Heipä hei, pitkästä aikaa!
Juu, tiedän. Pitkäksi on venähtänyt tämä "sairasloma". Aluksi vietin vajaan nelisen viikkoa oikea käsi kipsissä, jolloin kaikenlainen kirjailu tuntui ylitsepääsemättömän haastavalta. Kipsistä vapautumisen jälkeen kädessäni oli pari viikkoa edelleen rautaa, eikä kirjailu tuntunut yhtään helpommalta. Raudat sain pois jo pari viikkoa sitten, mutta helle on osoittautunut ajatustoimintaa lamauttavaksi, joten kirjailu on tuntunut edelleen haastavalta. Mutta selittelyt sikseen; täällä sitä ollaan! :)
Vaikka tuo tukalaksi äitynyt helle itselleni aiheuttaakin lamaantumista ja alhaista energiatasoa, olen sairastaessani kuitenkin saanut aikaiseksi melko paljon. Ainakin pääni sisällä. Näistä kaikista saisi oman tarinansa, vaan mistäköhän alkaisin...
- Automatkalla kotimaassa lähdimme extempore bussimatkalle tutustumaan Perniön historiaan. Opimme paljon uutta.
- Bussi- ja junamatka nuoren herran kanssa Etelä-Pohjanmaalle tutustutti pienessä mittakaavassa Legojen maailmaan. Seinäjoen tuliterässä kaupunginkirjastossa näimme vielä nuoremman herran tekemän Lego-kaupungin ja Ilmajoella erikoiskauppa Piipoosta poimimme mukaamme aarteita.
- Ystävän luona Hattulassa nautimme kuohuvaa auringon laskiessa järven yli. Samalla retkellä kävimme myös Iittalan lasimäellä, viehättävä paikka.
- Pihamaan kasveja on jälleen kerran yritetty tunnistaa. Kuinka ne nimet unohtuvatkin aina talven aikana?
- Yläkerran nurkkaus sai luopua vanhoista tapeteista. Nyt odotellaan loppusilausta maalauskelien tullessa toivon mukaan pian.
- Nemin mukana intouduin uuteen harrastukseen, geokätköilyyn. Kätköjä etsiessä voi tutustua uusiin paikkoihin. Löytöjä on tehty mm. Raaseporin rauniolinnassa sekä Tammisaaren vanhassa kaupungissa.
- Sohvalla makoillessa on ehtinyt taas lueskella kirjoja.
Ja tässä vain pintaraapaisu kesäpuuhistani! Vaikka käsi ei toimi, pää toimii. Silloin kun helle ei sitäkin toimintaa lamauta... ..tai muut ulkoiset tekijät. Loppujen lopuksi kaikkia elämän osa-alueita yhdistää yksi tekijä: ainoastaan Sinä itse olet vastuussa siitä, miten elämääsi elät. Iloa omaan elämääsi voit saada poimimalla matkaasi niitä asioita, joista itse nautit. Sitä taitoa on yritetty opetella mm. oheisen pelastautumispaketin avulla. ;)
Pieni Pala Punaista elämässäni. Siellä missä kauniit ja piristävät asiat ovat mukana. Sisustamista, ruoanlaittoa, keräilyä, matkailua, valokuvausta, kaikkea mikä mieltä piristää. Lifestyle-blogi. Blogia kirjoittaa Tipi, sekä välillä ilonanne vieraileva Nemi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. elokuuta 2014
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Kultainen, keltainen 70-luku
Enpä ole paljoa itsestäni täällä kertonut. Olisiko paikallaan nyt valaista hieman sitä, kuinka minusta tuli tällainen. Synnyin kultaisella, keltaisella 70-luvulla. Ensimmäiset vuoteni vietin siis ihanien retrokankaiden ja värien keskellä. Ja myöhemmät vuoteni ilmeiseti olen kaivannut takaisin sinne.
Äitiyspakkauksessani oli luonnettani kuvaavasti keltaoranssi aurinkoviltti. Samasta osoitteesta on peräisin myös ruskea nallemakuupussi, josta nykyään maksetaan maltaita nettihuutokaupoissa. Silti omastani en aio luopua, vaan se piristää yläkerran lastennurkassa leikkijöitä!
Lastennurkassa on myös kasa Aku Ankka -lehtiä. Niiden säilytykseen löysin nettihuutokaupasta keltaoranssin lelukärryn, joka on myös alkujaan 70-luvulta. Puinen kärry vetosi väreillään niin, etten voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.
Aku Ankkojen lisäksi luin lapsena paljon Tammen kultaisia ja hopeisia kirjoja. Omat suosikkini olivat Pikku Äiti sekä Herra pähkinäinen. Mutta kaikista kirjoista pidin ehkä eniten Barbro Lindgrenin kirjasta Kesä Kaupungissa. Isolta siskolta perityn kirjan sivut ovat kuluneet jo aivan ohuiksi, kun sitä on luettu niin kovasti. Kirja ilmestyi alunperin vuonna 1965 nimellä Mattias sommar. Kirjassa viisivuotias tukholmalaispoika seikkailee kavereidensa Pellen ja Limpun kanssa kaupungissa. Tulen varmasti aina muistamaan myös Mattiaksen pikkusiskon Fillippan, jonka pää oli appelsiinin kokoinen. Ja jonka pojat koittivat myydä... Suosittelen lukemaan, jotta saatte tietää kuinka siinä kävi!
Lastennurkasta löytyvät nämäkin kirjat. Karvaiset leikkijät eivät tosin niiden päälle ymmärrä mitään...
perjantai 14. helmikuuta 2014
Kirjoja ahmien...
Lukeminen itsessään on nautinto, kun kohdalle osuu oikein hyvä romaani. Tietokirjoja lukiessa voi edetä selaillen, katsella kuvia ja nauttia parhaat palat.
Kirjahyllyt ovat itsessään myös visuaalisia nautintoja. Kirjojen järjestely rentouttaa stressiä parhaimmillaan, kun toimeen oikein uppoutuu. Toiset järjestelevät kirjansa aakkosittain, toiset värien mukaan, sisustuslehdet kehottavat ryhmittelemään myös koon mukaan...
Toisinaan täyteen ahdettu kirjahylly suorastaan imaisee luokseen. Kirjahyllyn kätköistä löytyy aina uusia aarteita, kirjoja jotka oli ehtinyt unohtaa tai joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoinen.
Toisinaan täyteen ahdettu kirjahylly suorastaan imaisee luokseen. Kirjahyllyn kätköistä löytyy aina uusia aarteita, kirjoja jotka oli ehtinyt unohtaa tai joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoinen.
Lukeminen kannattaa aina!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





