohta saan hänestä kaverin rakennuspuuhiin...

Myös taloutemme toinen herra, se karvaisempi kaveri, on kovasti kiinnostunut kaikesta askarteluun liittyvästä. Valitettavasti hänen apunsa on kerta toisensa jälkeen torjuttu, sillä olen kokenut sen enemmän haitaksi... Pahoitteluni hänelle jälleen kerran kivojen puuhien kieltämisestä. Ei ole helppoa olla kissa.

Kapiokirstu

Alkuviikosta kävin kerhoilemassa ensimmäistä kertaa paikallisten nukkekotiharrastajien kanssa. Askartelimme kirjoja, taannoisella nukkekotikurssilla oppimallani tavalla. Vaikka mukava olisi oppia uusiakin asioita, täytyy myöntää, että kirjojen tekemiseen pitänee varata lukuisia iltoja ennen kuin hylly on täynnä. Lisäksi minikirjojen tekeminen on mukavaa. 

Tuo paikallinen kerho oli saanut taannoin materiaaleja kapiokirstujen tekemistä varten. Jonkun verran tarvikkeita oli jäänyt yli, joten sain myös vaneria, rimat, saranat ja muut minihelat mukaani. Muutama ilta siinä meni ennen kuin sormet syyhysivät liiaksi ja toimeen oli pakko tarttua. Ennen lakkausta kirstu näytti tältä. 

Kapiokirstu kuului entisaikaan avioitumisaikeissa olevien nuorten naisten varusteisiin osana myötäjäisiä. Joissakin taloissa kapioita ryhdyttiin tekemään heti tyttären synnyttyä, toisaalla morsian saattoi alkaa valmistella niitä kihlautumisensa jälkeen. Kapioihin kuului esimerkiksi nimikoituja liinavaatteita ja pyyhkeitä, jotka morsian otti käyttöön muutettuaan avioitumisen jälkeen uuteen kotiin. Kapioiden tuli riittää ehkä jopa loppuiäksi. Usein vanhoissa kapiokirstuissa näkee erilaisia ruusukuvioita, joiden henkeä myös tässä minikokoisessa kirstussa yritettiin hakea. Valitettavasti tämä on vielä tyhjä, joten pienet kapiot pitänee lisätä askartelulistalle, jotta tulee ihan aito kapiokirstu.

Maalaustaitoni ei ole kaksinen, eikä asiaa auttanut myöskään väärän kokoinen ja mallinen sivellin. Mutta kun itse tiedän kuvien kirstun kyljessä olevan ruusuja, ja olen tunnistavinani ne, lienee se riittävästi. Maalauksen jälkeen vielä lakkasin kirstun. Ohjeet tähän löytyvät Maria Malmströmin kirjasta Nukkekoti Väinölän Tapaan. 

Sain mukaani materiaalit myös viime vuoden seinäkalenteriin. Kyseessä oli Nukkekotiyhdistyksen tekemä ja kuvittama pieni kalenteri, jossa jokaisella sivulla oli erilainen kuva, eri tekijöiden nukkekodeista. Viimevuotinen kalenteri on aivan sopivan uusi tähän hämäläistaloon! 

Harjakorkeudessa

Eilen poikkesin tarvehankintareissulla paikassa, jossa olen käynyt leikkimässä jo neljättäkymmenettä vuotta. Siellä me taas katselimme tutussa seurassa paikan nukkekotia ja sen tarvikkeita, samassa huoneessa kuin joskus muinoinkin. Reissulta mukaani lähti puurimojen, paperien ja sänkyjen lisäksi myös yksi kokonainen perhe. Joudun valitettavasti vain aluksi erottamaan heidät toisistaan, sillä nyt rakenteilla olevasta talosta alkaa muodostua yhden ihmisen asunto. Noh, täytynee myöntää, että asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että rikoin heti toisen uusista sängyistä. Tai no sanotaan vaikka niin, että sänkyyn asteli Gulliver…

Tänään aamulla sekoilin mittayksiköiden kanssa huolella ja muutoinkin oli takkuista, johon piikkiin tuo äsken mainitsemani sänkykin meni. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Keittiön lattiaa pähkäillessäni, sain taas kerran ahaa-elämyksen. Olen aina haaveillut ruudullisesta keittiön lattiasta ja tässä kodissa oli vihdoin sen vuoro! Maalasin yhden tako-kortin mustaksi ja toisen valkoiseksi. Tämän jälkeen lakkasin ne ja leikkelin ruuduiksi. Ja ei kun latomaan. Tuloksena tällainen linoleum-jäljitelmä. 

Välipohjiin leikattiin portaille aukot ja sitten pääsimmekin jo liimaamaan kasaan. Ikkunoiden teon siirsin myöhemmäksi, kuten myös kattoprojektin. Ensi yön mökki saa luvan kuivua ja huomenna ihmetellään rakennusprojektia uudesta näkökulmasta. 

Yläkertaan tuli siis pieni makuuhuone ja kylpyhuone. Väliseinä puuttuu vielä, mutta se tullee vasta katon kanssa samalla kerralla. Keskikerroksessa on koko kerroksen kokoinen olohuone, mutta porrassyöksyt eteiseen sekä yläkertaan tulevat viemään lähes puolet tilasta. 

 

Alakerta on jaettu eteiseen sekä keittiöön. Näiden välille virittelin jo kevyen väliseinän, josta tuli kaikkien odotusteni vastaisesti lähestulkoon pystysuora. Mielikuvissani tilojen välille tulee vielä pariovet, mutta katsotaan nyt mihin mielikuva ja taidot lopulta tulevat riittämään. Tässä vaiheessa ehtii hieman hengähtää ja pohtia muita asioita. Katsotaan jatkuuko tämä projekti jo huomenna, vaiko vasta myöhemmin. 

Viikko kodinrakennusta

Maanantaina hain ystävältäni nukkekotiaihion, joka oli jäänyt hänellä nurkkiin lojumaan haaveiden ja suunnitelmien kasvettua liian suuriksi. Pääni surisi ideoita. Pakkohan siihen toimeen oli tarttua, ettei aihio jää minullekin vain suunnitelma-asteelle. Se ero meillä tosin on, että itselläni on tapana tehdä enemmän kuin suunnitella. Tästä syystä päädyn usein lopputulokseen, jossa huomaan että asiat olisi voinut tehdä harkitumminkin… 

Tiistaina harrastuksissa oli kuorolaulun vuoro, joten ajatustyön lisäksi ei nukkekoti juuri edennyt. Mitä nyt hain muutamia tarvikkeita samalla reissulla kaupasta. Eikä ajatustyötä tule toki väheksyä; olen tehnyt sitä myös öisin! 

Keskiviikkoaamuna lähdin erään ystäväni kanssa lenkille ja geokätköilemään. Tuolla reissulla poikkesimme läheisen päremyllyn luona, jossa oli taivasalla kasa epäkurantteja ylijäämäpäreitä. Sieltä poimin muutaman viallisen päreen lattiamateriaaliksi, ja tein nukkekodin olohuoneeseen puulattian. 

Torstaina oli vuorossa puulattian hionta, lakkaus, sekä seinien pohjamaalaus. Iltalenkillä keksimme kysyä eräältä tuttavalta keltamultamaalia, jolla sainkin illan päätteeksi ulkomaalin jo pintaan. 

Perjantaissa ollessamme olikin siis tapetoinnin vuoro, joka sinetöi samalla myös päässäni ryhmittyneen huonejaon. Keskikerroksessa on siis tuo olohuone. Ylin kerros jakautuu pieneen kylpyhuoneeseen sekä makuuhuoneeseen. Alimmassa kerroksessa on keittiö sekä eteisaula. 

Tässä sitä nyt ollaan. Välillä piti kasata talo taas teipeillä, jotta tilannekatsauksen sai itselleen tehtyä. Ja taas urakka voi jatkua! Olohuoneen tapetit on teoriassa jo valittu, kuten myös keittiön. Kaappien paikkaa pitää vähän vielä miettiä, jotta keittiötä pääsee laittamaan. Eikä tekemisen riemu olisi täyteläistä, ellen pääsisi välillä tänne hihkumaan. Nyt taas jaksaa jatkaa urakkaa! 

Kun ei tiedä mitä tekisi -on vain tehtävä!

Aamupalan ratoksi kaivoin kaapista servettirasian esille. Ensimmäinen asia jota aurinkoinen nukkekotini kaipaa, on värimaailman selvitys. Monissa serveteissä olevat kuviot ovat kuin luotuja minikokoisiksi tapeteiksi. Mutta oman kaappini sisältö ei kovin montaa vaihtoehtoa tarjonnut. Näitä pitänee siis katsella sillä silmällä. Tulisiko minitalosta samanlainen retroväripilkku kuin omakin kotimme on? Vaiko aivan päinvastainen hempeä ja romanttinen kotipesä? Ehkä kenties jotain maalaisromantiikkaa? Tai rock'n'rollia 50-luvun tyyliin? Tuskinpa sentään rokokoota tai barokkia… …vai ehkä sittenkin? 

Tahdon saada nyt heti kaiken. En ole tippaakaan kiinnostunut suunnittelemaan, kun sormeni jo syyhyäisivät tehdä kaikkea uutta ja ihanaa. Tähän tuskaan ensiapua toi pärekori, jonka taittelin ja liimailin kirjepaperista. Enää eivät porkkana, banaani, mansikka ja appelsiini näytä niin yksinäisiltä pyöriessään pöydällä. 

Kun oikein tarkasti katsot, on pärekori jo nukkekodissa, tapettivaihtoehtojen keskellä. Olen onnistunut sentään jossain; jo kaksi kotia ovat sekasotkun vallassa. Oma iso kotini sekä pieni nukkekoti. Mutta viis siitä. Nyt on aika luoda jotain uutta! Tästä minä nautin!