Tervetuloa taidekaupunkiin! (Ei maksettu mainos)

Tänäkin kesänä kannattaa vierailla Mäntässä. Serlachius-museoiden näyttelyt ja Mäntän Kuvataideviikot on näkemisen arvoisia. Toukokuussa kävin tutustumassa Serlachius-museo Göstan uusimpiin näyttelyihin, joita ovat useiden taiteilijoiden teoksista koottu "Taiteen tähtitaivaat", Noora Schroderuksen "Feminiininen sensibiliteetti" ja Mark Wallingerin "Mark". Nämä näyttelyt ovat uudemmalla puolella eli paviljongissa. Kartanossa eli vanhalla puolella on ollut jo pidempään näyttelyt "Göstan ystävät" sekä "Malli ja hullu kuvailija".

 Noora Schroderuksen kirjottu seteli. Lumikki-fanina valitsin tuon kuvan näytille. Myös muita Disneyn prinsessoja löytyi seteleistä.

Mark Wallingerin töitä. Isot mustavalkoiset taiteilija on tehnyt kaksikätisesti ja ne ovat luonnossa todella vaikuttavia jo kokonsa puolesta.

Taiteen tähtitaivaat ja monta aurinkoa.

Kesän pakollisiin kohteisiin kuuluu siis myös Mäntän Kuvataideviikot. Viime vuonna olimme avajaisissa yhdessä Tipin kanssa (hän oli saanut kutsun) ja niin olimme tänäkin vuonna. Hiukan jo huolestuimme, eikö kutsua avajaisiin tule, mutta kun kävin avajaispäivänä katsomassa näyttelyn avoimien ovien aikaan, tapasin paikan päällä näyttelyn kuraattorin, Anssi Kasitonnin, joka on vanha koulukaverimme ja sain suullisen kutsun tulla avajaisiin.

Kalle Mustosen Tonttukuninkaan kuolema. Vaikuttavan kokoinen puutarhatonttu!

Kaija Papun virkattu poliisiauto! Tätä odotin kovasti ja en pettynyt! Kannattaa käydä katsomassa paikan päällä!

Kuvataideviikkojen pääasiallinen näyttelypaikka on vanha pekilotehdas aivan paperitehtaan kupeessa. Tässä kuva avajaisista, kun porukkaa ei vielä ollut valtavasti.

Ja ei kun suunnittelemaan taidevisiittiä Mänttään!

Elonmerkkejä

Hei hei, täällä ollaan! Hävyttömän kauan on kulunut edellisestä päivityksestäni. Suurin syy lienee se, etten ole saanut aikaan mitään mainittavaa. Arki ja normaali elämä on vienyt ajan ja huomion, mutta ehkä näin kesällä saisi aikaan tehdä ja blogatakin jotain!

Virkkaus on harrastuksena koko ajan voimissaan ja hirveästi on to do-listalle tullut kaikkea kivaa, mitä haluaisin tehdä. Oon kuitenkin päättänyt, etten nyt aloita mitään uutta, ennen kuin saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Sen verran kuitenkin hurahdin virkkkauspiireissä villinneeseen muurausnaruun (tai linjalankaan, kummaksi sitä nyt tahtoo kutsua), että oli pakko sitä kokeilla. Välityönä syntyikin jenkkikassi eli perinteinen kerholaukku. Sopivasti poistui to do-listalta yksi kohta ja tuli muurausnaru testattua! Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin :-)

Alla olevassa kuvassa maistiaisia siitä, mitä on joskus luvassa. Keskeneräiset työt on vahvasti isoäidinneliölinjalla. Tuo paloista tehty on ollut kesken jo niin pitkään, että saa nähdä tuleeko koska valmista. Monivärisempi on yksi iso neliö, josta pitäisi joskus tulla takki. Valmistuimisia odotellessa...

Nyt ihanaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa! 

Syysterveiset Nemiltä!

Heippa hei! Hiljaista on ollut tälläkin suunnalla blogin suhteen. Tipin käydessä luonani viikonloppuna, esittelin hänelle askarteluja ja sain kehoituksen blogata niistä :) Olin kyllä ajatellutkin, että laitan tänne kuvia, kunhan saan vielä yhden projektin valmiiksi.

Pimenevät illat ja lyhenevät päivät on taas innostaneet sytyttelemään valoja ja kynttilöitä. Näin jo ajat sitten jossain blogissa ohjeen siitä, kuinka tavallisen ledivalosarjan saa kakkukupeilla (cake cups) tuunattua sieväksi tunnelmavalosarjaksi. Kesti pitkään ennenkuin törmäsin näihin kakkukuppeihin ihan sattumalta. Tampereen Tullintorilla on pohjakerroksessa kirjakauppa, jossa on myynnissä paljon muutakin tavaraa. Sieltä löysin sitten kakkukuppeja, jotka siis tosiaan myyntinimeltään cake cups. Ostin niitä heti kahdessa värissä, kun en osannut päättää kummat otan. Cake cupsit eroaa muffinsivuoista siinä, että ne ovat hiukan paksumpaa paperia, sileitä ja niissä on erillinen pohja prässätyillä reunasaumoilla. Kupin pohjaan tein mattopuukolla pienen ruksin, josta työnsin ledin läpi. Ruksin kielekkeet pitävät valon paikallaan eli kupit eivät pääse tippumaan. Laitoin punavalkoiset valot punaiseen keittiööni, astiakaappien alle tuomaan tunnelmaa ruokapöytään. Löysin muuten vihdoin myös keittiööni ja makuuni sopivan vahakankaan Ikeasta. Näkyy kuvassa :) Enää ei ahdista kulunut pinta pöydässä ja hiomista sekä uuden pinnan keksimistä sai taas lykättyä.

Mustavalkoisista kakkukupeista tuli tunnelmavalot olohuoneen oven ympärille. Olen ihan hirvittävän ihastunut näihin! Laitan vaikka myöhemmin kuvaa iltavalaistuksessa, kun nuo ovat päällä ja pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Olohuoneeseen tein huippulöydön kesällä. Pohjaslahden heinämarkkinoilla oli nainen myymässä kaikkea kivaa vanhaa ja nostalgista ja sieltä löytyi pitkään himoitsemani koulun opetustaulu. En ole etsinyt mitään tiettyä, vaan sellaista, joka kolahtaisi ja olisi hyväkuntoinen. Niinpä meille sitten muutti saukkoja! <3 Vihdoin sain repiä pois seinällä olleen seinätarran, johon olin kyllästynyt ja sain nostalgista katseltavaa tilalle. Huonon huumorin ystävänä elukoitten nimiksi annoin Anu ja Per Saukko... ;)

Facebookin askarteluryhmissä ja blogeissa olen nähnyt kuvia saviruukuista tehdyistä majakoista ja sitä halusin itsekin kokeilla. Syyslomalla sain vihdoin hankittua tarvikkeet ja tänään vapaapäivän kunniaksi kaivoin jo hyvin kuivuneet maalatut ruukut autotallista ja tein projektin loppuun. Tuli kiva, vaikka itse sanonkin! :) Oikein jo odotan, että saan illan tullen sytyttää tuikun loistamaan majakan huipulle! Majakka talvehtii nyt olohuoneessa, mutta ehkä ensi kesänä se löytää paikkansa rannasta...

Ihanaa syksyä ja muikeaa marraskuuta, kunhan se ihan kohta koittaa!

Värihaaste osa 5.

Viides väri oli hankala valita, koska kaikki enemmän kotona esiintyvät värit oli jo käsitelty. Niinpä päädyin valitsemaan puun. Onhan se väri puunkin väri! :-) Tykkään siitä, että 60- luvun talossamme on alkuperäinen mäntylattia, joka ajan henkeen oli osin piilotettu harmaan muovimaton alle. Remontissa keittiön ja eteisen muovimaton alta paljastuikin iskemätön vaalea puu. Olo- ja makuuhuoneissa se olikin ollut näkyvissä. Lattia on tietysti remontin jälkeen jo tummunut, mutta vaalea se on edelleen. 

Toinen alkuperäinen puupinta löytyy tuulikaapista ja työhuoneesta, joka on alunperin saunan pukuhuone. Sieltä löytyy sormipaneelia seinistä. Katto on työhuoneessa samaa sävyä ja siellä onkin jotenkin hauska mökki- tai korsutunnelma, jota en toki yhtään enempää kotiin kaipaa. Mutta olen aina ollut vanhojen sormipaneelien ystävä, oli se sitten kapeaa tai leveämpää.

Kolmas puukohde on luonnollisesti ja kummemmin selittelemättä sauna.

Huh, värihaaste suoritettu! En haasta ketään, olen niin laiska :-)

Ja hei, kivaa kesäkuuta!

Värihaaste osa 4.

Neljäs väri on sellainen, että tykkään siitä kovasti ja kodeissani sitä on paljon ollut, mutta päälläni sitä näkee harvoin. Vihreä. Pidän etenkin vaaleasta keväänvihreästä ja pirtsakasta limenvihreästä ja nyt jo toisessa kodissa peräkkäin on vihreää makuuhuoneessa. Makkarissa on ns. tehosteseinä retrohenkisellä tapetilla ja siitä on haettu vihreä, jolla on maalattu kolme muuta seinää. Makkarin värit ovat vihreä, musta ja valkoinen.

Kuten kotini muissakin huoneissa, katot ja ovet ovat valkoiset.

Mustanpuhuvaa seinää, päiväpeittoa ja mattoja kompensoi valkoiset läpikuultavat verhot, joista pieni siivu näkyy vasemmalla.

Jos punaiseen keittiöön on kertynyt punaisia esineitä, on makkariin löytynyt vihreitä tavaroita. Vanha, mutta toimiva puhelin on itseoikeutetusti lipaston päällä koristeena. Ihanaa retromuotoilua!

Sänkyä vartioi krokotiili.

Osaa langoista säilytän Koziolin muovikassissa. Tuossa on kätevä kuljettaa keskeneräiset käsityöt mukana.

Joskus päälläkin saattaa nähdä vihreää. Brittiarmeijan takki on omiaan luonnonläheisiin harrastuksiin.

Viides ja viimeinen haasten väreistä onkin sitten kinkkisempi juttu. Täytyy miettiä, mikä olisi kotona sellainen väri, josta riittäisi postattavaksi...

Värihaaste osa 3.

Everything is better in pink! Näin se on. Yksi lempiväreistäni on pinkki. Jossain määrin se on rantautunut myös kotiin. Ja mustan kaverina tykkään sitä myös päälleni pukea. Olen joskus julkaissut täällä pinkin postauksenkin, joten pyrin nyt välttämään samojen kamojen esittelyä, siinä täysin onnistumatta :-) 

Pinkit, kruusatut kehykset oli pakko saada. Täydentää olohuoneen kruusattujen tavaroiden pientä kokoelmaa :-) Pinkki Pariisi on seinätarroina terassin oven päällä. Mustasta postauksesta voi löytää mustan Lontoon, jos vähän vanhoja kaivelee.

Olohuoneessa on myös jo aiemmin nähdyt matto ja verhot, joista löytyy pinkkiä, sekä verhoista muitakin vaaleanpunaisen ja punaisen sävyjä. Verhot on Vallilan "Kirsikka kukkii" ja matto on itse virkattu, kuten muutkin pitsimatot kotonani.

Jälkikasvun huoneessakin on pinkkiä. Vaaleanpunainen seinä alkaa jo olla vähän out, mutta uutta maalia ei ole saatu aikaiseksi.

Vaatekomeroa en alkanut kuvaamaan, mutta kenkätelineestäkin voi löytää pinkkiä. Ikean pöllötyyny löytyy olohuoneesta.

Myös korvissa killuu usein pinkkiä. Tässä murto-osa korviksista. 

Pinkki on pop!

Värihaaste osa 2.

Musta. Se on mun väri. Jotkut sanoo, ettei se ole väri laisinkaan. Mulle se on. Se on aina tyylikäs, aina muodissa ja aina musta. Toki siinäkin on sävyeroja, mutta musta on musta. Vuosikausia kuljin mustassa tukassa, suuri osa vaatteistani on mustia ja jopa autoni on musta. Mustaa löytyy myös kotoa. Aika paljon olen täälläkin esitellyt mm. mustia virkkauksiani, mutta kertaus on opintojen äiti :)

Makuuhuoneessa on musta päiväpeitto ja mustat virkatut matot. Toinen makuuhuoneen pääväri on vihreä, josta tuonnempana :-)

Tässä nähdään, että mustiakin on monia. Tuo matto on luonnossa mustan musta, mutta kuvassa se näyttää tumman siniseltä. Olohuoneesta löytyy tämä matto ja valaisin - yksi monista mustista valaisimista kotonani.

Musta on äärimmäisen hyvä taustaväri oikeastaan kaikelle. Vasemmalla tapetti, joka löytyy makkarista yhdeltä seinältä. Oikealla olohuoneen verho. Molemmissa kuvissa viitteitä tuleviin väreihin ;-)

Olohuoneesta löytyy lisää mustaa. Vastakkaisilla seinillä on mustakehyksiset peilit. Peilit tuovat kivasti lisää avaruutta tilaan ja heijastavat ihanasti valoa - oli se sitten päivänvaloa tai iltapimeässä tunnelmavalaistusta. Kattokruunuihminen en ole, paitsi mustan kattokruunun ihminen :-) Vaikka olen muuten hyvin pelkistettyjen tyylien ihminen, rakastan tuota kruusattua peiliä ja kattokruunua! Ehkä sisälläni asuu pieni gootti!? :-D Ja tuo peili muistuttaa mua Lumikista. Se sopisi hyvin olemaan pahan äitipuolen taikapeili, jolle hän jankutti kysymystä kaikkein kauneimmasta. Lumikki onkin muuten aihe, joka vaatii tuonnempana oman postauksen:-)

Värihaaste osa 1.

Kiitokset Emoselle Tipulaan  haasteesta. Mietittiin Tipin kanssa yhteistä vastausta haasteeseen, mutta aikataulullisten seikkojen takia päätimme, että aloitan, kun ensin ehdin :-)

Blogin nimen mukaisesti aloitan punaisesta - tietysti! Olen aiemmin esitellyt täällä punaista keittiötä, joten tällä kertaa valitsin punaiset kollaasit, joissa näkyy isompaa ja pienempää punaista kotoani. 

Isoimpia punaisia elementtejä kodissani on keittiön kaapit ja olohuoneen sohva. Myös lastenhuoneessa on punainen sohva. Sitä en alkanut kuvaamaan, koska se vaatisi suuremman raivauksen :-) Edellisessä kodissa oli työhuoneen kaikki seinät kirkkaanpunaiset eli todellisesta suosikkiväristä on kyse.

Kaikennäköistä punaista tavaraa on tullut haalittua. Punaisessa puulaatikossa säilytämme puhelimien ja padien latureita.

Tuo Arisuo Oy:n kattovalaisin Aris on todellinen helmi. Se löytyi aikanaan kuopiolaiselta kirppikseltä, sinne punaiseen työhuoneeseen. Nyt se on itseoikeutetusti punaisessa keittiössä. Puhelinkoppi oli joskus vain pakko saada keittiöön. Siitä on tullut pienten purkkien ja rasioiden koti.

Seuraava väri on jo valittu, arvaattekos mikä se on?! ;-) Yllä olevista kuvista sen saattaa keksiä...

Nemi vastaa haasteeseen

Saatiin haaste Paiqolta ja seuraaviin kysymyksiin pitäisi siis osata vastata:

1. Kuinka sinusta tuli bloggaaja?

2. Mitä muuta harrastat kuin blogin kirjoittamista?

3. Mikä on lempimusiikkiasi ja kuka on lempiartistisi/yhtyeesi?

4. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi? Toteutuiko unelma?

5. Millä tavalla rentoudut?

6. Mikä asia saa sinut suuttumaan?

7. Mitä luet mieluiten?

No, sitten vaan vastaamaan!

1. Musta tuli bloggaaja Tipin kautta, kun hän houkutteli perustamaan yhteisen blogin. Olin ensin innoissani, sitten kauhuissani, kun ajattelin, ettei mulla ole mitään järkevää kerrottavaa. Lopulta päädyttiin tällaiseen featuring-tyyliseen ratkaisuun eli olen ns. vieraileva kirjoittaja. Tällä tavalla mulla ei ole liikaa paineita blogin kirjoittamisesta :)

2. Tässä taannoin kirjoitin uuden ajantasaisen CV:n ja huomasin vanhassa olevien harrastusten vanhentuneen ja jouduin ihan tosissani miettimään, mitä laitan harrastuksikseni niinkin viralliseen paperiin. Täältä olettekin ehkä saanet hiukan käryä harrastuksista, mutta kerrataan vielä. Harrastuksiksini lasken geokätköilyn, metsästyksen, lukemisen ja käsityöt, joista tällä hetkellä eniten in ja pop on virkkaus. Käsitöihin kuuluu myös erilainen askartelu ja näpertely, materiaalien vaihdellessa Fimo ja Cernit-massoista saveen ja koruhelmiin. Metsästys on geokätköilyn lisäksi harrastuksista uusimpia ja en voi vielä kehua olevani suuri valkoinen metsästäjä, mutta metsästyskortti on suoritettu ja aselupa sekä haulikko on. Toistaiseksi en ole ampunut kuin jäniksestä ohi, mutta tykkään hengata turistina hirvijahdissa ja jänispassissa voi vaikka vaan nauttia luonnosta ja jännityksestä, että koska se ajo alkaa.

3. Tämä on aina ollut paha kysymys ystäväkirjoissa ja muissa. En osaa sanoa vain yhtä tai kahta lempimusiikin lajia tai esittäjää. Kuuntelen musiikkia melko monipuolisesti ja suurimmaksi osaksi radiosta autossa. Olen ysäridiskon suuri ystävä, funk saa sydämeni väpättämään, mutta nykyään musiikkimakuni on kallistunut yhä raskaampaan suuntaan. Osasyyllisenä voidaan pitää lempiradiojuontajaani Harri Moisiota, joka aikanaan oli Radio Aallon aamussa ja kun Harri vaihtoi takaisin Radio Rockin Korporaatioon, seurasin perässä ja huomasin tykkääväni Rockilla myös musiikista. Jos nyt sitten pitää lempiartisteja tai -bändejä sanoa, niin Red Hot Chili Peppers, Faith No More, YUP, Led Zeppelin, Eläkeläiset, Kolmas Nainen, Queen, Daft Punk ja uusimpana suosikkina Mark Ronson.

4. Lapsuuteni unelma-ammatti oli näyttelijä. Unelma ei ole käynyt toteen, mutta opiskelin aikanaan lukion jälkeen teatterialaa ja olin mukana parissa kesäteatteriproduktiossa. Teatterikorkeaankin hain kerran, mutta usko taisi loppua itseltä jo hakuvaiheessa. Olin ehkä liian nuori ja kokematon silloin. Mutta enää on turha harmitella :) Jos vielä vaihtaisin ammattia, opiskelisin valokuvaajaksi tai kultasepäksi. En vain halua enää opiskella :)

5. Laiskottelemalla, virkkaamalla, näpräämällä, pelaamalla lautapelejä, lukemalla. Näillä tavoilla minä rentoudun.

6. Minua on melko vaikea saada todenteolla suuttumaan, mutta punaista saa näkemään väkivalta, kaltoinkohtelu ja yleinen piittaamattomuus, oli kyse sitten liikenteestä, ihmissuhteista tai mistä tahansa, joka aiheuttaa pahaa mieltä tai vaaratilanteita toisille. Myös piittaamattomuus itsestä suututtaa, jos sitä joutuu seuraamaan sivusta, eikä henkilö itse tajua tuhoavansa itseään omilla valinnoillaan. Eikä usko puhetta.

7. Kerrankin kysymys, johon on helppo vastata: luen mieluiten Seppo Jokisen kirjoja eli komisario Koskisen edesottamuksista. Uusinta odotellessa :)

Kiitos haasteesta! En haasta ketään mukaan, koska en usko keksiväni seitsemää järkevää kysymystä. Sunnuntailaiskuutta... :)

Astiakaapin aarteet.

No kai määki, ku Tipiki. Eli astia-aiheinen kirjoitus tällä kertaa. Itse en mielestäni ole astioiden keräilijä, ainakaan enää. Mutta totta kai kauniille esineille on silmää ja onhan se kivempi laittaa parempaa posliinia pöytään juhlatilanteissa ja ystävien kyläillessä. Arkena sitten käytetään niitä sekalaisia mukeja ja Ikean perusastioita.

Keittiön seinällä on kolme pariovellista vitriinikaappia täynnä astioita ja avaan teille nyt sen verran ovia, että näätte niitä pyhäsempiä kippoja ja kuppoja.

Aloin ihan keräämällä keräämään aikanaan Iittalan ja Marimekon Primaveraa. Syy siihen löytyi eräästä häälahjasta, jossa oli kaksi juomalasia ja iso kulho. Primavera miellytti molempien silmää ja siitä saimme myös idean alkaa haalimaan vihreää Arabian 24h-sarjaa, koska Primaveran vihreät lehdet natsasi vihreisiin lautasiin. Ei haluttu valkoista. Sittemmin 24h:t menivät isojaossa ex-miehelle ja Primaverat jäi mulle. Haalin oranssia Primaveraa lähinnä Outlet- ja alennusmyynneistä ja Huuto.netistä. Sittemmin oranssi väri poistui tuotannosta ja ostelin sekaan vihreää ja punaista. Vuosiin en ole täydennystä hankkinut ja onneksi ei ole astioita hajonnut.

Muuten astiakaappini on täyttynyt Ikean käyttöastioilla ja lähinnä mummujen perintöastioilla.

Astiakaappien Primavera-osasto.

 

Oranssien juomalasien lisäksi tuo iso kulho oli ensimmäinen kosketukseni Primaveraan. Rakastan tuota oranssia! Myös jättikokoinen pyöreä tarjotin kuuluu kokoelmaan, mutta se ei mahdu majailemaan astiakaapissa. 

Kaapin päällä on mummuilta perityt aarteet eli Heluna-kannu, musta pelkisetty Nuutajärven vaasi ja Arabian potta.

Mummun peruja on myös Arabian voitiinu. Harmi, ettei tuo kukkakuvio ole punainen... tai musta :)

Mummun peruja on myös kiinalainen teeastiasto tai paremminkin kaksi. Pannu ja sokerikko on vahvaa ja painavaa posliinia, mutta nuo kupit lautasineen ovat ohuen ohuita ja hauraita. En uskalla niitä käyttää ja muistan, että lapsena ne minua kovasti kiehtoi ja niitä sai koskea vain hyvin varovasti.

Nämä kreikkalaiset astiat, kuten nuo kiinalaiset ovat kategoriassa "ei minun tyyliset, mutta mummujen perua ja siksi niillä on tunnearvoa". Näissä kreikkalaisissa on se hauska juttu, että olemme joskus tuoneet ne tuliaisiksi mummuille. Toiselle mustan, toiselle valkoisen. Ja mummujen poisnukuttua molemmat setit ovat päätyneet minulle. Pakko kyllä tunnustaa, että äsken niitä kuvaa varten siirsin kaapissa vierekkäin ja yksi valkoinen kuppi tippui lattialle. Ei kuitenkaan hajonnut kokonaan, pieni pala lohkesi reunasta. 

Viimeisimpänä aarteena on neljä jättimukia Iittalan Taika-sarjasta. Olin ihaillut näitä pitkään, mutten raskinut ostaa. Ajattelin, etten tarvi yhtään mukia lisää. Sitten kävi onnekkaasti, että vanhempani olivat nämä jostain saaneet lahjaksi ja satuin huomaamaan ne. Ne olivat olleet ties kauanko pakkauksissaan ja koska vanhemmillani ei ollut ollut niille käyttöä, sain ne asiakaappiani ilahduttamaan! 

Eli kovasti sekaista settiä löytyy kaapeista, mutta onpahan astioita erilaisiin fiiliksiin ja tilanteisiin :)

Nemi vaan virkkaa.

Heipä taas täältä virkkuiden ääreltä. Kovin on ollut yksipuoliset harrasteet täällä päin. Mutta haittaakos tuo ketään. Omaksi iloksi kun värkkää ja niin kauan kuin käsi kestää, homma on mukavaa! 

Halusin tehdä toisen maton. Kävin Tampereella Poppanavakassa katsomassa valikoimia ja sieltähän sitä löytyi, ihanaa pinkkiä trikookudetta! Ostin himpun alle 3kg, kun Juhannusruusu-malliin sen pitäisi riittää. Noh, sitten kävi niin, että olishan varmaan ontelokudetta sen verran riittänytkin, mutta trikookuteen menekki olikin kovempi. Kävin katsomassa samanväristä kudetta paikallisesta Taitokeskuksesta, mutta samaa sävyä ja paksuutta ei ollut. Loppiaisen yli odotettani pääsin vihdoin torstaina Tampereelle, niin kuinka ollakaan, sama pinkki oli loppu. Huoh. Ostin sitten samaa paksuutta mustaa kudetta ja vaihdoin lennossa suunnitelman pinkistä kaksiväriseksi matoksi. Kudehan tietysti loppui vieläkin kesken, mutta koska jäljellä oli enää vihoviimeinen kerros, johon tulee vain pylväitä ja kiinteitä silmukoita pitsireunukseksi, kelpuutin ohuemmankin kuteen paikallisesta liikkeestä, kun oli viikonloppu ja himo saada matto valmiiksi. Oli sitten vielä hiukan eri sävyinen musta, mutta ei haittaa! Lopulta kaksivärinen matto taitaa ollakin kivempi kuin mitä yksivärisenä olisi tullut. 

Koska viimeinen ostamani kude-erä oli reilun kokoinen säkki, jäi kudetta valtavasti yli. Sehän tietysti polttelee virkkaajaa ja pari tuotosta siitä on tullut virkattua. Ensin kokeilin kahvallista koria ja hyvinhän se onnistui! Käytin aiemmin tekemäni korin ohjetta, mutta kahvat sovelsin itse. Helppoa! Nyt on langoille ja kuteille reilumman kokoinen kori.

Eilen totesin, että viherkasvi on pikimmiten saatava isompaan ruukkuun. Kauppojen ruukkuvalikoima oli ankea, perinteinen saviruukku tai valkoinen muoviruukku. Blaah, tylsiä. Kaupassa sain idean, että voihan toki muoviruukun päälle virkata (ylläripylläri) suojaruukun ja siitä se idea sitten lähti.

Nuo korit on kyllä kivoja, nopeita ja helppoja virkata! Suosittelen. Ohjeita on netti pullollaan, Googleen vaan hakusanat "virkattu kori". Itse olen käyttänyt Lankavan ohjetta. Maton ohje löytyy hakusanalla Juhannusruusu. Tällä kertaa olen laiska ja kirjoitan padilla, enkä osaa tällä vielä tehdä linkkejä... :-)

Vuoden viimeiset virkkuut.

Heleijaa ja hyvää ihan kohta alkavaa vuotta!

Tässä vuoden viimeisinä hetkinä tuli mieleen jakaa teille vielä loppuvuoden virkkauksia, joista viimeisimmät eli ensimmäiset virkkaamani lapaset valmistui tänään.

Itse Ilkimys-leffoista tutut kätyrit (eli englanniksi minions) oli houkutelleet jo pitkään  virkkausaiheina ja ensin sain aikaiseksi pipon itselleni ikäänkuin koeversiona ja toisen tein kummipojalle pukinkonttiin.

 Oma minion-piponi, joka päässä olen kohdannut normaalia enemmän hymyileviä vastaantulijoita :-) Pipoon sovelsin Myboshin ohjetta.

Lapaset sain valmiiksi tänään. Lapaset oli kivan helppo tehdä virkaten, tosin tuo Myboshi-lanka ei ehkä ole paksuutensa vuoksi parasta mahdollista, mutta kun pipoista tuon värisiä lankoja jäi, niin olihan ne tehtävä :-)

Vuoden ehkä työläin projekti oli Virkkuri 2-kirjasta tehty pilkkulaukku. Täältä pikkukaupungista ei saanut ohjeen mukaisia 12-säikeisiä lankoja oikeissa väreissä, joten sovelsin ohjetta käyttämällä paksumpaa lankaa, isompaa koukkua ja käänteisiä värejä. Ajattelin, että pysyy puhtaamman näköisenä, kun on mustalla pohjalla valkeita palloja eikä päinvastoin. Tykkään laukusta kovasti, joten oli ajan ja kyynerpäävaivojen arvoinen!

Jouluiloa ja -valoa

Jo ennen joulua sain kaksi minipakettia, jotka avasin samantien. Eikös pikkupaketit pikkukotiin ole laskettavissa pikkujoululahjoiksi...? Eihän niitä siis sovi varsinaiseen jouluun jättää. Toisesta paketista paljastui kello minikodin seinälle. Toisessa puolestaan oli äskeisen Pariisin matkan muisteloissa ystäviemme kotikylän, Ludwigsburgin joulumarkkinoilta löytyneet viinipullo sekä patonki. Kiitokset lahjojille!

Isoon kotiimme tuotiin aatonaattona kuusi. Emme ole saaneet aikaiseksi hankkia oikeaa kuusenjalkaa. Muoviset ovat liian rumia ja muita ei ole eteen tullut silloin kun asia olisi muistissa. Niinpä tänäkin vuonna kuusen jalkana toimi puinen ristikko. Näin kuusi ei kestä välttämättä loppiaiseen saakka, koska sitä ei voi kastella. Vaan onpahan perinteitä kunnioittava jalka.

Jaloista puheenollen,  olipa ihanaa, että myös näille leveyspiireille koitti talvi ennen joulua. Näin sain kaivaa kaapista huopikkaani. Joulu, juhlista jaloin. Aasinsiltojen kunniaksi mainittakoon myös se, että hankin miehelle lahjaksi Suomen Aasiyhdistyksen kalenterin. Ja Nemille toisen. Olen ehkä ennenkin jo tullut maininneeksi, kuinka paljon pidän noista ihanista, viisaista pitkäkorvista. Voi jospa jonain päivänä itsellenikin sellaisen tuittupään saisin! 

Iloa ja valoa kuului jouluumme siis runsaasti -puujalkavitseistä huolimatta! 

Toivottavasti myös Teidän jouluihinne sisältyi rauhaa, yhdessäoloa sekä onnea.

Niitä toivon kosolti loppuvuoteenne sekä tulevalle vuodelle!