torstai 30. heinäkuuta 2015

Lapsellinen lomamatka Legolandiin

Tänä kesänä lomamatka tulikin vietettyä hieman eri merkeissä ja seurassa kuin aikaisempien kesien reissut. Nimittäin tällä kertaa sain seurakseni nuoren miehen, jonka kanssa lähdimme hänen elämänsä ensimmäiselle reppureissulle, matkan pääkohteena Tanskan Legoland! Aikanaan olen käynyt samassa paikassa oman tätini kanssa, joten nyt laitoimme perinteen kiertämään ja sain itse nuorta seuraa. Seuralaiseni on kova Lego-fani, joten reissusta toki oli puhuttu ja haaveiltu jo useamman vuoden ajan. 


Retki lähti liikkeelle jo kotimaassa, jossa junailimme satamaan päästäksemme risteilijälle. Laivalla siirryimme meren yli Tukholmaan, josta matka jatkui junalla Kööpenhaminaan. Itselleni matkan suurin jännitys osui juuri tälle pätkälle, koska Juutinrauman ylittävä Öresundin silta ei välttämättä kuulu omiin suosikkeihini... Kahdeksan kilometrin pituinen silta tuli kuitenkin ylitettyä kunnialla veturikuskin vankan ammattitaidon avustuksella. 


Ensimmäisen yön olimme laivalla ja toinen yö vietettiin hotellissa Kööpenhaminassa. Illaksi menimme Kööpenhaminan Tivoliin, joka on perustettu jo vuonna 1843. Vaikka paikan sisäänpääsy onkin hinnoiteltu melko arvokkaaksi laitelipuista puhumattakaan, suosittelen paikkaa kaikille Kööpenhaminan kävijöille - ikään katsomatta! Niin upea alue puisto istutuksineen, rakennuksineen, tunnelmineen ja värivaloineen on! 


Hyvin nukutun yön ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme seuralaiseni kanssa kaupunkikävelylle. Reittimme kulki pitkin kävelykatua, Strögetia. Reitin varrelle osui kiinnostavia kauppoja joihin matkan varrella poikkesimme.  


Matka jatkui värikkään Nyhavnin talorivistön ohitse, pitkin kanavan vartta. Kävelyretkemme päätepisteenä oli Amalienborgin linna, joka on Tanskan rakastetun kuningarttaren, Margarethen edustuskoti. Ja osuuhan harjaantuneeseen silmään toisinaan jotain pientä punaistakin! ;) 


Kävelyretkeltä palattuamme matkamme jatkuikin taas junaraiteita pitkin kohti Vejleä


Matkan varrella olleet ratatyöt hidastivat matkaamme niin, että yksi juna ja bussikin ehtivät mennä, mutta niin vain perille päästiin. Vejlestä matkasimme bussilla Billundin lentokentälle, josta tuttavamme poimivat meidät autolla. Kävipä nimittäin niin onnellisesti, että tuttavaperhe lomaili samoilla seuduilla samanaikaisesti, ja pääsimme kahdeksi yöksi heidän kanssaan samaan mökkiin sekä saimme seuraa myös Legolandiin. 



Ja olihan se Legoland hieno paikka, edelleen. Aivan kuten viime vuosituhannelta olevissa muistoissanikin. Pikkutarkat yksityiskohdat Lego-rakennelmissa olisivat vaatineet useamman päivän, jotta kaikki olisi ehtinyt huomioida. Muutoin yksi päivä ruuhkaisessa huvipuistossa riitti etenkin meille aikuisille vallan mainiosti. Eräät ystäväni olivat puistossa juhannuksena ja tuolloin ruuhkaa ei kuulemma ollut lainkaan. Erakon tulisikin ehkä pohtia matka-ajankohtia tarkemmin, mikäli tahtoisi välttää ruuhkat kokonaan.  


Hauskan Legoland-päivän jälkeen matkasimme koko seuraavan päivän ajan samoja jälkiä takaisin Tukholmaan. Ensin yhdellä junalla Vejlestä Kööpenhaminaan, josta toisella junalla perille.


Puutuneita jalkojamme pääsimme käyttämään vaeltaessamme halki Tukholman vanhan kaupungin, josta oli lyhyt matka takaisin satamaan. Viimeinen yö reissulla vietettiin jälleen laivalla. Junamatka kotimaassa päätti lenkkimme. Viisi yötä, turvonneet jalat, puutuneet takalistot, mutta monia kokemuksia rikkaammat reissaajat. Kyllä kannatti! :) 


torstai 23. heinäkuuta 2015

Värihaaste, Tipin keltainen. Ihana, ihana, ihana keltainen! (osa 5/5)

Niin paljon olen viime teksteissäni ja sitä aiemmissa kirjoittanut keltaisesta, ettei kenellekään tullut varmaankaan yllätyksenä värihaasteen viimeisen värini olevan juuri se. 


Innostus keltaiseen lienee peräisin joko geeneistä tai varhaisesta lapsuudestani. Tai sitten molemmista. Tummatukkaisina niin minä, äitini kuin isoäitinikin olemme olleet suuria keltaisen ystäviä. Aina ilon kuin surunkin hetkellä. 


Murtuneen käteni suojana olleen kipsin peittona toimi keltainen side. Mummuni hautajaiskukkina oli keltaisia ruusuja. Onpa minut vihitty keltaisessa mekossa sekä keltaisissa kengissä. Kengät olivat äitini vanhat ja käytetty niin ikään silloin kun vanhempani vihittiin. 


Keltaisissa kengissä kuljen myös arkena. Toisinaan kädestäni saattaa löytyä keltainen muovipussi, jonka pyydän aina kun kyseisessä kahvilassa asioin. Tarvitsin sitä taikka en. Värin houkutus on vain liian suuri...



Keittiössäni punnitaan keltaisella keittiövaa'alla. Keltaisten verhojen alla. Smoothiet tehdään keltaisella blenderillä. Pääsiäinen vasta juhlaa on, kun kaupat ovat täynnä keltaisia kukkia. 


Ja illan päätteeksi päät painetaan keltakuvioiseen tyynyyn, kun sukelletaan keltaisten lakanoiden väliin. 

Ripaus ruskeaa... Värihaaste (4/5)

Ruskea ei ole myöskään ollut mikään lempivärini, mutta nykyään pidän siitä tehostevärinä punaisen kanssa. Ja näyttääpä sitä löytyvän ihan sellaisenaankin huushollistamme. 


Ruskean kanssa taipaleeni alkoi 70-luvulla, jolloin väri oli muodissa. Äitiyspakkauksen mukana tulleessa makuupussissa ruskea oli yksi pääväri - keltaisen ja oranssin lisäksi tietysti. Viimeisin heräteostokseni jatkaa samaa ruskeaa lapsellisuutta. Lomamatkallamme en voinut ohittaa kahdeksaa karvaista lammasta, jotka nyt kököttävät ikkunallamme. Aluksi lammasjonon tarkoitus ei auennut allekirjoittaneelle, kunnes sain kuulla, että kyseessä oli englantilainen vedontukkija. Ikkunasta tai ovesta tulevaa vetoa voidaan tukkia laittamalla sisustuksellinen esine ilmankulun esteeksi. Niinpä nämä lampaat päätyivät poistamaan vetoa ikkunalaudallemme!  Vetoa poistavat myös ruskeat verhot yhdistettynä kirjaviin. 

 

Eläimellisessä olohuoneessamme ylinnä valvoo huovutettu kettu. Alunperin kettu oli siisti ja sileä, mutta nyt muutamaakymmentä yhteenottoa myöhemmin, ovat kissat saaneet siitä esiin huokoisemman puolen. Ketun tekijä kertoi tosin, että takaisin siloiteltuun kuosiin olisi mahdollista päästä käymällä parturissa, eli siloitella hieman saksilla. Pitänee kokeilla joskus. 


Ruskeita kohteita olisi lopulta yllättävän paljon, kun ympärilleen katsoo. Vanha kaappi, uusvanha radio, poljettava harmooni, lukuisat korit… Lienee myöhäistä todeta etteikö ruskea sittenkin olisi yksi väreistäni! 


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Värihaaste, Tipin sininen (osa 3/5)


Vihreän lisäksi myöskään sininen ei ole koskaan ollut lempivärini. Mutta kuinkas sitten kävikään. Viisi vuotta sitten muutimme siniseen omakotitaloon, joka on nykyään kotimme. Talon entinen omistaja piti ilmeisesti paljon sinisestä, sillä sitä löytyi lähes jokaisesta huoneesta. Nyttemmin olemme muuttaneet värimaailmaa ja maalanneet osan sinisistä listoista ja seinistä toisen värisiksi. Vaan yksi huone on edelleen kokonaan sininen. Suunnitelmissa on remontoida siitäkin tulevaisuudessa toisen värinen, mutta katsotaan nyt koska pääsisimme sen kimppuun. 


Suurin osa sinisistä esineistäni sijaitsee astiakaapissa. Arabian Ali edustaa itselleni mieluista sinistä. Sama sävy löytyy myös Viri-kaakaopurkeista. Myös lasitavaran ultramariinin sävy on täyttänyt astiakaapin lisäksi myös yhden ikkunoistamme. 



Vanhin sininen esineeni on vanha vakka, joka on joskus maalattu siniseksi. Talonpoikaisesine edustaa hienoa käsityötaitoa. Niin runko kuin kansikin on taivutettu yhdestä kappaleesta ja punottu kiinni. Käsityötaito jatkukoon vakan mukana edelleen, sillä säilytän siinä lankojani. Hieman vaatimattomampaa käsityötaitoa tosin… :)  




Värihaaste, pieni pala vihreää Tipiltä (osa 2/5)

Vihreä ei ole koskaan ollut lempivärini. Silloin kun itse lapsena pidin keltaisesta, oli vihreä enemmänkin sisareni suosikki. Nykyisin olen laajentanut ymmärrystäni sisustusväreissä myös vihreään. Lisäksi värikarttaan tulleet uudet vihreän muotisävyt lime, oliivi, jne. ovat hauskoja tehostevärejä kovasti rakastamieni punaisen, keltaisen ja oranssin kanssa. Ehkä osansa on tehnyt myös mieheni, jonka lempiväri vihreä on. Näin kodistamme nykyään löytyy myös vihreää. 


Eräs helppo väripilkku, jonka avulla on mahdollista kokeilla uusia sävyjä, ovat viltit ja huovat. Niitä lojuu ympäri taloamme, sillä mikä onkaan ihanampaa kuin käpertyä lämpimään syksyn saapuessa. Ja välillä myös muina vuodenaikoina. Tätä kautta limenvihreä fleecehuopa on ottanut paikkansa nojatuolin käsinojalta. Nojatuoli oli ennen punainen, mutta uutta sisustuskangasta etsiessäni ajattelin kokeilla jotain muuta. Uusi kangas löytyikin oliivinvihreänä, josta ompelin kahteen pinttyneeseen nojatuoliin uudet päälliset. Oranssin maton kanssa tuolit sopivat mukavasti olohuoneen yleisilmeeseen. 


Vihreä lasitavara on ehkä niitä ainoita vihreitä pilkkuja, joista olen aina pitänyt enemmän kuin keltaisesta. Koristelasin värinä tuo keltainen ei jotenkin ole uponnut koskaan. Ehkä osansa on 80-luvulla, joka oli kauttaaltaan kovin ruskeaa ja kellertävää. Tämä on vielä liian tuoreena muistissa. 

Sitten ne peltipurkit… Tottahan toki sieltä nyt muutama vihreäkin löytyy. Punaisella ja keltaisella tehostevärillä ne ovat raivanneet tiensä sydämeeni. :) 


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Värihaaste, Tipin versio punaisesta (osa 1/5)

Täällä sitä taas ollaan! Pahoitteluni siitä, että tauko on kohdallani venynyt vähän pitkähköksi… …mutta niin olisi pitkänsitkeää myös selitellä syitäkin, joten en siihen lähde. Vaan käyn suoraan Tipulan heittämän värihaasteen kimppuun!

Kuten Nemikin jo totesi, punaista ei tässä haasteessa päästä ohittamaan mitenkään. Punainen on paitsi blogimme nimessä, myös kodeissamme läsnä runsaana ja rehevänä. Astioissa, peltipurkeissa, kodinkoneissa… Lähestulkoon kaikki kaupoissa olevat punaiset tavarat herättävät jollain tapaa kiinnostukseni. Osa niistä lähtee mukaan, onneksi suurin osa jää kaupan hyllylle. Olisin muutoin täysin vararikossa! 




 

Meillä käydään myös punaisessa vessassa. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, oli molemmissa vessoissamme Arabian keltaiset wc-istuimet. Niin paljon kuin keltaisesta pidänkin, sai alakerran vessassa tuo väistyä uuden valkoisen istuimen tieltä. Samalla hailakat ja nuhjaantuneet, vaaleansiniset tapetit saivat lähteä. Tilalle tuli yksi punainen seinä harmaiden sekaan. Sitten tuli punainen lamppu, matto, jakkara… Pikku hiljaa punaiset tavarat valtasivat vessamme. Jossa nykyään on ilo istuskella! 


Enkä toki ole perheessämme ainoa, joka pitää punaisesta. Aika usein punaiset kenkäni päätyvät karvaisten kavereidemme päiväunille päänalusiksi. Punainen on siis yleisesti hyväksytty, läpi linjan! :)