torstai 23. kesäkuuta 2016

Tervetuloa taidekaupunkiin! (Ei maksettu mainos)

Tänäkin kesänä kannattaa vierailla Mäntässä. Serlachius-museoiden näyttelyt ja Mäntän Kuvataideviikot on näkemisen arvoisia. Toukokuussa kävin tutustumassa Serlachius-museo Göstan uusimpiin näyttelyihin, joita ovat useiden taiteilijoiden teoksista koottu "Taiteen tähtitaivaat", Noora Schroderuksen "Feminiininen sensibiliteetti" ja Mark Wallingerin "Mark". Nämä näyttelyt ovat uudemmalla puolella eli paviljongissa. Kartanossa eli vanhalla puolella on ollut jo pidempään näyttelyt "Göstan ystävät" sekä "Malli ja hullu kuvailija".

 Noora Schroderuksen kirjottu seteli. Lumikki-fanina valitsin tuon kuvan näytille. Myös muita Disneyn prinsessoja löytyi seteleistä.

Mark Wallingerin töitä. Isot mustavalkoiset taiteilija on tehnyt kaksikätisesti ja ne ovat luonnossa todella vaikuttavia jo kokonsa puolesta.

Taiteen tähtitaivaat ja monta aurinkoa.

Kesän pakollisiin kohteisiin kuuluu siis myös Mäntän Kuvataideviikot. Viime vuonna olimme avajaisissa yhdessä Tipin kanssa (hän oli saanut kutsun) ja niin olimme tänäkin vuonna. Hiukan jo huolestuimme, eikö kutsua avajaisiin tule, mutta kun kävin avajaispäivänä katsomassa näyttelyn avoimien ovien aikaan, tapasin paikan päällä näyttelyn kuraattorin, Anssi Kasitonnin, joka on vanha koulukaverimme ja sain suullisen kutsun tulla avajaisiin.

Kalle Mustosen Tonttukuninkaan kuolema. Vaikuttavan kokoinen puutarhatonttu!

Kaija Papun virkattu poliisiauto! Tätä odotin kovasti ja en pettynyt! Kannattaa käydä katsomassa paikan päällä!

Kuvataideviikkojen pääasiallinen näyttelypaikka on vanha pekilotehdas aivan paperitehtaan kupeessa. Tässä kuva avajaisista, kun porukkaa ei vielä ollut valtavasti.

Ja ei kun suunnittelemaan taidevisiittiä Mänttään!



Elonmerkkejä

Hei hei, täällä ollaan! Hävyttömän kauan on kulunut edellisestä päivityksestäni. Suurin syy lienee se, etten ole saanut aikaan mitään mainittavaa. Arki ja normaali elämä on vienyt ajan ja huomion, mutta ehkä näin kesällä saisi aikaan tehdä ja blogatakin jotain!

Virkkaus on harrastuksena koko ajan voimissaan ja hirveästi on to do-listalle tullut kaikkea kivaa, mitä haluaisin tehdä. Oon kuitenkin päättänyt, etten nyt aloita mitään uutta, ennen kuin saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Sen verran kuitenkin hurahdin virkkkauspiireissä villinneeseen muurausnaruun (tai linjalankaan, kummaksi sitä nyt tahtoo kutsua), että oli pakko sitä kokeilla. Välityönä syntyikin jenkkikassi eli perinteinen kerholaukku. Sopivasti poistui to do-listalta yksi kohta ja tuli muurausnaru testattua! Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin :-)


Alla olevassa kuvassa maistiaisia siitä, mitä on joskus luvassa. Keskeneräiset työt on vahvasti isoäidinneliölinjalla. Tuo paloista tehty on ollut kesken jo niin pitkään, että saa nähdä tuleeko koska valmista. Monivärisempi on yksi iso neliö, josta pitäisi joskus tulla takki. Valmistuimisia odotellessa...


Nyt ihanaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa! 







torstai 16. kesäkuuta 2016

Kaupunkipyöräilyä ja mielikuvamatkailua





Olen siirtynyt mielikuvamatkailuun. Tähän mahdollisuuden suo työmatkapyöräily. Etätyön lisäksi teen toisinaan myös lähityötä. Näinä päivinä pyöräilen saman pätkän jopa neljäänkin otteeseen. Olen siis tarkoin harkinnut ja optimoinut mahdollisimman kauniin ja rauhallisen pätkän, joka on lisäksi lähestulkoon suorin reitti työpaikalleni. 


Tämä on pätkä, jolla mielikuvamatkailen. Kauniita, koukeroisia ja mäkisiä pätkiä polkiessani kuvittelen olevani Pariisissa. Aurinkoisena aamuna on ihana polkea ja katsella kun kahvilat avaavat ovensa, päivällä myös kivijalkaputiikit ovat avoinna. Puut vihertävät, kylätunnelma on vallalla. Talot ovat kauniita, mieli lepää.


Seitsemässä minuutissa pääsee kuin pääseekin aika kauas ajatuksissaan kun antaa mielikuvituksen laukata. Ja se pyörä jolla poljen, se on keltainen. Ihana, aurinkoinen, keltainen. Ei aamua ilman että hymy käy kasvoilla.


lauantai 28. toukokuuta 2016

kesäkukkia



Muutama vuosi sitten raivasin talon seinustalle uuden kukkapenkin, josta ajattelin pysyvää kesäkukkapenkkiä. Kävikin niin, että joka vuosi löytyi kesäkukkien noutoreissulta joku "aivan ihana" monivuotinen kukka, joka on pakko saada, ja se sopii juuri tähän penkkiin. Nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa en muista missä kohden penkkiä nuo ihanuudet sijaitsevat tai mitä ne edes ovat. Ne voivat kukkia loppukesästä tai ehkä ovat jo tukahtuneet rikkaruohojen alle. Mene ja tiedä. Mutta enpä uskaltanut myllätä kuin osan penkkiä. 

Lopputulos on hieman hassun näköinen, mutta piristävä. Alkupää on täysin uusien kesäkukkien vallassa, loppupäässä näyttäisi olevan ainakin kulleroita ja vuohenputkea. Viereisestä kivikosta sen sijaan nousee ihania orvokkeja. Tämä jos mikä jaksaa piristää joka vuosi. Eriväriset ihanuudet. 

Loppukesästä olen ehkä hieman viisaampi kukkapenkkini sisällöstä - jotta pääsen taas unohtamaan sen ensi kesään mennessä...


perjantai 27. toukokuuta 2016

Lampaiden laskentaa

Josko sitä välillä kehuisi itseään. Kaikilla meillä on joitain erityistaitoja. Niin myös minulla. Olen ollut aina suht hyvä nukkumaan!

Taannoin kärsin muutaman viikon unettomuudesta. Päivisin olin valvotun yön jäljiltä aivan hirvittävän väsynyt, mutta sänkyyn mennessä piristyin pohtimaan kaikkia mahdollisia asioita maan ja taivaan väliltä. Tätä jatkui useita päiviä ja olo alkoi olla jo todella nuutunut. Päätin ottaa kovat keinot käyttöön ennen kuin unettomuus tulisi pysyväksi vieraaksi! 

Eräs takuuvarma keino saada allekirjoittanut nukahtamaan, on ollut laittaa televisiosta elokuva pyörimään. Tuskin puolta tuntiakaan ja olen nukahtanut sohvalle. Selaillessani dvd-varastojamme, löysin noin kymmenen vuoden takaisella lomamatkallamme hankkimani Sóllerin rautatiematkan. 


Sóller on pieni kaupunki Mallorcan luoteisrannikolla, jonne kulkee pääkaupunki Palmasta yli 100-vuotias rautatie. Matka kestää muistaakseni noin 45 minuuttia. Tästä on dvd:lle tehty erittäin mielenkiintoisen dokumentin lisäksi kuljettajan kopista kuvattu täyspitkä video. Eli vajaan tunnin verran saa katsoa junan raiteita, ainoina ääninä raiteiden jyskytyksen lisäksi junan pilli tasoristeysten kohdalla. Luulisi nukuttavan? Vaan ei. Silmät kirkkaina katselin videon kokonaan. 

Onneksi ennen kuin ehdin huolestua enempää, sain unen päästä kiinni seuraavana yönä. Ehkäpä raiteilla vietetty aika oli sittenkin hyvän unen salaisuus! 


torstai 26. toukokuuta 2016

Kesän ensimmäinen raparperipiiras


Olen välillä hieman aikaansaamaton puutarhamme raparperien käyttämisessä. Yhtäkkiä ne ovatkin jo kasvaneet ylikypsiksi ja lakastuneet. Nyt kuitenkin ehdin mukaan kesän alkuun ja sain tehtyä ensimmäisen raparperipiirakan. 



Raparperi-marenkitorttu

pohja:
125 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
1 rkl vettä

Sekoita voi ja kuivat aineet nyppimällä keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina laakean vuoan pohjalle ja reunoille. Älä voitele vuokaa. Laita taikina vuoassaan vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan. 

Pistele pohja haarukalla ennen uuniin laittoa. Kypsennä pelkkää pohjaa 200 asteessa 15 minuuttia. 


täyte:
5-6 dl raparperipaloja
1 dl sokeria
0,5 dl vettä
4 kpl kananmunan keltuaisia
3 rkl maissitärkkelystä
30 g voita
1 rkl sitruunamehua

Kuori ja paloittele raparperit. Keitä ne sokerin ja veden kera 5 minuuttia. Jäähdytä vesihauteessa.
Lisää täytteen loput ainekset kattilaan ja soseuta tasaiseksi. Kuumenna sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa ja anna jäähtyä. Levitä täyte pohjalle. 

marenki päälle:
4 kpl kananmunan valkuaisia
1,5 dl sokeria

Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä edelleen vatkaten. Jatka vatkaamista kunnes marenkivaahto on kiiltävää. Levitä vaahto täytteen päälle ja paista noin 10 minuuttia kunnes marenki on saanut hieman väriä pintaan. 

Anna jäähtyä ja nauti kirpeän makeasta kesäherkusta! :) 


ps. Tiedättekös, rakkaat kanssabloggaajat, sen tunteen kun otatte kännykällä kuvia blogiin ja huomaatte saaneenne tallennettua mehevän videopätkän. Sanotaan vaikkapa nyt marenkitortusta! ;) 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Joulu juhlista jaloin, pääsiäisestä ei päivääkään

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, rästissä on niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä aloittaa. Teenpä sen siis menneistä juhlapyhistä. 

Olen ollut aina juhlapyhäihminen, kuten olen kertonutkin. Nautin suunnattomasti siitä, että saan rauhoittua kotiin viettämään pyhiä rakkaiden ihmisten parissa ja syömään hyvin. Joulu meni tänä vuonna hieman poikkeuksellisissa merkeissä, kun jännitimme uuden tulokkaan saapumista. Toimme sisälle kuusen jo hyvissä ajoin, jos vaikka kävisikin niin että lähtö sairaalaan tulisi ennen aikojaan. Eipä tullut. Uusi tulokas säästi ensiesiintymisensä tämän vuoden puolelle. 

Kuusesta en raaskinut kuitenkaan luopua aikanaan, joten meillä kerättiin neulasia sukanpohjista vielä kauan loppiaisenkin jälkeen. Tehokkaasta neulasten levityksestä vastasivat omalta osaltaan nelijalkaiset perheenjäsenemme...


Pääsiäiseen valmistauduin hieman paremmin. Menimme hyvin pitkälti samalla kaavalla aterian suhteen kuin aiempinakin vuosina. Karitsanviulua ja minttuhyytelöä, yrttiperunoita, fetasalaattia, sienisalaattia, sipulinkuorilla värjättyjä kananmunia. Poikkeuksellisesti juhlapöytää täydensi tänä vuonna myös herkullinen savustettu kalkkunankoipi.


Makeita herkkupaloja olivat puolestaan pashan lisäksi leivonnaiset. Sitruunainen marenkipiirakka sekä persikkatorttu. Jälkimmäinen tosin ei onnistunut aivan suunnitellusti; kaupan kurpitsasoseen sijaan käytin itse tehtyä versiota, jonka etikkapitoisuus pääsi paistamisen yhteydessä yllättämään. No, kyllä tuo silti saatiin syötyä.


Pashan ja marenkipiiraan ohjeet olenkin jo kertonut aiemmin, mutta persikkatortusta en muista maininneeni. Tässäpä siis resepti. 

Persikkatorttu

Pohjaksi murotaikina:
1 dl sokeria
200 g voita
4,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna

Täytteeksi "rahka":
hieman kurpitsasosetta
1 tlk kermaviiliä
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 tlk säilykepersikoita (joista osa soseutetaan täytteeseen, osa koristeeksi päälle)

Bon appétit! (ja parempaa onnea sen persikkatortun kanssa, joka myös minulta yleensä onnistuu…)


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Uusi pienenpieni palanen punaista


Täällä sitä ollaan ja pohditaan uusia blogitekstejä, vaikkei mitään ole pitkiin aikoihin kuulunutkaan. Päivät kuluvat ihastellen puutarhassa nousevia kukkia, viimeisimpinä hullaannuin kaksivärisistä tulppaaneista, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Pääsiäisen ja joulun tunnelmakuvat ja ruokamuistelot odottavat kirjoittamista. Nukkekotiin on tullut tehtyä uusia sisuksia. 


Ja sitten se tärkein. Meidän perheen uusin pieni pala punaista. Pikkuhippimme. Neiti tammikuu. 
Elämä on ihanaa!