keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuodenvaihde


Pienellä kylällämme yhteinen ilotulitus järjestetään aina aiemmin illasta. Näin mukaan pääsevät myös pienemmät kyläläiset ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Lisäksi yhteinen ilotulitus hillitsee intoa hankkia omia ilotulitteita, ja näin ilta on kokonaisuudessaan sopivan rauhallinen, niin eläimille kuin ihmisille. 


Savuna ilmaan häviävien ilotulitteiden lisäksi iltaamme valaisi myös mahtava kuutamo. Luonnon valaistus siivittää vuoden vaihtumiseen. Onnea, iloa ja valoa tulevalle vuodelle 2015! 

-Tipi-


maanantai 29. joulukuuta 2014

Alivuokralla

Aloittaessani taannoin uudessa työssä, tiedossa oli että joudun jonkin verran olemaan öitä poissa kotoa. Tämä siksi, että kotini ja työpaikkani välillä on matkaa useampi sata kilometriä. Suunnittelin ratkaisevani ongelman majoittumalla sukulaisten ja ystävien nurkissa, niin että kuormitan yhtä majapaikkaa maksimissaan viikon kerrallaan. Neljän yön vierailu kerrallaan tuskin käy liiaksi hermoille. 

Vaan kuinkas sitten kävikään. Ensimmäisellä työviikolla selvisikin mahdollisuus viettää loppuvuosi alivuokralla, etelänmailla lomailemassa olleen rouvan kotona, pitäen samalla huolta huonekasveista. Talo oli sinänsä tuttu, sillä eräs ystävämme asui siinä aikanaan 11 vuotta ja olimme usein käyneet kyläilemässä hänen luonaan. Seinänaapurikin oli tuttu, entinen ja nykyinen työkaverini. Juuri häneltä tästä mahdollisuudesta tiedon sainkin. 

Vaan se asunto... En vain voinut kieltäytyä tästä mahdollisuudesta. Talo on rakennettu 1700-luvulla ja osa puolustusmuuria. Niinpä meren puoleinen seinä oli useita metrejä paksu. Ikkunasyvennykset ruudinsavunpoistohormeineen olivat kuin suoraan prinsessasadusta peräisin. 

 

Rakennuksen katto on holvirakenteinen. Se on aikoinaan rakennettu pommitukset kestäväksi. Holvit tuovat omat sisustukselliset haasteensa. Tämä asunto oli ollut jo neljäkymmentä vuotta samalla haltijalla, mikä näkyi myös sisustuksessa. Haasteet oli siis ratkaistu jo aikoja sitten, menestyksekkäästi.

 

Aurinkoisena aamuna ikkunoista paljastui ihana maisema. Pakatessani tavaroita viimeisenä alivuokralaispäivänä, koin haikeutta saaren jättämisestä. Olen ymmärtänyt, että kun on kerran antanut pikkusormen paikalle, vie se helposti koko käden. Niin se taitaa olla...
Mutta nyt koittaa seuraava vaihe. Ystävät, oletteko valmiita majoittamaan reissutyöläisen?

Jouluiloa ja -valoa


Jo ennen joulua sain kaksi minipakettia, jotka avasin samantien. Eikös pikkupaketit pikkukotiin ole laskettavissa pikkujoululahjoiksi...? Eihän niitä siis sovi varsinaiseen jouluun jättää. Toisesta paketista paljastui kello minikodin seinälle. Toisessa puolestaan oli äskeisen Pariisin matkan muisteloissa ystäviemme kotikylän, Ludwigsburgin joulumarkkinoilta löytyneet viinipullo sekä patonki. Kiitokset lahjojille!


Isoon kotiimme tuotiin aatonaattona kuusi. Emme ole saaneet aikaiseksi hankkia oikeaa kuusenjalkaa. Muoviset ovat liian rumia ja muita ei ole eteen tullut silloin kun asia olisi muistissa. Niinpä tänäkin vuonna kuusen jalkana toimi puinen ristikko. Näin kuusi ei kestä välttämättä loppiaiseen saakka, koska sitä ei voi kastella. Vaan onpahan perinteitä kunnioittava jalka.


Jaloista puheenollen,  olipa ihanaa, että myös näille leveyspiireille koitti talvi ennen joulua. Näin sain kaivaa kaapista huopikkaani. Joulu, juhlista jaloin. Aasinsiltojen kunniaksi mainittakoon myös se, että hankin miehelle lahjaksi Suomen Aasiyhdistyksen kalenterin. Ja Nemille toisen. Olen ehkä ennenkin jo tullut maininneeksi, kuinka paljon pidän noista ihanista, viisaista pitkäkorvista. Voi jospa jonain päivänä itsellenikin sellaisen tuittupään saisin! 


Iloa ja valoa kuului jouluumme siis runsaasti -puujalkavitseistä huolimatta! 
Toivottavasti myös Teidän jouluihinne sisältyi rauhaa, yhdessäoloa sekä onnea.
Niitä toivon kosolti loppuvuoteenne sekä tulevalle vuodelle!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Eläinten joulu


 Lupailin alustavasti Facebook-sivuilla kirjoittelevani Teille mahdollisesti jo ennen joulua. Vaan lupaukseksi se jäi. Valitettavasti. Blogi on ollut mielessäni joka päivä, mutta kiireisen loppuvuoden vuoksi en ole ehtinyt kirjotella. Joulun puolestani otin täysin laiskottelun kannalta. Tuntematta sen suurempia tunnontuskia. 

Odotellessanne uusia tekstejä, voin vinkata hieman, kuinka meillä päin eläimet viettävät laiskaa sunnuntaita. Saimme koko porukalla joululahjaksi talipalloja. Mikä voisikaan olla riemuisampaa kissoille, kuin katsella (ja hieman jännittää) kun talitiaiset ovat lasin toisella puolella pallon kimpussa. Ihmiset saavat sitten hymyillen seurata kahta tärisevää kissaa. Toisesta ikkunasta kissat katselevat tirppojen kahvilaa. Samalla tavoin täristen.  Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!