Kotimaanmatkailua viime talvelta

Yllätys, täällä ollaan taas! Vaikka tauko onkin päässyt venähtämään harmillisen pitkäksi, on blogi ollut mielessä jatkuvasti. Asiaa olisi kirjoitettavaksi vaikka kuinka ja paljon, mutta aloitetaanpas jostain niin saadaan ruuhkaa purettua!

Viime helmikuun lumimyrskyä uhmaten teimme lyhyen hiihtolomareissun länsirannikolle. Ensimmäiseksi ajoimme Porin Reposaareen lounaalle. Tuolloin sää oli vielä poutainen, mutta myrsky näytti merellä yltyvän. Lounaan jälkeen kävimme reissun pakollisen museokohteen, joksi valikoitui Rosenlew-museo Porin Aittaluodossa.

Tällaiselle retroilijalle olivat Rosenlewin valurautapadat ja -pannut kuin karkkia silmille. Monialayrityksen laaja-alaisuus pääsi yllättämään; kotitaloustarvikkeista puimureihin, muovikassista hiivapakkauksiin ja ties mitä siltä väliltä. Pienet ja ennalta tuntemattomat museot ovat lähes poikkeuksetta yllättäneet positiivisesti kun ennakkoluuloja ei ole, vaan mieli on avoinna uusille elämyksille! 

Museosta poistuessamme sää olikin jo melkoisen pöpperöinen, joten lumivalleja uhmaten siirryimme majapaikkaamme, Noormarkussa sijaitsevalle Ahlströmin ruukille. Olo oli lähestulkoon kuninkaallinen kun kuulimme olevamme paikan ainoat yövieraat. Se ei palvelutasoa vähentänyt, pikemminkin päinvastoin! 

Kauniissa vierasmajassa olimme turvassa tuulen ujeltaessa ulkona ja kinosten kasvaessa. Seuraavan aamun aamupala oli katettu Klubin ruokasaliin ja sortteja oli runsaasti enemmän kuin seitsemän. Aamupalan jälkeen kävimme vielä kävelylenkillä ihastelemassa ruukin kauniita rakennuksia ennen kuin ajelimme takaisin kotiin lumiaurojen lomassa. Lyhyt, mutta sitäkin voimaannuttavampi loma länsirannikolla on suositusten arvoinen! 

Astiakaapin aarteet.

No kai määki, ku Tipiki. Eli astia-aiheinen kirjoitus tällä kertaa. Itse en mielestäni ole astioiden keräilijä, ainakaan enää. Mutta totta kai kauniille esineille on silmää ja onhan se kivempi laittaa parempaa posliinia pöytään juhlatilanteissa ja ystävien kyläillessä. Arkena sitten käytetään niitä sekalaisia mukeja ja Ikean perusastioita.

Keittiön seinällä on kolme pariovellista vitriinikaappia täynnä astioita ja avaan teille nyt sen verran ovia, että näätte niitä pyhäsempiä kippoja ja kuppoja.

Aloin ihan keräämällä keräämään aikanaan Iittalan ja Marimekon Primaveraa. Syy siihen löytyi eräästä häälahjasta, jossa oli kaksi juomalasia ja iso kulho. Primavera miellytti molempien silmää ja siitä saimme myös idean alkaa haalimaan vihreää Arabian 24h-sarjaa, koska Primaveran vihreät lehdet natsasi vihreisiin lautasiin. Ei haluttu valkoista. Sittemmin 24h:t menivät isojaossa ex-miehelle ja Primaverat jäi mulle. Haalin oranssia Primaveraa lähinnä Outlet- ja alennusmyynneistä ja Huuto.netistä. Sittemmin oranssi väri poistui tuotannosta ja ostelin sekaan vihreää ja punaista. Vuosiin en ole täydennystä hankkinut ja onneksi ei ole astioita hajonnut.

Muuten astiakaappini on täyttynyt Ikean käyttöastioilla ja lähinnä mummujen perintöastioilla.

Astiakaappien Primavera-osasto.

 

Oranssien juomalasien lisäksi tuo iso kulho oli ensimmäinen kosketukseni Primaveraan. Rakastan tuota oranssia! Myös jättikokoinen pyöreä tarjotin kuuluu kokoelmaan, mutta se ei mahdu majailemaan astiakaapissa. 

Kaapin päällä on mummuilta perityt aarteet eli Heluna-kannu, musta pelkisetty Nuutajärven vaasi ja Arabian potta.

Mummun peruja on myös Arabian voitiinu. Harmi, ettei tuo kukkakuvio ole punainen... tai musta :)

Mummun peruja on myös kiinalainen teeastiasto tai paremminkin kaksi. Pannu ja sokerikko on vahvaa ja painavaa posliinia, mutta nuo kupit lautasineen ovat ohuen ohuita ja hauraita. En uskalla niitä käyttää ja muistan, että lapsena ne minua kovasti kiehtoi ja niitä sai koskea vain hyvin varovasti.

Nämä kreikkalaiset astiat, kuten nuo kiinalaiset ovat kategoriassa "ei minun tyyliset, mutta mummujen perua ja siksi niillä on tunnearvoa". Näissä kreikkalaisissa on se hauska juttu, että olemme joskus tuoneet ne tuliaisiksi mummuille. Toiselle mustan, toiselle valkoisen. Ja mummujen poisnukuttua molemmat setit ovat päätyneet minulle. Pakko kyllä tunnustaa, että äsken niitä kuvaa varten siirsin kaapissa vierekkäin ja yksi valkoinen kuppi tippui lattialle. Ei kuitenkaan hajonnut kokonaan, pieni pala lohkesi reunasta. 

Viimeisimpänä aarteena on neljä jättimukia Iittalan Taika-sarjasta. Olin ihaillut näitä pitkään, mutten raskinut ostaa. Ajattelin, etten tarvi yhtään mukia lisää. Sitten kävi onnekkaasti, että vanhempani olivat nämä jostain saaneet lahjaksi ja satuin huomaamaan ne. Ne olivat olleet ties kauanko pakkauksissaan ja koska vanhemmillani ei ollut ollut niille käyttöä, sain ne asiakaappiani ilahduttamaan! 

Eli kovasti sekaista settiä löytyy kaapeista, mutta onpahan astioita erilaisiin fiiliksiin ja tilanteisiin :)