Päivän väri

Moi pitkästä aikaa! Ajattelin tähän väliin naputella väriaiheisen minipostauksen. Mulla on aina ollut jokseenkin tiukka värisilmä eli oon vähän turhan tarkka yhdistellessäni värejä. Vanhemmiten olen tullut hieman värikkäämmäksi, mutta etenkin nuorempana kaksi väriä yhdessä oli ehdoton maksimi. Jos olin ennen mustavalkoinen, saatan nyt antaa periksi jopa mustapunavalkoiselle :) Tämä aihe pomppasi tänään mieleeni, kun kokoonnuimme tänään Tipin ja muutaman muun kaverin kanssa pitkästä aikaa. Selatessani päivällä otettuja kuvia, alkoi itseni näkeminen naurattaa. Sen verran oli taas sävy sävyyn tullut pukeuduttua ja asustettua. Tänään päivän värit olivat musta ja turkoosi.

Kuten kuvasta näkyy, tykkään selkeistä kuvioista ja kuosin ei tarvitse olla niin vakava. Olen tuota kangasta nähnyt lasten pipoissa, mutta kun sitä löysin, oli siitä saatava mekko. Onneksi äiti on näppärä ompelemaan ja suostuu toteuttamaan tyttären visioita :) Korvakorut ja rannekorut olen tehnyt itse eli kuvan ainoa valmiina ostettu tuote on rannekello. Tykkään kovasti kelloista ja jolleivat hyvät kellot olisi niin kalliita, olisi niitä varmaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Pidän töissä aina kelloa, kotona en koskaan. Tunnen oloni jotenkin alastomaksi, jos lähden ilman kelloa liikkeelle, mutta kyllä selviän ilman kelloa kaupassa käynnistä :) Tuon kuvan kellon ostin viime vuonna itselleni synttärilahjaksi, kun halusin kokoelmiin turkoosin kellon. Kellot ja korut on mielestäni kiva keino piristää muuten hyvin mustanpuhuvaa pukeutumistani. Tai sitten korostaa tiettyjä värejä, jos päälle sattuu päätymään jotain värikkäämpää.
Värikästä viikonloppua!

p.s. Hieno huomata, että hyvät tyypit pysyy hyvinä tyyppeinä, vaikka tapaisi pitkänkin ajan jälkeen <3

Parasta kesässä ovat yksinkertaisimmat asiat!

Kun sohvan pohjalla lojuu, voi ilon saada uskomattoman vähästä. Asioita jotka piristävät, löytyy joka nurkan takaa. Esimerkiksi vanhat asiat eivät jätä yleensä koskaan kylmäksi. Retrotavarat, kuten vaikkapa julisteet, tai jopa vuosikymmenten takaiset kaupan hintalaput tuovat hymyn huulilleni.

Ei väliä onko asia paperista, muovista, posliinista tai vaikkapa raudasta, tärkeintä on aitous. Alkukantaiset ja yksinkertaiset asiat ovat vilpittömiä ja tuovat ilon. Sama pätee myös ihmissuhteissa.

Eikä iloon tarvita välttämättä edes onnistumisia. Kun hätä on suurin ja apukin kaukana, on nauru sallittua. Tätä ohjekirjaa bussipysäkillä lukiessani vääntyivät suupielet väkisinkin hymyyn. Iloista päivää kaikille. Nauttikaa ympärillä olevista asioista. Niistä pienistäkin! 

Sohvanpohjalla tapahtuu

Koruverstaalla on vipinää. Niin turhalta kuin sairastamiseen kulunut aika tuntuukin, saattaa se synnyttää jotain uutta. Vaikka ruoka ei maistu ja töihin ei ole menemistä, voi sohvannurkassa näprätä vähälläkin energialla päivän piristykseksi koruja. Onneksi varastossa on paljon helmiä ja muuta tilpehööriä, jota käydessäni Helmien Talossa on mukaan tarttunut. Vaikka pikkuiset helmipussukat eivät ole hinnaltaan kuin kahden euron luokkaa, tulee niitä haalittua joka käynnillä niin runsaasti, ettei kovin usein ole varaa liikkeessä poiketa... 

Osa ideoista tulee suoraan omasta päästä, omaan tarpeeseen. Usein näissä itselle syntyvissä koruissa on mukana punainen väri, jota on helppo yhdistellä vaatekaappini sisällön kanssa. Viime aikoina myös vanha suosikkini keltainen on nostanut päätänsä. Kukat ovat myös usein toistuva koruaihe, josta itse pidän. 

Osan ideoista olen saanut käytyäni Helmien Talon koruntekokurssilla taannoin. Ilman taustatietoa en ymmärtäisi, mihin kaikkeen on kaupasta löytyvillä osilla mahdollista päästä. Valmiita koruja, jotka joku toinen on tehnyt, on niin helppo ihastella. Vaan annapas olla, kun koitan koota osasista itse kotona koruja. Pää on helposti aivan tyhjä. Suosittelen kaikille vasta-alkajille kurssin käymistä. Kolme tuntia ja kymmenen euroa voisi käyttää helposti turhempaankin. 

Vähitellen silmäni ovat avautumassa myös muille ideoille. Taannoin Virossa käydessäni löysin Tartosta, paikallisesta käsityöliikkeestä aivan herkullisen näköisen nappipussin, joka oli vain pakko saada. Vailla käyttötarkoitusta. Ystävien vinkkaamana keksin kuitenkin käyttää nappeja koruntekoon. Kokomustan vaatetuksen kanssa ei riemunkirjava korukaan näytä pahalta. 

Muutoinkin olen oppinut viime vuosina käyttämään koruja osana pukeutumista. Koruvalikoimani onkin kasvanut rutkasti, osin matkoilta tuotujen valmiiden tuliaisten, osin oman koruharrastuksen ansiosta. Nyt mieleeni onkin tullut, voisiko harrastuksesta saada sivutuloja, myymällä omia tuotoksia sitä mukaa kuin taidot karttuvat. Jonkun verran olen kutonut varastoon myös pipoja ja sukkia, ajatuksena joskus mennä torille niitä myymään. Samoin ajattelin tehdä korujen kanssa, jos niitä on syntyäkseen. Ehkä jonain päivänä vielä saan aikaiseksi lähteä kauppaamaan kätteni tuotoksia. Täyspäiväiseen käsityöläiselämään on kuitenkin vielä pitkä matka, joten päivätöistäni en ole aikeissa luopua -vielä. Kunhan taas joskus sinne pääsen täältä sairastuvalta. 

Terveiset sairastuvalta!

Niin se vain kuume yllätti ja kaatoi petiin. Pelkkä makoilu ei vain yksinkertaisesti sovi luonteelleni. Vaikka pyykkäys ja puutarhanhoito eivät kipeänä onnistukaan, niin parasta sairastusterapiaa on askartelu. Koruja on syntynyt liukuhihnalta. Välillä vatsaa kipristelee, mutta nokosten jälkeen on jälleen voimia uuteen spurttiin. Jollei tämä terapia selätä tautia, ei sitten mikään! 

Hermolepoa helmillä

Rankan työviikon päätteeksi on ihanaa vain olla omien ajatusten kanssa  ja nyhrätä. Ajattelin aina ettei hermoilleni sopisi korujen teko, mutta ensimmäinen käynti Virroilla sijaitsevassa Helmien Talossa muutti mieleni. Itse tuskin olisin osannut hankkia sieltä mitään järkevää. Kolme huonetta täynnä kaikkea pientä ja ihanaa. Vaan onneksi oppaanani oli tuolloin Nemi, joka tiesi paljon enemmän kuin minä. Nyt muutamaa käyntiä myöhemmin on ollut pakko jo hankkia rasia kertyneille helmille. 

Eräs suosikkini ovat kaupasta löytyvät rinkulat, joita voi helposti yhdistellä välikappaleilla. Mukaan muutama erivärinen helmi, niin koru on valmis. Samalla periaatteella olen tehnyt myös riipuksiin sopivia rannekoruja. Yksinkertainen on kaunista -yksinkertaiselle ihmiselle. 

  

Vaikken olekaan harrastanut korujen tekemistä vielä kovin kauaa, on niitä ehtinyt kertyä vessan koukkuihin jo mukava määrä. Pidän kuitenkin usein töissä koruja, joten vaihtelu virkistää. Tulevaisuudessa olisi aikeissa käydä tuollainen korujen tekemisen peruskurssi, jotta oppisin lisää ja saisin ideoita. Mielikuvitukseni tahtoo olla hieman heikko, enkä aina hoksaa mitä kaikkea omat pikku kätöseni saattaisivatkaan saada aikaiseksi. 

Mua alkoi fimottaan!

Josko raottaisin käsityö-/näpertelijäminääni täällä hieman. Innostuin korujen tekemisestä toissakesänä. Kävin muutaman tunnin korukurssin Virroilla Helmien talossa (www.helmientalo.fi) ja siitä se sitten lähti. Helmikoruja on tullut tehtyä paljon, niistä ehkä myöhemmin. 

Viime syksynä sitten löysin Fimo- ja Cernit-massat äitini kautta. Olin jo pitkään ihaillut Elvarin (www.elvari.fi) ja Herkkusuukorujen (www.herkkusuukorut.fi) tuotteita, mutta en niitä pihiyksissäni ole raskinut kamalasti ostella. Niinpä sitten tuumasta toimeen ja värkkäämään itse mitä erilaisimpia koruja, lähinnä korviksia. Tässä muutamia.

Tervetuloa, Nemi!

Ilolla kerron nyt teille, että Pieni Punainen Blogi sai vierailevan kirjoittajan, joka kertoilee tulevaisuudessa pieniä paloja omasta punaisesta arjestaan. Punaisen sisustuksen, kokkailun ja valokuvailun lisäksi Nemi on myös melko taitava korujen ja kynsien tekijä. Maltan tuskin odottaa, että saamme tänne kuulumisia! 

Tervetuloa lämpimästi, Nemi!