maanantai 13. marraskuuta 2017

Tipi ja suklaatehdas



Kirjailija Roald Dahlin 60-luvun lastenkirja Jali ja suklaatehdas kertoi omalaatuisesta karkkitehtailijasta, Vili Vonkasta. Kirjasta tehtiin 70-luvulla myös elokuva, jonka nähtyäni heräsivät kirjan kiehtovat tarinat henkiin.

Yli 60 vuotta on myös Vantaalla päässyt tutustumaan perinteiseen Fazerin karkkitehtaaseen, jonne on nyt noussut uusi vierailukeskus. Itse pääsin vasta nyt ensimmäistä kertaa paikan päälle! 


Tunnin mittaisen kierroksen aikana pääsin tutustumaan trooppiseen puutarhaan, jossa kasvaa mm. kaakaota, kahvia, kanelia, ym. maassamme harvinaisempia maustekasveja. Kuulin suklaan valmistuksesta ja osallistuin suklaa-tastingiin. Kierroksen loppupuolella jättimäinen Mignon-pupu istui maassa. 


Unohtamatta tietenkään retroilijan silmään osuneita vanhoja karkkipurkkeja... Niin aikuiseksi en aio koskaan kasvaa, etteikö tällainen tavallinen karkkitehdaskierros veisi ajatusmaailmassani taianomaiseen tehtailija Vili Vonkan maailmaan! 


torstai 9. marraskuuta 2017

Kotimaanmatkailua viime talvelta

Yllätys, täällä ollaan taas! Vaikka tauko onkin päässyt venähtämään harmillisen pitkäksi, on blogi ollut mielessä jatkuvasti. Asiaa olisi kirjoitettavaksi vaikka kuinka ja paljon, mutta aloitetaanpas jostain niin saadaan ruuhkaa purettua!

Viime helmikuun lumimyrskyä uhmaten teimme lyhyen hiihtolomareissun länsirannikolle. Ensimmäiseksi ajoimme Porin Reposaareen lounaalle. Tuolloin sää oli vielä poutainen, mutta myrsky näytti merellä yltyvän. Lounaan jälkeen kävimme reissun pakollisen museokohteen, joksi valikoitui Rosenlew-museo Porin Aittaluodossa.


Tällaiselle retroilijalle olivat Rosenlewin valurautapadat ja -pannut kuin karkkia silmille. Monialayrityksen laaja-alaisuus pääsi yllättämään; kotitaloustarvikkeista puimureihin, muovikassista hiivapakkauksiin ja ties mitä siltä väliltä. Pienet ja ennalta tuntemattomat museot ovat lähes poikkeuksetta yllättäneet positiivisesti kun ennakkoluuloja ei ole, vaan mieli on avoinna uusille elämyksille! 


Museosta poistuessamme sää olikin jo melkoisen pöpperöinen, joten lumivalleja uhmaten siirryimme majapaikkaamme, Noormarkussa sijaitsevalle Ahlströmin ruukille. Olo oli lähestulkoon kuninkaallinen kun kuulimme olevamme paikan ainoat yövieraat. Se ei palvelutasoa vähentänyt, pikemminkin päinvastoin! 


Kauniissa vierasmajassa olimme turvassa tuulen ujeltaessa ulkona ja kinosten kasvaessa. Seuraavan aamun aamupala oli katettu Klubin ruokasaliin ja sortteja oli runsaasti enemmän kuin seitsemän. Aamupalan jälkeen kävimme vielä kävelylenkillä ihastelemassa ruukin kauniita rakennuksia ennen kuin ajelimme takaisin kotiin lumiaurojen lomassa. Lyhyt, mutta sitäkin voimaannuttavampi loma länsirannikolla on suositusten arvoinen!