keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Valoa, valoa, valoa!


Kovalla pakkasella jääkukkia syntyy lyhtyjen laseihin. Talvi näyttäytyy mitä kauneimmillaan. Kynttilän valon siivilöityminen korostaa entisestään luonnon omaa kauneutta. Olen hurahtanut lyhtyihin ja kynttilöihin jo aikapäiviä sitten. Aivan liiaksi. Taannoin sytytellessäni pihalyhtyjä, huomasin niiden lukumäärän olevan melkoinen. Jättimäinen tuikkukynttiläpakkaus hupeni sytytyskierroksen aikana puoleen. 



Sama massalyhtyily jatkuu sisätiloissa. Löytyy aromikulhollisia, korkeajalkaisia, suljettuja lyhtyjä, tuikuille, pöytäkynttilöille... Lähestulkoon joka lähtöön omansa. Voisi kuvitella, että lyhtykiintiöni täyttyisi joskus. Vaan ei. Yhä edelleen juutun kauppareissulla lyhtyhyllyn vierelle, ne kun ovat niin kauniita....


maanantai 26. tammikuuta 2015

Uunituoreet

Keittiön uuni on päällä. Mutta mitä siellä mahtaakaan olla tulossa tällä kertaa…? Ehkä kenties Pizzaa? Macaroneja? Pottilohkoa? Tarte Tatinia? Sitruuna-marenkipiirasta? Ehei, vaan jotain ihan muuta! 



Tällä kertaa paistettiin jälleen Fimo-massaa. Nukkekodin keittiöön saatiin aikaiseksi viinirypäleitä, salaattia, kaalia, chiliä, kesäkurpitsa, kurkku, mansikoita sekä maljakollinen ruusuja. 







sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Perjantaipizzaa

Perjantaina valmistauduttiin ystävien kyläilyyn tekemällä pizzaa. Tällä kertaa oltiin aika perinteisellä linjalla, koska valitsin kaksi melko tavanomaista täyteyhdistelmää. Ensiksi tein kinkku-ananas-aurajuustopizzan, toiseksi tonnikala-katkarapu-aurajuustopizzan. 

 

Mutta pakko oli kokeilla jotain muutakin. Erään ystäväni luona maistoin jokin aika sitten varsin herkullista vaihtoehtoa. Pizzapohjan päälle kastikkeeksi tuli creme fraichea, johon sekoitin persiljaa, basilikaa sekä valmista provencale-yrttiseosta. Tämän päälle asettelin täytteiksi artisokkaa, kuivattuja viikunoita, vuohenjuustoa sekä ilmakuivattua kinkkua. Lopuksi asettelin paistetun pizzan päälle rucolaa. 


Ja maistuihan se! Vuohenjuusto ja suolainen kinkku tekevät helposti tunkkaisen maun, jota tasapainottamaan makea viikuna sopii erinomaisesti. Liian usein pizzapohjan päälle tulee laitettua vanhasta tottumuksesta tomaattinen kastike. Vaihtelun vuoksi vaalea kermakastike toimi yllättävän hyvin! Tätä teen ehdottomasti toistekin. Alkuperäisessä Eevan pizzassa taisi olla lisäksi myös kaprista, joka tästä versiosta puuttui. Ensi kerralla sitten.

Jotta nälkä ei olisi jäänyt, tein toki myös lihapullia mutu-tuntumalla. Ja kyllähän nekin kauppansa tekivät. Tässäpä teille siis resepti niihinkin; 

Feta-lihapullat: 
- naudan jauhelihaa
- kananmunaa
- auringonkukansiemeniä
- sesaminsiemeniä
- murskattua fetajuustoa
- aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä (mukaan luraus myös öljyä)
- oliiveja
- suolaa
- persiljaa
- basilikaa
-provencale-yrttiseosta
- sipulijauhetta
-vettä

tiistai 20. tammikuuta 2015

Nemi vaan virkkaa.

Heipä taas täältä virkkuiden ääreltä. Kovin on ollut yksipuoliset harrasteet täällä päin. Mutta haittaakos tuo ketään. Omaksi iloksi kun värkkää ja niin kauan kuin käsi kestää, homma on mukavaa! 

Halusin tehdä toisen maton. Kävin Tampereella Poppanavakassa katsomassa valikoimia ja sieltähän sitä löytyi, ihanaa pinkkiä trikookudetta! Ostin himpun alle 3kg, kun Juhannusruusu-malliin sen pitäisi riittää. Noh, sitten kävi niin, että olishan varmaan ontelokudetta sen verran riittänytkin, mutta trikookuteen menekki olikin kovempi. Kävin katsomassa samanväristä kudetta paikallisesta Taitokeskuksesta, mutta samaa sävyä ja paksuutta ei ollut. Loppiaisen yli odotettani pääsin vihdoin torstaina Tampereelle, niin kuinka ollakaan, sama pinkki oli loppu. Huoh. Ostin sitten samaa paksuutta mustaa kudetta ja vaihdoin lennossa suunnitelman pinkistä kaksiväriseksi matoksi. Kudehan tietysti loppui vieläkin kesken, mutta koska jäljellä oli enää vihoviimeinen kerros, johon tulee vain pylväitä ja kiinteitä silmukoita pitsireunukseksi, kelpuutin ohuemmankin kuteen paikallisesta liikkeestä, kun oli viikonloppu ja himo saada matto valmiiksi. Oli sitten vielä hiukan eri sävyinen musta, mutta ei haittaa! Lopulta kaksivärinen matto taitaa ollakin kivempi kuin mitä yksivärisenä olisi tullut. 


Koska viimeinen ostamani kude-erä oli reilun kokoinen säkki, jäi kudetta valtavasti yli. Sehän tietysti polttelee virkkaajaa ja pari tuotosta siitä on tullut virkattua. Ensin kokeilin kahvallista koria ja hyvinhän se onnistui! Käytin aiemmin tekemäni korin ohjetta, mutta kahvat sovelsin itse. Helppoa! Nyt on langoille ja kuteille reilumman kokoinen kori.


Eilen totesin, että viherkasvi on pikimmiten saatava isompaan ruukkuun. Kauppojen ruukkuvalikoima oli ankea, perinteinen saviruukku tai valkoinen muoviruukku. Blaah, tylsiä. Kaupassa sain idean, että voihan toki muoviruukun päälle virkata (ylläripylläri) suojaruukun ja siitä se idea sitten lähti.


Nuo korit on kyllä kivoja, nopeita ja helppoja virkata! Suosittelen. Ohjeita on netti pullollaan, Googleen vaan hakusanat "virkattu kori". Itse olen käyttänyt Lankavan ohjetta. Maton ohje löytyy hakusanalla Juhannusruusu. Tällä kertaa olen laiska ja kirjoitan padilla, enkä osaa tällä vielä tehdä linkkejä... :-)





sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Itsetehtyä saippuaa, ilon ja surun kautta

Eräs ystäväni ilahdutti taannoin antamalla minulle itsetehtyä saippuaa. Hän oli käynyt saippuantekokurssilla, jossa valmista tuotetta oli tullut yllin kyllin omaksi tarpeeksi ja ystävien iloksi. 

Muistelen itsekin joskus koulun kemiantunnilla tehneeni saippuaa. Tekemiseen tarvittavia pääraaka-aineita ovat rasva ja lipeä. Niiden lisäksi käytetään erilaisia hajua ja tuoksua antavia lisäaineita. Kemiallisen reaktion kautta saadaan aikaan lopputuote. 

Vielä muutama vuosikymmen sitten saippuanteko oli Suomessakin lähes jokaisen perustaito, mutta nykyään kaupan valmisteet ovat syrjäyttäneet itsetehdyt versiot. Käsityö- ja askarteluinnostuksen myötä eri askarteluliikkeet myyvät valmiita saippuantekopaketteja, joiden ohjeiden mukaan tehtynä on helppo onnistua. Hieman edistyneemmille tekijöille löytyy myös laajempi saippuatarvikekauppa. Ja löytyypä netistä useampiakin blogeja, jotka keskittyvät vain ja ainoastaan saippuan tekoon. 
(esim. Saippuakuplia , Käsin tehty saippua , jne.) 

Surullisempi myytti saippuan valmistuksesta liittyy toisen maailmansodan aikaan, mutta pitäviä todisteita tämän uskomuksen paikkansapitävyydestä ei ole olemassa.  Onneksi. Tähän historianlehteen en suosittele heikkohermoisia tutustumaan (joten seuraavat pari riviä voit lukea omalla vastuullasi, jollei historia tältä osin ole aiemmin tuttua). Taannoisella Puolan matkallamme kävimme Stutthofin keskitysleirillä, jossa tarina kertoo lukuisten muiden kamaluuksien ohella ihmisen rasvasta tehdyn saippuaa. Tämänhetkisten tutkimusten valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että tätä kamaluutta ei ole todellisuudessa tehty.

Mutta takaisin iloisiin saippuakuulumisiin. Itse tehty saippua sopii mainiosti mikäli tahdot siirtyä luonnonmukaisiin tuotteisiin. Näin voit valita itse, mitä raaka-aineita käytät ja vaikkapa välttää eläinrasvoja sekä turhia lisäaineita. Samalla saat itse tekemisen ilon, jota ei koskaan voi vähätellä. 


Ystävältäni saaduissa saippuoissa oli kolmea eri versiota. 
Niiden raaka-aineet olivat seuraavat:

Teepuuöljysaippua (valkea)
- Kookosrasvaa
- Oliiviöljyä
- Teepuuöljyä

Hunaja-mehiläisvahasaippua (ruskea)
- Kookosrasvaa
- Rypsiöljyä
- Mehiläisvahaa
- Hunajaa

Vadelmasuolasaippua (punertavan ruskea)
- Kookosrasvaa
- Rypsiöljyä
- Suolaa
- Vadelmatuoksuöljyä
- Puolukkajauhetta

Ensimmäinen on jo käytössä.
Kiitos kovasti, Elli! 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Antiikkia, antiikkia

Noin kerran vuodessa naapurikylässämme järjestetään antiikki- ja keräilytapahtuma paikallisen koulun liikuntasalissa. Vaikka tapahtuma on maksullinen ja ylimääräistä rahaa ei juurikaan olisi sisäänpääsyyn, saatikka muihin ostoksiin, useimmiten paikan päällä tulee piipahdettua. Muistissani on ainoastaan yksi käyntikerta, jolloin mukaani ei ole tarttunut mitään. Muulloin olen tehnyt hankintoja, vieläpä hyviä sellaisia. Mikäli ostos tekee mielen hyväksi, on se onnistunut.

Tällä kertaa mieltäni piristämään mukaani lähti vanha kirjapainokasti. Kyseessä on puinen lipastonlaatikko, jossa on aikanaan säilytetty kirjapainon latomossa kirjasimia. Tätä varten ostamani kastin lokeroihinkin on kirjoitettu kirjaimia, joiden paikka kyseisessä lokerossa on ollut.

 

Nykyisin kirjapainokasteja näkee nimenomaan vanhan tavaran kaupoissa ja ne ovatkin melko kysyttyä tavaraa. Omani tulee aikanaan päätymään -kuten niin monella muullakin- seinäkoristeeksi, johon sijoittanen nukkekoti- tai muuta miniatyyritavaraa. Tällä hetkellä ihailen vain lattialla nojalla olevaa hankintaani ja olen onnellinen! 

ps. Ai niin, löytyihän sieltä vielä lisäksi yksi Viri-kaakaopurkkikin. Tiedättehän, sellainen sinivalkoinen ihanuus! ;)

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuoden viimeiset virkkuut.

Heleijaa ja hyvää ihan kohta alkavaa vuotta!

Tässä vuoden viimeisinä hetkinä tuli mieleen jakaa teille vielä loppuvuoden virkkauksia, joista viimeisimmät eli ensimmäiset virkkaamani lapaset valmistui tänään.

Itse Ilkimys-leffoista tutut kätyrit (eli englanniksi minions) oli houkutelleet jo pitkään  virkkausaiheina ja ensin sain aikaiseksi pipon itselleni ikäänkuin koeversiona ja toisen tein kummipojalle pukinkonttiin.

 Oma minion-piponi, joka päässä olen kohdannut normaalia enemmän hymyileviä vastaantulijoita :-) Pipoon sovelsin Myboshin ohjetta.

Lapaset sain valmiiksi tänään. Lapaset oli kivan helppo tehdä virkaten, tosin tuo Myboshi-lanka ei ehkä ole paksuutensa vuoksi parasta mahdollista, mutta kun pipoista tuon värisiä lankoja jäi, niin olihan ne tehtävä :-)

Vuoden ehkä työläin projekti oli Virkkuri 2-kirjasta tehty pilkkulaukku. Täältä pikkukaupungista ei saanut ohjeen mukaisia 12-säikeisiä lankoja oikeissa väreissä, joten sovelsin ohjetta käyttämällä paksumpaa lankaa, isompaa koukkua ja käänteisiä värejä. Ajattelin, että pysyy puhtaamman näköisenä, kun on mustalla pohjalla valkeita palloja eikä päinvastoin. Tykkään laukusta kovasti, joten oli ajan ja kyynerpäävaivojen arvoinen!