maanantai 24. marraskuuta 2014

Rakkautta & ruokataukoja, eli Pariisi 3/3

Hmmm... Monessakohan kirjoituksessa olenkaan muistellut Pariisin matkaamme... No, joka tapauksessa nyt seuraa suunnittelemani Pariisi-trilogian kolmas ja viimeinen jakso. Aiheena ruoka sekä rakkaus. Usein kuulee mainittavan nämä kaksi asiaa kyseisen kaupungin kohdalla. Meidän matkamme missionahan oli syödä hyvin, samalla kun juhlistamme ystäviemme häämatkaa, joten molemmat puolet tulivat jo matkasuunnitelmassa esille.  


Ja hyvinhän me söimmekin. Oman napani ympärillä nostaisin kohokohdaksi sunnuntaiaamun brunssin Chez Ginettessä. Käveltyämme ympäri Montmartrea osuimme tähän viehättävään kahvilaan. Shampanjan siivittämänä nautimme mm. caesar-salaattia, munakasta, röstiperunoita, lohta, hedelmäsalaattia, tuoremehua, kahvia, makkaroita, juustoa, croissanteja, suklaapullia, vaniljapullia... Nam! Yksi homeinen vadelma ei pilannut aamuhetkeä! Suosittelen! 



Oli sitten talvi, kevät, kesä, tai vaikka syksy, aina Pariisi näyttää parhaat puolensa. Pittoreskit kyltit ovat kuin pisteenä iin päälle. Kaikki näyttää viimeistellyltä. 


 

Ai niin, se rakkaus-osio. Olihan siellä sitäkin. Kyynikolle ehkä hieman liiaksikin. Ottakaamme siis hieman toisenlainen näkökulma Pont des Arts -siltaan, jonka kaiteet taannoin osin sortuivat liiallisesta rakkaudesta. Rakastavaiset ympäri maailman tuovat nimikoituja lukkoja tuohon kevytrakenteisen näköiseen siltaan. Taannoin Ylen Prisma-ohjelma pohti, paljonko rakkautta silta kestää. Näkökulma, joka insinöörin on helpompi ymmärtää! ;)


Meidän seurueemme ei siltaa rasittanut enää lisää, vaan rakkausteemalla otetut kuvat riittivät. Muistattehan vielä sen askartelemani passepartout'n...? No, pulut kestivät kuin miehet. 


Lähtiessämme lyhyen, mutta rentouttavan lomamatkan jälkeen paluulennolle kotiin, löysimme vielä pienen palan punaista. Charles de Gaullen lentoaseman odotustilassa sijaitsi punainen piano ja kasa nuotteja ilahtuttamassa lennolle pääsyä odottavia matkailijoita. Valitettavasti tämä eräs netistä tuttu Henri ei osunut kanssamme kentälle samaan aikaan, vaan saimme kuulla useammankin eri version Für Elisesta...

Au revoir, Paris! Eiköhän me taas nähdä! 



maanantai 17. marraskuuta 2014

Valoa pimeyteen


Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menivät haukkumaan kylmää, märkää ja pimeää vuodenaikaa. Jaa ketkä? Ihmiset viereisissä pöydissä kahvilassa. Ihmiset viereisillä pukukopeilla kuntosalilla. Ihmiset viereisillä penkeillä julkisissa kulkuvälineissä. Ihmiset viereisillä kassoilla kaupoissa. Tuntuu että marraskuussa kaikilla on oikeus leimata säätila aivan kamalaksi. Ja kuulemma kaikkia vielä väsyttää. 

En valita. Mielessäni ovat vielä viime kesän huippuhelteet, kun oma oloni oli kamala. Mitään en jaksanut. Päätä särki, olo oli paha. Nukkumisestakaan ei tahtonut tulla mitään. Kaikki energia meni riittävän juomisen miettimiseen ja siihen, että keskityin hengittämään niin kevyesti kuin pystyin. Varoin mainitsemasta helteen kielteisyydestä, siitä sai näpeilleen nopeammin kuin arvasikaan. "Ei saa valittaa! Nyt nautitaan!" Se oli se heinäkuun mantra. Ei nautituttanut. 

 

Nyt nautin. Laitan kynttilät palamaan. Valaisen kodin. Käperryn viltin alle. Käyn lenkillä kun räntää vihmoo naamalle. Sateenpitävässä kevyttoppa-asussa, totta kai. Kotona odottaa lämmin sauna. En valita, koska olo on hyvä. Nautin totta tosiaan, ja aidosti. Kanssani nauttii Sammallampaan ihana, huopainen kettukuuleri. 

Hiljalleen myös jouluvaloja lienee sallittua sytytellä. Osa kodissamme olevista valoista on tosin paikoillaan läpi vuoden, kuten nämä samassa hyllyssä kettukuulerin kanssa lasikuutiossa olevat punaisin helmin koristellut led-valot. 


Jouluvaloja edeltävät vuosikalenterissani joululauluharjoitukset. Jo aikaisin syksystä harjoitukset käynnistyvät, jotta kaikki olisi valmista joulunajan konserteissa. Eilen illalla olin laulelemassa jo ensimmäisissä pikkujouluissa, ja sesonkia riittää vielä yli kuukausi tästä eteenpäin. Kaltaiselleni jouluihmiselle tämä ei kuitenkaan tee pahaa. Lämpöä, valoa, tuoksuja, tunnelmaa. Niitä mahtuu loppuvuoteen yllin kyllin. 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pariisin tuliaiset 1:12

Taannoin lähtiessämme Pariisiin viikonloppulomalle, olin jo kotona korvamerkinnyt muutaman paikallisen nukkekotikaupan. Ajattelin poiketa ostoksilla, mikäli aika vain riittää. Lauantai-iltana Montmartrella kävellessämme, muistini sopukoista tuli herätys Rue des Trois Fréres'n kohdalla, jolla katunumerossa 6 sijaitsevasta talosta löytyi Dentelles et Ribambelles -niminen kauppa. Matkaseuralaisteni jäädessä istuskelemaan samalla kadulla sijainneeseen katukahvilaan, kipaisin katsastamaan kaupan tarjontaa. Kovin suuri liike ei kyseessä ollut, mutta tämän kokoisia tavaroita mahtuu pieneenkin liikkeeseen monta myyntiartikkelia. 


Mukaani tarttui pieni, paristolla toimiva led-lamppu. (Tosin toimimaan en tätä vielä ole saanut, mutten ole ehtinyt vielä perehtyä vian laatuun tarkemmin.) Lisäksi ostin espanjalaisen Miniaturas-lehden uusimman numeron, josta ajattelin poimia ideoita omiin askareisiini. 

Mutta eivätpä nukkekotihankintani tähän jääneet. Maanantaina ennen kotiinlähtöä vierailimme Grand Boulevards -metroaseman lähistöllä sijaitsevalla, viehättävällä katetulla kauppakujalla, Passage Jouffroylla. Täällä nukkekotitarvikkeita myyviä kauppoja oli jopa kaksin kappalein. 

Ensiksi tutustuimme Pain D'Epices -lelukauppaan, jossa nukkekotitavaroiden lisäksi myytiin myös muita leluja, mm. ihania vanhanaikaisia polkuautoja. Ostokseni keskittyivät kuitenkin täälläkin vain pieniin tarpeisiin. Tehtyjä hankintoja olivat mm. aterinsetti, kuparikattilasarja sekä wc-pönttö papereineen. 

 

 

Vähän matkan päässä käytävällä sijaitsi La Boite a Joujoux -Miniatures World, jonka parasta antia olivat minikokoiset peltipurkit ja keltaiset kahvikupit. Samoilla kuvioilla löytyy kodistamme myös täyskokoisina peltipurkkeja ja muitakin tavaroita, joista suuren osan olen tuonut matkamuistoina edellisiltä Pariisinreissuiltamme.


 

Vaikka monet hankkimistani tarvikkeista löytyvät myös Suomessa sijaitsevista kaupoista sekä niitä on mahdollista hankkia nettikaupoista suoraan kotiin, syntyy osa ostamisen ilosta myös tavaroiden tutkailusta paikan päällä. Matkaillessa budjetti on ehkä myös hieman löyhempi, jolloin matkamuistostatuksella tulee hankittua hieman enemmän kuin arkena. Vaikka suurin osa matkailussa saatavista elämyksistä syntyykin aistienvaraisesti, on mukavaa että jotain konkreettistakin reissusta jää. Niin että vielä vuosienkin päästä jokin tavara herättää muistoihin mielikuvan koetusta matkasta. 


Paljon ihanaa tavaraa jäi vielä kauppoihin mietityttämään. Onneksi nettikauppa päivystää… 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Aarrekaapin täydennystä

Ensinnä tahdon pahoitella, että viimeaikojen kiireet ovat aiheuttaneet blogin jäämisen taka-alalle. Mutta onneksi vain tilapäisesti, lupaan niin. Ehkä lieneekin paikallaan selitellä hieman. Sain syyskuussa työtarjouksen, josta en pystynyt kieltäytymään. Tai edes tahtonut. Nyt olen kahden viikon ajan totutellut uusiin haasteisiin, joita onkin rutkasti. Vaikka moni asia onkin jäänyt jalkoihin uusien tuulien puhaltaessa ja merkittävä osa vapaa-ajasta kuluukin nukkuen, olen täynnä intoa ja energiaa. 

Keskeneräisiä projekteja on ehkä hieman ikävä, sillä aikaa niille ei tunnu jäävän. Nukkekotoilu on jäänyt lehtien lukemiseen, sisustukseen kuuluvat pölypallot, ja ruoanlaitossa joutuu soveltamaan puolivalmisteita, oman jaksamisensa huomioiden.


Vaan hiljaiselon aikana on jotain uuttakin aarrekaappiini ilmestynyt. Ehkäpä tämän voi asettaa jonkinlaiseksi etapiksi sisustuksessamme. Hangon lakritsin iloiset pojat ovat saapuneet vihdoin kotiimme. Yli kymmenen vuotta sitten, vieraillessani antiikkimessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa, tein erään suurimmista typeryyksistäni. Näin siellä aivan täydellisen lakupurkin, jota en meinannut raaskia ostaa. Kun viimein tajusin muutaman hetken päästä messualueella kierrellessäni, ettei hinta ollut edes suuri, oli purkki jo hävinnyt myyntihyllystä. Vuosia metsästin tätä ihanuutta, markkinahinnan kohotessa samaan aikaan pilviin. Kunnes viimein eteeni tuli hieman elämää nähnyt, mutta kukkarolleni sopiva yksilö. 

   

Työviikosta palautumisen reseptini kuuluukin tänään näin; pötköttelyä sohvalla viltin alla, mukavaa ohjelmaa televisiosta (jota viimeksi taisin ehtiä katsoa noin viikko sitten), lasi punaviiniä ja katse aurinkoisessa oranssissa peltipurkissa. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

torstai 6. marraskuuta 2014

Helvetissä osa 2

Tulipas mieleen tuosta Tipin taannoisesta kirjoituksesta, että kävinhän minäkin syyslomaviikolla Ruovedellä Helvetinjärven kansallispuistossa. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta menkää ihmiset käymään, jos ette jo ole käyneet. Tai menkää uudestaan! Maisemat on ihan huikean hienot ja kulkeminen helppoa. Itse kolusimme kuuluisan Helvetinkolun alhaalta ylös ja siellä ei ole niin helppoa kulkea, mutta jos vaan jalat pelaa, niin suosittelen sitäkin!

 Helvetin portti

 Päivänä, jolloin kävimme Helvetissä, oli ensimmäiset mukavat pakkaset ja maa oli ihanasti kuurassa.

 Rauhoittava ja tyyni näkymä Helvettijärvelle päivätuvan pihasta. Päivätupa alla.
Päivätuvan mailla on kuulemma ollut joskus tanssipaikka. Tämäkin asia selvisi geokätköstä. Niitäkin piti tietysti etsiä, mutta ongelmia meinasi tuottaa huono yhteys, eikä kännykästä ollut välillä mitään hyötyä. Löysimme kuitenkin kolme kätköä Helveistä ja paluumatkan varrelta aika monta enemmän :)

Päivätuvan pihassa söimme eväitä ja paistoimme makkaraa nuotiopaikalla.


 Ylhäällä näköalapaikalla oli henkeäsalpaavan upeat näkymät. Kiva, että keli suosi ja aurinko paistoi!

Helvetinkolu, joka tuli kivuttua ylhäältä alas. Olisikin varmasti ollut vaikeampi tulla alaspäin. Pakkaset oli jäädyttääneet maan paikoin tosi liukkaaksi.

Pienestä, mutta pitkästä purosta lähti yllättävän kova kohina. Luulin äänen perusteella lähstyväni suurtakin koskea!

Se siitä virkkaustauosta...

Puhuin niin pitäväni taukoa virkkauksesta. Ja pidinhän minä, muutaman päivän. Sitten kävi niin, että sain käsiini Molla Millsin Virkkuri-kirjat, joista jo aiemmin mainitsin. Ja kävi myös niin, että ystäväni luona näin kirjan 100 erilaista lumihiutaletta... Siitä se sitten taas lähti.

 Otin innostuksissani kuvat lumihiutalekirjan neljästä mallista ohjeineen ja tämmöisiä niistä tuli. Mun mielestä tosi ihania ja söpöjä! En ole niitä vielä päätellyt, pingottanut enkä tärkännyt, koska katson montako saan aikaiseksi ja mitä niistä keksin. Ajattelin, että ne olis kiva ripustaa vaikka ikkunan eteen roikkumaan talvisiksi koristeiksi. Ja joudun ehkä lainaamaan sen kirjan, että saan useampia malleja tehtyä.

No sitten se Virkkuri. Ihan ensimmäiseksi tein kirjan ohjeilla kettinkiä. Olin nähnyt eräässä blogissa virkattua kettinkiä, jonka ohje löytyisi Virkkurista. Tein ensin kaulaketjun ja sitten vielä kaveriksi ranneketjun. Nämä korut ovat kovasti saaneet huomiota! Tykkään kyllä kovasti itsekin ja joskus varmasti teen muillakin väreillä ja erilaisilla langoilla lisää. Nyt on koukulla tulossa samanlaiset tilaustyönä :)

Tässä vielä Virkkurit, joissa on monia ihania ohjeita eli tekemistä riittää piiiiiiiiitkäksi aikaa :D

Lumen tuloa odotellessa!


maanantai 3. marraskuuta 2014

Pariisin reissu 2/3, Montmartre


Pariisiin saavuttaessa silhuetistä erottuu ensimmäisenä Sacre Coeur'n kirkko, joka on rakennettu reilut sata vuotta sitten kaupungin korkeimmalle kohdalle, Montmartrelle eli marttyyrien kukkulalle (mont des martyrs). Tuo mystinen kaupunginosa on kiehtonut jo pitkään taiteilijoita, ja nyttemmin myös turisteja. Aikanaan kaupunginosan humusta nauttivat mm. Henri Toulouse-Lautrec, Maurice Utrillo, Claude Monet, Salvador Dali, sekä monien muiden joukossa myös suomalaiset virkaveljensä Akseli Gallen-Kallela, Emil Wikström sekä Eero Järnefelt, Lista on pitkä ja kovin kuuluisa.  

Myös useat elokuvat sijoittuvat tähän 18. kaupunginosaan. Viimeisimpänä suursuosioon pääsi Amélie, jonka itsekin myönnän nähneeni jo reilusti toistakymmentä kertaa. Olen yksi monista turisteista joka kerta toisensa jälkeen palaa henkimään Montmartren boheemia ilmapiiriä, joka tosin nykyään piiloutuu taitavasti tuhansien turistien sekaan. 


Sacre Coeurin kupoliin johtaa 300 porrasta, joita kivutessa kapeassa portaikossa heikompaa alkaa huimata. Ei niinkään ehkä korkeuden vuoksi, vaan kierreportaissa pyörimisen. Muutama palauttava kierros matkan varrella teki hyvää, mutta silti huimaus tuntui vielä tovin tornista maanpinnalle palaamisen jälkeenkin. 


Pimeän tullen Montmartren paheellisempi puoli herää eloon. Kuuluisin huvittelupaikka lienee revyyteatteri Moulin Rouge, eli Punainen mylly, joka myös on päässyt monen elokuvan tapahtumapaikaksi.


Place du Tertren aukio on edelleen täynnä monenlaista taiteilijaa. Niiden turistien lisäksi siis. Aukion laitamilla löytyy runsaasti ravintoloita ja kahviloita, mutta ei tarvitse mennä kuin muutaman kulman taakse, niin hintataso laskee ja tilaakin löytyy paremmin. 


 

Ja ne maisemat... Montmartren kukkulalta avautuva maisema todistaa Pariisin lempinimen valojen kaupunkina olevan oikeutettu. Niin kliseinen Pariisi kun Montmartrelta onkin mahdollista löytää, vie sen viehätysvoima mukanaan. Kaikista turistihoukutuksistaan huolimatta Montmartre on lempikaupunginosani, jonne on päästävä joka ikinen kerta, kun kaupungissa käyn.