Kahvihetki

Olen jo pitkään haaveillut nykyaikaisten arkikuppieni täydennykseksi hankkivani hieman vanhemmat ja kauniimmat juhla-astiat. Tämä haave on melko laaja, ja koskee kahvikuppien lisäksi kaikkia astioita, aina lautasista ja aterimista laseihin sekä kattiloihin. Mutta jostainhan tämäkin pitää aloittaa. Jo pidemmän aikaa olen seurannut kirpputoreilla, antiikkimarkkinoilla ja erilaisilla nettipalstoilla myytäviä tuotteita, kunnes vihdoin tärppäsi.

Viime viikolla saapuivat kotiin ihanat Arabian Ali-kupit, jotka matkustivat liki 300 km luoksemme. Myynnissä oli hieman suurempi määrä kuin normaalisti, mistä johtuen hintakin oli saatu kohtuulliseksi. Ja näin kaappini koristukset, syntymäpäivieni juhlakupit tulivat kotiin.

Koristeen on suunnitellut Raija Uosikkinen, kuten monen muunkin Pomona-purkkini kuvion. Ali-sarjaa hyllystäni löytyy jo aiemminkin, kahden kulhon verran. Niistä olenkin kertonut aiemmassa kirjoituksessa. Ja toivottavasti kokoelma lisääntyy. Seuraavaksi hankinnassa voisivat olla vaikkapa pullalautaset, sen jälkeen sokerikko ja kermakko, teekupit, ehkäpä kannu... Keräilykärpäsen puremaan kun on vain yksi lääke!

Pieni pala -sinistä!

Vaikka lempivärini ovatkin enemmän punaisen ja keltaisen johdannaisia, löytyy kirjavasta kodistamme myös muita värejä. Paljon! Ultramariinin siniset lasi- ja posliiniesineet esimerkiksi miellyttävät kovasti paljon sisustussilmääni. 

Arabian Ali-sarjan  kuvion on suunnitellut Raija Uosikkinen. Sama suunnittelija siis kuin Pomona-purkeissani. Alia valmistettiin 60- ja 70-luvuilla mm. Kaj Franckin suunnittelemina kahvikuppeina, jotka olisivat aivan ihania arjen piristäjiä. Purkkimaanikkona omat Alini rajoittuvat tällä hetkellä kuitenkin vain kahteen kulhoon. Suurempi näistä on ollut käytössä lapsuudenkodissani lihapatana ja himsselin teossa. Pienemmän olen hankkinut muutamia vuosia sitten antiikkimarkkinoilta, mutta onpa sekin ollut ihan arkikäytössä jo aikanani. 

Ali-sarjan kanssa samaan hyllyyn sopivat mainiosti vanhat peltiset Viri-kaakaopurkit. Aikanaan tuntui että näitä oli joka nurkassa, mutta vähitellen purkit ovat alkaneet kiertää antiikkimessuillakin arvostettuina. Niin sitä antiikkia syntyy, vähitellen ajan mittaan. 

Jaa niin mikäkö himsseli? Kyseessä oli kannaksenkarjalainen paikallisnimitys imelletylle ruispuolukkapuurolle. Valmistukseen tarvittiin puolukkaa, ruisjauhoja, vettä ja hyppysellinen suolaa. Valmistus tapahtui uunissa pitkään hauduttamalla. Yleensä tätä tarjottiinkin siis leivontapäivän lopuksi. Murteellisista ruoannimistä on vaikea sanoa kuinka laajalle nimet ovat levinneet. Osa on syntyjään varmasti vain ruokakuntien luomia, toiset taas alueellisempia. Himsseliin en ole nimenä kovin laajalti törmännyt, eikä nettikään sitä tunne. Uskoisin kuitenkin ettei tämä ole pelkästään yhden perheen luoma nimitys, toisin kuin papanpöpöt tai partavino, joita meillä myös syötiin. Niiden salaisuutta en lähdekään teille paljastamaan! ;)