Makuuhuoneen ja perhekoon päivitystä

Heipä hei, täällä ollaan! 

Alkuvuodesta väkeemme liittyi uusi jäsen, joka on vienyt huomiota blogin ulkopuolella. Perheemme kasvaessa nelihenkiseksi (unohtamatta tietenkään ihmisjäsenten lisäksi kahta karvaista bonusjäsentä), täyttyi pieni makuuhuoneemme ääriään myöten täyteen. Ongelman ratkaisemiseksi aloin haaveilla isommasta makuuhuoneesta, jossa kaikkien sängyille olisi riittävästi tilaa. 

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme vuosia sitten, mielessäni oli ajatus muutaman huoneen remontoinnista. Nyt makuuhuonehaaveissa kohteeksi asettui vierashuoneemme. Huone on jaettu talon edellisten omistajien aikana väliseinällä, joka teki osan talosta mielestäni liian pimeäksi ja sokkeloiseksi. Ja olipa väriltään allekirjoittaneelle myös hieman liian sininen.

Kun kimppa-asumista entisessä ahtaassa makuuhuoneessamme oli kestänyt puolisen vuotta, sain vakuutettua vanhimman kämppikseni siitä, ettemme selviä tilanteesta ilman remonttia. Saattoi remontointipäätökseen vaikuttaa myös hieman se, ettei pienin pippurisista neideistämme tuntunut mahtuvan enää kauaa minisänkyynsä. Niinpä tuumasta toimeen! 

Ensiksi tilasimme ökykalliin lasiruutuisen peilioven, jolla saamme suljettua perheemme kaksi karvaista yömetsästäjää makuuhuoneen ulkopuolelle tarvittaessa. Sitten kaatui väliseinä. Katon 80-lukuinen mäntypinta sai päälleen valkean värin ja riekaleiset siniset lasikuitutapetit peittyivät valkean maalin ja saneerauslevyn taakse. Lattiaan tuli tammea jäljittelevä laminaatti.

Ja kaiken kruunasi päähänpistoni; Pariisin metrokarttatapetti! Kahden pienen neidin myötä tämä äiti on oppinut viettämään paljon unettomia öitä muiden kääntäessä kylkeään, mutta nyt on sentään jotain mitä tuijotella öisin! Valmiina en moista tapettia löytänyt, mutta onneksi eräs ruotsalainen nettipuoti teki tilauksesta sellaisen, kohtuuhintaan kotiin toimitettuna.

Kuten olette ehkä jo huomanneet tätä blogia lukiessanne, vaivaa mieltäni jatkuvasti pieni Pariisin kuume. Pienten neitien kanssa seuraava matka saanee vielä odotella tovin, mutta sitä odotellessa voin viettää aikaani enemmän makuuhuoneessamme, Pikku-Pariisissa! Voilà! 

ps. Pahoitteluni petaamattomasta sängystä ja puuttuvista listoista. Minulle on ilmoitettu erään kohta kolmivuotiaan toimesta, että sängyssä kuuluu saada aina peuhata ja pomppia. Ja kuulemma listatkin tulevat - sitten joskus!

Syysterveiset Nemiltä!

Heippa hei! Hiljaista on ollut tälläkin suunnalla blogin suhteen. Tipin käydessä luonani viikonloppuna, esittelin hänelle askarteluja ja sain kehoituksen blogata niistä :) Olin kyllä ajatellutkin, että laitan tänne kuvia, kunhan saan vielä yhden projektin valmiiksi.

Pimenevät illat ja lyhenevät päivät on taas innostaneet sytyttelemään valoja ja kynttilöitä. Näin jo ajat sitten jossain blogissa ohjeen siitä, kuinka tavallisen ledivalosarjan saa kakkukupeilla (cake cups) tuunattua sieväksi tunnelmavalosarjaksi. Kesti pitkään ennenkuin törmäsin näihin kakkukuppeihin ihan sattumalta. Tampereen Tullintorilla on pohjakerroksessa kirjakauppa, jossa on myynnissä paljon muutakin tavaraa. Sieltä löysin sitten kakkukuppeja, jotka siis tosiaan myyntinimeltään cake cups. Ostin niitä heti kahdessa värissä, kun en osannut päättää kummat otan. Cake cupsit eroaa muffinsivuoista siinä, että ne ovat hiukan paksumpaa paperia, sileitä ja niissä on erillinen pohja prässätyillä reunasaumoilla. Kupin pohjaan tein mattopuukolla pienen ruksin, josta työnsin ledin läpi. Ruksin kielekkeet pitävät valon paikallaan eli kupit eivät pääse tippumaan. Laitoin punavalkoiset valot punaiseen keittiööni, astiakaappien alle tuomaan tunnelmaa ruokapöytään. Löysin muuten vihdoin myös keittiööni ja makuuni sopivan vahakankaan Ikeasta. Näkyy kuvassa :) Enää ei ahdista kulunut pinta pöydässä ja hiomista sekä uuden pinnan keksimistä sai taas lykättyä.

Mustavalkoisista kakkukupeista tuli tunnelmavalot olohuoneen oven ympärille. Olen ihan hirvittävän ihastunut näihin! Laitan vaikka myöhemmin kuvaa iltavalaistuksessa, kun nuo ovat päällä ja pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Olohuoneeseen tein huippulöydön kesällä. Pohjaslahden heinämarkkinoilla oli nainen myymässä kaikkea kivaa vanhaa ja nostalgista ja sieltä löytyi pitkään himoitsemani koulun opetustaulu. En ole etsinyt mitään tiettyä, vaan sellaista, joka kolahtaisi ja olisi hyväkuntoinen. Niinpä meille sitten muutti saukkoja! <3 Vihdoin sain repiä pois seinällä olleen seinätarran, johon olin kyllästynyt ja sain nostalgista katseltavaa tilalle. Huonon huumorin ystävänä elukoitten nimiksi annoin Anu ja Per Saukko... ;)

Facebookin askarteluryhmissä ja blogeissa olen nähnyt kuvia saviruukuista tehdyistä majakoista ja sitä halusin itsekin kokeilla. Syyslomalla sain vihdoin hankittua tarvikkeet ja tänään vapaapäivän kunniaksi kaivoin jo hyvin kuivuneet maalatut ruukut autotallista ja tein projektin loppuun. Tuli kiva, vaikka itse sanonkin! :) Oikein jo odotan, että saan illan tullen sytyttää tuikun loistamaan majakan huipulle! Majakka talvehtii nyt olohuoneessa, mutta ehkä ensi kesänä se löytää paikkansa rannasta...

Ihanaa syksyä ja muikeaa marraskuuta, kunhan se ihan kohta koittaa!

Retroilua

Taannoin Rynttyliisan blogia lueskellessani, huomasin että Antiikki & Design -lehti on julkaissut uuden Retroilu-lehden. Blogissa olisi ollut arvontakin, jotta lehden olisi voinut voittaa itselleen. Malttamattomana ihmisenä minä kuitenkin olin jo puolijuoksua matkalla kioskille hankkimaan ensitilassa omaa kappalettani. Kolmannen kioskin kohdalla tärppäsi, ja sain käsiini vihdoinkin tuon aviisin. 

Ilmeisesti olin juurikin tuon lehden kohderyhmää, sillä tutulta näytti. Kovastikin. Lehti käsissäni lähdin kiertelemään kotia. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli keittiö. Esteri Tomulan Vegeta-kattila on nykysuosionsa perusteella luokiteltu tulevaisuuden antiikiksi. Suosio on jatkuvassa kasvussa. Finelin ihanat emaliset kattilat, pannut, purkit, kulhot, yms. ovat kyllä syötävän suloisia myös minun mielestäni. 

Samoin Ristomatti Ratian 1970-luvun Palaset-säilytyskuutiot ovat nousevassa suosiossa. Omien kuutioideni laatikot olen joutunut tosin päällystämään uudelleen. Aikoinaan ihanan keltaisiin laatikoihin tuli kirjoiteltua ja piirreltyä kaikenlaista tekstiä nukeista autoihin, mikä ei nykypäivänä välttämättä kotiani kaunistaisi… Myöhemmin hankin kuutioita nettihuutokaupasta lisää, koska ne ovat erittäin käteviä säilytykseen. Esimerkiksi lp-levyt mahtuvat juuri sopivasti kuutioon. Ja niitä meiltä löytyy. Retrolehdessä luonnollisestikin myös vinyylilevyt olivat esittelyssä.  

Pomona-purkkien kohdalla tuli jo hienoinen kateus. Että minun purkeistani täällä näin valtoimenaan kirjoitellaan, eikä kukaan kysy edes mielipidettäni. Hyvä huomio tosin olisi, etten liene ainoa purkkeihin hurahtanut. Eikä itselläni niitä edes niin paljoa ole. ;) 

Mansikka-purkki oli saanut oman sivunsa. Meillä mansikka-Pomona on arkikäytössä, sokerikuppina. Jokainen aamu otamme purkin pöydälle, jotta aamukahvi ja mansikoiden pirteys saavat silmämme auki.  Lapsuudenkodissani mansikoita löytyi myös jälkiruokakiisselipurkista. Tuttu kuvio jo pitkän ajan takaa. 

Lehden lopussa oli mainos alkusyksyn retromatkasta Tukholmaan, jonne myös Rynttyliisa suuntaa luennoimaan. Valitettavasti tuo retki taitaa jäädä itseltäni väliin, mutta aiemmin kesällä olisi tarkoitus lähteä Tukholman kautta junailemaan etelämmäksi. Ehkä käyn aseman kioskista tuolloin noutamassa Scandinavian Retro -lehden matkalukemiseksi. Ilmiselvästi tämän tyyppinen kirjallisuus viihdyttää! 

Rakkaat pikku pölynkerääjäni

Kaikki naistenlehdet ja iltapäivälehdet tuntuvat olevan kevätsiivovimmassa. Vinkkejä kuinka päästä turhista, pölyä keräävistä tavaroista eroon, tuntuu löytyvän joka nurkan takaa. Vaan kun en tahdo päästä eroon. Rakastan tavaroitani. Etenkin niitä turhia pölynkerääjiä!

Keittiö on sikin sokin. Mutta silti silmäni lepää juuri siinä turhan tavaran hyllyllä. Siellä on keltainen kattila, jonka pohja on ruostunut puhki. Se on muuten saman mallinen kuin vieressä oleva parempikuntoinen, Anita Wangelin suunnittelema Rondo-kattila. Jonka päällä taas on valkopohjainen Vegeta-kasari, ruosteessa pohjastaan sekin Esteri Tomulan suunnittelema ihanuus. Samoin on käynyt myös keltaiselle Pehtoori-kannulle, joka on Antti Nurmesniemen taidonnäyte. Eikä paremmassa kunnossa ole myöskään puolalainen punainen voisulakippo tai äitini 15-vuotislahjaksi saama valkoinen emalikahvipannu. 

 

Eli hyödytöntä kamaa. Hyllyn täydeltä. Ja voi että kuinka niistä nautinkaan! Olisi siellä muutamia ihan käyttökelpoisiakin astioita. Vaan niitäkään en raaski käyttää. 

Pölyt ehkä voisin pyyhkiä...

Kodista kotiin

Taannoin siivoilin tietokonetta ja törmäsin vanhoihin valokuviin. Tässä kaksi näkökulmaa sanalle "koti". Ylemmässä kuvassa on näkymä edellisen kotimme olohuoneen ikkunasta. Olimme tuolloin vuokralla pienenpienessä omakotitalossa, joka oli aivan pienenpienen järven rannassa. Lähes kelillä kuin kelillä ikkunasta avautuivat uskomattoman hienot näkymät. Mutta vuokra-asunto kun ei ole oma...

Niinpä muutimme hieman yli neljä vuotta sitten ikiomaan omakotitaloon, jossa on paljon tilaa elää ja harrastaa. No, se tila on kyllä jo melko hyvin täytetty, onpa esimerkiksi yksi huone pyhitetty kokonaan kangaspuille.

Vaikka talon ohi menevällä tiellä on nopeusrajoitus 50 km/h, aika harvoin näkee autoa, joka sitä rajoitusta noudattaisi. Tässä eräs rekka mallia näyttämässä... Siinäpä hyvin pitkälti siis syy, miksi kissamme ovat vain sisällä. Onneksi tilaa riittää kiipeillä, kiehnata ja kehrätä.

Mukiinmenevää kaappitilaa

 Aivan aluksi tahdon painottaa, etten ole Muumi-mukien keräilijä. Niitä nyt vain on sattunut kertymään kaappiin. Pidän jokseenkin karmivana hintoja, joita mukeista nettihuutokaupoissa maksetaan. Mutta sitäkin karmivampana pidän ilmoituksissa mainittua tietoa, että arvokkaimmissa mukeissa on tarrat tallella. Niitä ei siis ole käytetty koskaan. Mitä ihmettä? Mukihan on tehty mukiksi! 

Itse pidin ensimmäisiä myyntiin tulleita Muumi-mukeja vähän rumina. Värit olivat hailakoita, enkä ajatellut niitä koskaan hankkivani. Jossain vaiheessa -jota en enää muista- näin kuitenkin silmääni miellyttävän mukin. Ostin sen vain yksittäisenä kaunottarena piristyksekseni. Pian tuli toinen, sitten kolmas… Joku oli aivan PAKKO saada heti, olihan se myynnissä vain vähän aikaa.

Tällä hetkellä kaapissani on äkkiseltään laskettuna 29 Muumihahmojen kuvilla varustettua mukia. Ne ovat riittäneet jopa kokonaiselle sekakuorolle, kun olen päiväkahvittanut laulukavereitani. Mukit ovat siis käyttöesineitä. Juuri sopivan kokoisia kahvin juontiin. Ja melko hauskan värisiä sekä näköisiä. 

Mutta ei siinä vielä kaikki. Eivät mukini siihen loppuneet. Joskus eteeni osui jättimäisiä Kellogg's-mukeja. Ne tekivät välittömästi jälken retrosydämeeni. Itse juon aamukahvini runsaalla maidolla, siihen tämä suurempi muki toimii paremmin kuin pieni. Astetta suurempia saman sarjan mukeja käytän keittokulhoina. Niihin mahtuu helposti kaupan valmiskeitto tai sitten vaikkapa satsi jogurttia sekä mysliä. 

Ja vielä ne muut mukit, joita en ole voinut ohittaa… Matkamuistot muistuttavat Puolasta, Dublinista. Lahjamukit lahjan antajista. Kaappiin mahtuu paljon hyviä, mukiinmeneviä muistoja.

Avatessani kaapin oven, voin välillä jäädä ihailemaan hyllyjä. Hymy huulillani. Paljon värikkäitä, kauniita mukeja, joista muistuu mieleen paljon asioita. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuskailevat omistavansa liikaa astioita. Minulla niitä on ainoastaan sopivasti. Tai ehkä liian vähän, mikäli kaupassa eteen sattuu taas joku ohitseen päästämätön ihanuus. 

Takan lämpöä

Vihdoinkin olohuoneeseen suunniteltu takkamme on pystyssä ja otettu käyttöön. Vaikka päällimmäinen rappauskerros vielä puuttuukin ja takana olevasta seinästä on pystyssä ainoastaan runko, pystyy takan lämmöstä jo nauttimaan. 

Kuten kuvasta ehkä näkyy, nauttivat lämmöstä myös kissamme. Valkoisen kissan erottaminen valkoisesta takaseinästä on vain haastavaa… 

Muutamasta vaihtoehdosta valitsimme lopulta siis Tiilerin mallistosta Funkkis Pikku-Laurin. Pieni sievä takka ei vie paljoa tilaa, mutta antaa sopivasti lämpöä. Vielä kun saamme keskeneräiset seinät ja takan edustan kuntoon, niin voin ottaa kuvia laajemmalti, jotta pääsette näkemään kuinka olohuoneen ulkonäkö muuttui. 

Valoa, valoa, valoa!

   

Kovalla pakkasella jääkukkia syntyy lyhtyjen laseihin. Talvi näyttäytyy mitä kauneimmillaan. Kynttilän valon siivilöityminen korostaa entisestään luonnon omaa kauneutta. Olen hurahtanut lyhtyihin ja kynttilöihin jo aikapäiviä sitten. Aivan liiaksi. Taannoin sytytellessäni pihalyhtyjä, huomasin niiden lukumäärän olevan melkoinen. Jättimäinen tuikkukynttiläpakkaus hupeni sytytyskierroksen aikana puoleen. 

 

Sama massalyhtyily jatkuu sisätiloissa. Löytyy aromikulhollisia, korkeajalkaisia, suljettuja lyhtyjä, tuikuille, pöytäkynttilöille... Lähestulkoon joka lähtöön omansa. Voisi kuvitella, että lyhtykiintiöni täyttyisi joskus. Vaan ei. Yhä edelleen juutun kauppareissulla lyhtyhyllyn vierelle, ne kun ovat niin kauniita....

Aarrekaapin täydennystä

Ensinnä tahdon pahoitella, että viimeaikojen kiireet ovat aiheuttaneet blogin jäämisen taka-alalle. Mutta onneksi vain tilapäisesti, lupaan niin. Ehkä lieneekin paikallaan selitellä hieman. Sain syyskuussa työtarjouksen, josta en pystynyt kieltäytymään. Tai edes tahtonut. Nyt olen kahden viikon ajan totutellut uusiin haasteisiin, joita onkin rutkasti. Vaikka moni asia onkin jäänyt jalkoihin uusien tuulien puhaltaessa ja merkittävä osa vapaa-ajasta kuluukin nukkuen, olen täynnä intoa ja energiaa. 

Keskeneräisiä projekteja on ehkä hieman ikävä, sillä aikaa niille ei tunnu jäävän. Nukkekotoilu on jäänyt lehtien lukemiseen, sisustukseen kuuluvat pölypallot, ja ruoanlaitossa joutuu soveltamaan puolivalmisteita, oman jaksamisensa huomioiden.

Vaan hiljaiselon aikana on jotain uuttakin aarrekaappiini ilmestynyt. Ehkäpä tämän voi asettaa jonkinlaiseksi etapiksi sisustuksessamme. Hangon lakritsin iloiset pojat ovat saapuneet vihdoin kotiimme. Yli kymmenen vuotta sitten, vieraillessani antiikkimessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa, tein erään suurimmista typeryyksistäni. Näin siellä aivan täydellisen lakupurkin, jota en meinannut raaskia ostaa. Kun viimein tajusin muutaman hetken päästä messualueella kierrellessäni, ettei hinta ollut edes suuri, oli purkki jo hävinnyt myyntihyllystä. Vuosia metsästin tätä ihanuutta, markkinahinnan kohotessa samaan aikaan pilviin. Kunnes viimein eteeni tuli hieman elämää nähnyt, mutta kukkarolleni sopiva yksilö. 

   

Työviikosta palautumisen reseptini kuuluukin tänään näin; pötköttelyä sohvalla viltin alla, mukavaa ohjelmaa televisiosta (jota viimeksi taisin ehtiä katsoa noin viikko sitten), lasi punaviiniä ja katse aurinkoisessa oranssissa peltipurkissa. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

Rymsteerasin

Tarkoituksenani oli lomailla koko lokakuu ennen kuin siirryn uusien haasteiden pariin. Kummasti tuntuu kuitenkin olevan jotain projektia kesken aina kun yhden valmiiksi saa... Tällä kertaa vuorossa olisi työhuoneen rymsteeraus. 

 

Tämä huone kodissamme, jota yleisesti kirjastoksikin kutsumme, on viime aikoina kerännyt kosolti uutta tavaraa. Ensin aloittelin täällä nukkekotiprojektia, jonka jälkeen päädyin sisustamaan huoneesta myös työpistettä itselleni. Alunperin huoneessa oli pieni tietokonepöytä, jonka äärellä maksoimme laskuja, surffasimme netissä, tai mitä nyt kotona koneella puuhailtiinkaan. Nyt eteeni tuli kuitenkin tarve saada enemmän tilaa työn tekemiseen, sekä paperien ja mappien säilytykseen. Eräänä vaihtoehtona olisi ollut sisustaa yläkerran vierashuone kokonaan tähän tarkoitukseen, mutta jotenkin mukavammalta tuntui siirtää työntekomahdollisuus kirjastoon. Niinpä päätin luopua vanhasta tietokonepöydästä ja hankkia sen tilalle piironkimallisen kirjoituspöydän. Näin työpisteen voi myös sulkea silloin kun ei ole ajankohtaista työskennellä. Vertaillessani netistä erimallisia piironkeja, voiton vei IKEA:n Hemnes-sarjan kirjoituslipasto. Tässä mitat sopivat täydellisesti tarpeeseeni, eivätkä sievä ulkonäkö ja edullinen hintatasokaan ole pahitteeksi. Työtuolistakin on päässäni jo ajatus, mutta sen hankintaa täytyy vielä pohtia perusteellisesti. Vihjeenä haaveistani voin kertoa, että edullinen hintataso ei haluamassani mallissa liene mahdollista, vaan ulkonäkö noussee ykkösprioriteeksi, mikä aiheuttaakin sitä pohdintatarvetta...

 

Tämä huone alkaakin olla jo todella täynnä tavaraa. Miksikään kaunistukseksi ei voida laskea kirjoituspiirongin päästä löytyvää nukkekotiaskartelupakkia, mutta kätevä se on! Niinikään piirongin toiselta puolelta löytyy tarvikelipasto täynnä erilaisia rakennustarvikkeita.Viimeisin hankintani pieniin töihin oli pinkki työkalupakki, joka ilmeisesti on suunniteltu naisten työntekoon. Itse miehisellä alalla työskentelevänä olen aina katsellut alta kulmien tätä kauppojen lady-rakennustarvikevalikoimaa, mutta nukkekotoiluun nuo työkalut ovat sopivan pieniä. Tässä yhteydessä täytyy tosin mainita, etteivät kaikki nukkekotoilijat ole naisia, vaan mukana on myös raavaita miehiä. Kyseinen harrastus on alkanut kiinnostaa sen verran kanssani asustelevaa herraa, että kenties kohta saan hänestä kaverin rakennuspuuhiin...

Myös taloutemme toinen herra, se karvaisempi kaveri, on kovasti kiinnostunut kaikesta askarteluun liittyvästä. Valitettavasti hänen apunsa on kerta toisensa jälkeen torjuttu, sillä olen kokenut sen enemmän haitaksi... Pahoitteluni hänelle jälleen kerran kivojen puuhien kieltämisestä. Ei ole helppoa olla kissa.

Takan paikkaa etsimässä

Kuten olen aiemmin jo kertonut, muutimme nykyiseen kotiimme nelisen vuotta sitten. Talo oli suhteellisen hyvässä kunnossa, emmekä joutuneet tekemään ennen muuttoa mitään suurempia remontteja. Kaikkea pientä sitten muuton jälkeen olemme kylläkin tehneet. Suurimmat ristiriidat edellisten omistajien makuun nähden muodostuivat väreistä sekä rakennusfysiikan tuntemuksesta. Taloa oli hoidettu toki huolella, mutta aivan joka asiassa ei oltu maltettu miettiä loppuun saakka tai sitten osaaminen ei vain ollut riittänyt. Esimerkiksi pari kesää sitten oli kunnon sadekausi, jolloin puutteellisten ikkunapellitysten vuoksi sadevedet valuivat reittejään pitkin olohuoneen lattialle… Muutaman ärräpään ja vaiherikkaiden hetkien jälkeen siitäkin tosin selvittiin. 

Värimaailma kodissamme on aika pirteä. Olohuoneen väreissä on paljon luonnonläheisiä sävyjä, joihin näin puolukka-aikaan voi myös punaisen laskea. Kalustus oli mielestäni ihan mukavassa järjestyksessä, mutta alkaessamme suunnitella takan hankintaa, ei nykyjärjestys tukenutkaan hanketta. Ainoa kohta mistä vapaaseen hormiin liittäminen onnistuu sekä lämpö voi levitä vapaasti laajalle alalle, on televisiotason paikalla. Tässä kuvassa tasoa ei aivan näy, mutta kliivian alta se löytyy.

Olen monet illat miettinyt, kuinka järjestellä huoneen uudelleen, niin että se olisi silmälle ja ajanviettämiselle helppo ja toimiva. Ystäväni käydessä kyläilemässä pohdimme ongelmaa yhdessä. Häneltä sainkin kokeilemisen arvoisen idean, ja nyt huone näyttää jo erilaiselta. Koska takkaa ei vielä ole, on sisustus ensisilmäyksellä aavistuksen kummallinen, huonekalujen ollessa pakkautuneena huoneen toiseen päätyyn. Mutta tällä järjestyksellä takka soveltuisikin jo suunnitellulle paikalle -jossa se kliivia edelleen on.

Mutta sitten olemmekin jo seuraavan ongelman edessä; minkälainen takka meille sopisi. Olemme katselleet lähinnä Tiilerin mallistoa, joka on edullisimmasta päästä. Koska saamme polttopuut omasta metsästä, ei lämmön varaavuuden tarvitse olla kaikkein parasta luokkaa. Kovin suurta tai painavaa takkaa ei seinälle saada sopimaan, joten lähinnä olemme pallotelleet Funkkis Pikku-Laurin, Funkkis Teemun ja Funkkis Pikku-Lassin välillä. Mikään ei vielä ole noussut suosikiksi ylitse muiden, joten pähkäily saa luvan jatkua. Täytyy myöntää, että omaksi suosikikseni olisi noussut Trendi-Olivia, mutta tälle en saanut kotoa positiivista vastakaikua. Olisi se vain niin ihanan punainen...

Syksy

Parasta syksyssä on, kun voi laittaa lyhdyt palamaan. Kun ulkona myrskyää ja sataa oikein rankasti, on ihanaa pukeutua lämpimästi sadeasuun, ja lähteä lenkille. Sadesäällä hengittäminenkin on helpompaa, ilman ollessa happirikasta. Lenkin jälkeen voi palkita itsensä saunalla, lasillisella punaviiniä ja valaisemalla kodin kynttilöillä. Tunne siitä, että on lupa laiskotella, kun kauniit lyhdyt valaisevat huonetta, on kaksinverroin makeampi. 

My lifestyle: kun kaikki kiinnostaa...

Aloittaessani blogin kirjoittamista, mietin mistä kertoisin. Kuitenkin niin moni asia kiinnostaa ja on lähellä sydäntäni. Lifestyleblogi oli siis valintani. Näin voin jakaa ajatuksiani monesta eri aihealueesta; sisustuksesta, keräilystä, ruoanlaitosta, puutarhanhoidosta, kissoista, geokätköilystä, maalaiselämästä, kaupungeista, matkailusta… …olenpa ilmoittautunut syksymmällä järjestettävälle nukkekotikurssillekin harjoittelemaan minimaailman tekemistä! Vain taivas on rajana. Ja vuorokauden 24 tuntia. Se kun on yhteistä kaikille tallaajille. Vaikka kuinka kiinnostaisi, vuorokausi asettaa omat rajansa. Mikä ei ole lainkaan huonompi asia, sillä pidän myös nukkumisesta. Toisinaan voi saada vaikutelman, että kaikki on vähän rempallaan, kun ympärillä on useita keskeneräisiä projekteja. Mutta sen verran itsepäinen olen, että niillä on tapana valmistua, ennemmin tai myöhemmin. Eipä tuo yläkerran nurkkakaan vielä valmis ole, mutta hyvässä alussa kuitenkin. That's my lifestyle! Toivon teidän viihtyneen ja tästedeskin viihtyvän blogini parissa, ja löytävän riveiltä mahdollisesti jopa omia kiinnostuksen kohteita. 

-Tipi-

Päiväunelmointia

Pitkään sohvalla lojuessani olen taas joutunut valtavan keräilykuumeen kouriin. Kunnon kirppis- ja antiikkikauppakierros varmasti auttaisi tautiin, mutta veisi samalla loputkin rahat. Täysin vaaratonta ei ole netin syövereihinkään uppoaminen, mutta toistaiseksi olen malttanut olla ostelematta. Kiinnostukseni jakautuu tällä hetkellä kolmeen pääryhmään; Arabian posliiniin, peltipurkkeihin ja emaliin. Ensinnäkin tahtoisin kovasti Arabian Ali-kahviastiaston. Näitä markkinoilla näkee mukavan paljon, mutta hintahaitari on melko laaja. Toiseksi ikiaikainen haaveeni on ollut saada vanha oranssinen Hangon lakritsin peltirasia. Viime vuosina sen hinta on hivuttautunut jatkuvasti ylöspäin, mutta nyt on havaittavissa ylikuumenneitten markkinoitten tasaantumista. Tuo tulee hankintaan heti hintojen järkevöityessä. Kolmantena rahareikänä olen katsastellut Finelin emalikattiloita ja -pannuja. Niistä etenkin Primavera olisi mieluisa. Vaan kallista lystiä niidenkin hankinta olisi… Haaveilu jatkukoon!

Aurinkoa sisällä ja ulkona!

Kesäkauden virallisesti käynnistyttyä ei 24 tuntia tahdo riittää. Leppeästä kesätuulesta olisi niin ihana nauttia ulkona puutarhatöissä, lojuen tai muutoin vain ulkoillen. Tuulenvireen tuntu avoimesta ikkunasta on myös nautinnollista, samalla sisällä kokkaillen, kutoen mattoa tai vaikkapa lukien. 

Sisällä aurinko on läsnä aina. Oma aurinkopulloni on vailla jälleenmyyntiarvoa, kuten useat muutkin koriste-esineeni. Niiden funktiona on toimia ainoastaan silmänilona, enkä aio niistä luopua. Vaikka pullo näyttääkin täysin ehjältä, on sen suuaukolla pienen pieni särö. Koska pulloa ei käytetä, ei siitä ole mitään haittaakaan. Mutta särön vuoksi olen saanut muutoin henkeä salpaavissa hinnoissa kaupattavan aurinkopullon itselleni suorastaan halvalla. Välillä kirppareilla ja antiikkimessuilla kierrellessäni oikein harmittaa. Säröllä olevista, krakeloituneista astioista haluttaisiin saada saman verran rahaa, kuin mitä ehjistä. Ja eihän tämä keräily nyt niin mene. Ne, jotka keräilevät vain viattomia tuotteita, ovat kiinnostuneita maksamaan. Ne, jotka tahtovat halvalla, eivätkä ole kiinnostuneita jälleenmyyntiarvosta, hyväksyvät huonotkin hyllyynsä. Kalliita ja rikkinäisiä ei oikein kukaan tahdo. Tai sitten saa syyttää itseään. 

Kastehelmeni ovat peräisin kaupan keräilykampanjasta. Kuten toinen Mariskooleistanikin, vaikken sitä itse olekaan keräillyt, vaan saanut keräillyn tuotteen lahjaksi. Usein keräilykampanjoiden edulliset ostohinnat mahdollistavat tuliaisten hankinnan. Kun halvalla saa, voi "varmuuden vuoksi" hankkia. Kyläilemään lähtiessä voi tarkistaa kaapista, olisiko siellä jotain kivoja viemisiä, joista emäntä tai isäntä nauttisi. Näin saa hyvän mielen kiertämään.

Pieni pala sinistä, osa 2

Yksi ikkuna on omistettu kokonaan siniselle värille. Ultramariini on täälläkin vallitseva sävy, kuten edellisessä sinipostauksessani. Iittalan Mariskoolit, juomalasit ja tuikkualusta ovat juuri oikeanvärisiä. Lisäksi äidiltä saadut vanhat pullot ja kaupasta löytämäni koristekivet täydentävät kokoelmaa. Ilta-auringossa ikkunakoristeiden läpi suodattuu olohuoneeseen sininen kuulastus.

"Ja pieni sateenvarjo
On aivan kallellaan,
Ja sinistä unien kirjaa
Se kantaa kainalossaan,
Ja unien sinimaahan
Se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne
On sininen, uninen tie."