maanantai 26. lokakuuta 2015

Syysterveiset Nemiltä!

Heippa hei! Hiljaista on ollut tälläkin suunnalla blogin suhteen. Tipin käydessä luonani viikonloppuna, esittelin hänelle askarteluja ja sain kehoituksen blogata niistä :) Olin kyllä ajatellutkin, että laitan tänne kuvia, kunhan saan vielä yhden projektin valmiiksi.

Pimenevät illat ja lyhenevät päivät on taas innostaneet sytyttelemään valoja ja kynttilöitä. Näin jo ajat sitten jossain blogissa ohjeen siitä, kuinka tavallisen ledivalosarjan saa kakkukupeilla (cake cups) tuunattua sieväksi tunnelmavalosarjaksi. Kesti pitkään ennenkuin törmäsin näihin kakkukuppeihin ihan sattumalta. Tampereen Tullintorilla on pohjakerroksessa kirjakauppa, jossa on myynnissä paljon muutakin tavaraa. Sieltä löysin sitten kakkukuppeja, jotka siis tosiaan myyntinimeltään cake cups. Ostin niitä heti kahdessa värissä, kun en osannut päättää kummat otan. Cake cupsit eroaa muffinsivuoista siinä, että ne ovat hiukan paksumpaa paperia, sileitä ja niissä on erillinen pohja prässätyillä reunasaumoilla. Kupin pohjaan tein mattopuukolla pienen ruksin, josta työnsin ledin läpi. Ruksin kielekkeet pitävät valon paikallaan eli kupit eivät pääse tippumaan. Laitoin punavalkoiset valot punaiseen keittiööni, astiakaappien alle tuomaan tunnelmaa ruokapöytään. Löysin muuten vihdoin myös keittiööni ja makuuni sopivan vahakankaan Ikeasta. Näkyy kuvassa :) Enää ei ahdista kulunut pinta pöydässä ja hiomista sekä uuden pinnan keksimistä sai taas lykättyä.


Mustavalkoisista kakkukupeista tuli tunnelmavalot olohuoneen oven ympärille. Olen ihan hirvittävän ihastunut näihin! Laitan vaikka myöhemmin kuvaa iltavalaistuksessa, kun nuo ovat päällä ja pääsevät paremmin oikeuksiinsa.



Olohuoneeseen tein huippulöydön kesällä. Pohjaslahden heinämarkkinoilla oli nainen myymässä kaikkea kivaa vanhaa ja nostalgista ja sieltä löytyi pitkään himoitsemani koulun opetustaulu. En ole etsinyt mitään tiettyä, vaan sellaista, joka kolahtaisi ja olisi hyväkuntoinen. Niinpä meille sitten muutti saukkoja! <3 Vihdoin sain repiä pois seinällä olleen seinätarran, johon olin kyllästynyt ja sain nostalgista katseltavaa tilalle. Huonon huumorin ystävänä elukoitten nimiksi annoin Anu ja Per Saukko... ;)


Facebookin askarteluryhmissä ja blogeissa olen nähnyt kuvia saviruukuista tehdyistä majakoista ja sitä halusin itsekin kokeilla. Syyslomalla sain vihdoin hankittua tarvikkeet ja tänään vapaapäivän kunniaksi kaivoin jo hyvin kuivuneet maalatut ruukut autotallista ja tein projektin loppuun. Tuli kiva, vaikka itse sanonkin! :) Oikein jo odotan, että saan illan tullen sytyttää tuikun loistamaan majakan huipulle! Majakka talvehtii nyt olohuoneessa, mutta ehkä ensi kesänä se löytää paikkansa rannasta...


Ihanaa syksyä ja muikeaa marraskuuta, kunhan se ihan kohta koittaa!


perjantai 23. lokakuuta 2015

Syysiloa

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksen jälkeen, pahoitteluni jälleen kerran aikaansaamattomuudestani. Osaltaan hiljaisuuteen ovat vaikuttaneet myös ongelmat kuvien lataamisessa... Selitykset kuitenkin sikseen! Haasteita on tupsahdellut tauon aikana sähköpostiluukustani oikein urakalla. Joten käydäänpä heti niiden kimppuun. Ensimmäisenä tuli Paiqo-blogista haaste kertoa päivääni kuuluvista ilonaiheista.

Jos ilonaiheita kertaisi koko vuodelta, olisi niitä kertynyt tälle vuodelle tukuttain. Siihen nähden yksi päivä tuntuu hieman vaatimattomalta... ...mutta ei makeaa mahantäydeltä.

Mahasta puheenollen, se voisi olla yksi aihe iloon. Se on nimittäin valtava. Näillä näkymin vietämme joulun ja vuodenvaihteen melko poikkeuksellisissa merkeissä.



Toisena aiheena iloon ovatkin nuo karvaiset ystävämme, jotka syksyn tullen ovat laiskistuneet entisestään. Päivittäin saan ihastella niiden heittäytymistä lämmittelemään milloin minnekin, yleisimmin takan päälle. Kissan kehräys ja olostaan silminnähden nauttiva naukuja tekee omankin olon tyytyväiseksi.



Kolmantena ilon aiheenani voisin mainita työn ja ystävät. 
Ensi viikolla tulee täyteen yksi vuosi nykyisessä työpaikassani. Olen nauttinut tästä ajasta suunnattomasti, saadessani tehdä motivoivaa työtä ammattilaisten parissa. Osa työkavereistani on samoja, joiden kanssa olen työskennellyt jo vuosituhannen alussa, joten paluu juurilleen on ollut helppoa. Työni vuoksi joudun välillä yöpymään poissa kotoa, mutta siihenkin on löytynyt aina helposti apua. Viime viikot olen ollut eläköityneen työkaverini asunnossa kotivahtina, hänen lomaillessaan etelän auringossa. 


Onni on saada iloita näin monesta asiasta samanaikaisesti! 
Haastan kaikki halukkaat kertomaan omista ilonaiheistaan blogeissaan!

Iloisin syysterveisin, Tipi