Joulu juhlista jaloin, pääsiäisestä ei päivääkään

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, rästissä on niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä aloittaa. Teenpä sen siis menneistä juhlapyhistä. 

Olen ollut aina juhlapyhäihminen, kuten olen kertonutkin. Nautin suunnattomasti siitä, että saan rauhoittua kotiin viettämään pyhiä rakkaiden ihmisten parissa ja syömään hyvin. Joulu meni tänä vuonna hieman poikkeuksellisissa merkeissä, kun jännitimme uuden tulokkaan saapumista. Toimme sisälle kuusen jo hyvissä ajoin, jos vaikka kävisikin niin että lähtö sairaalaan tulisi ennen aikojaan. Eipä tullut. Uusi tulokas säästi ensiesiintymisensä tämän vuoden puolelle. 

Kuusesta en raaskinut kuitenkaan luopua aikanaan, joten meillä kerättiin neulasia sukanpohjista vielä kauan loppiaisenkin jälkeen. Tehokkaasta neulasten levityksestä vastasivat omalta osaltaan nelijalkaiset perheenjäsenemme...

Pääsiäiseen valmistauduin hieman paremmin. Menimme hyvin pitkälti samalla kaavalla aterian suhteen kuin aiempinakin vuosina. Karitsanviulua ja minttuhyytelöä, yrttiperunoita, fetasalaattia, sienisalaattia, sipulinkuorilla värjättyjä kananmunia. Poikkeuksellisesti juhlapöytää täydensi tänä vuonna myös herkullinen savustettu kalkkunankoipi.

Makeita herkkupaloja olivat puolestaan pashan lisäksi leivonnaiset. Sitruunainen marenkipiirakka sekä persikkatorttu. Jälkimmäinen tosin ei onnistunut aivan suunnitellusti; kaupan kurpitsasoseen sijaan käytin itse tehtyä versiota, jonka etikkapitoisuus pääsi paistamisen yhteydessä yllättämään. No, kyllä tuo silti saatiin syötyä.

Pashan ja marenkipiiraan ohjeet olenkin jo kertonut aiemmin, mutta persikkatortusta en muista maininneeni. Tässäpä siis resepti. 

Persikkatorttu

Pohjaksi murotaikina:

1 dl sokeria

200 g voita

4,5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

Täytteeksi "rahka":

hieman kurpitsasosetta

1 tlk kermaviiliä

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

1 tlk säilykepersikoita (joista osa soseutetaan täytteeseen, osa koristeeksi päälle)

Bon appétit! (ja parempaa onnea sen persikkatortun kanssa, joka myös minulta yleensä onnistuu…)

Uusi pienenpieni palanen punaista

Täällä sitä ollaan ja pohditaan uusia blogitekstejä, vaikkei mitään ole pitkiin aikoihin kuulunutkaan. Päivät kuluvat ihastellen puutarhassa nousevia kukkia, viimeisimpinä hullaannuin kaksivärisistä tulppaaneista, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Pääsiäisen ja joulun tunnelmakuvat ja ruokamuistelot odottavat kirjoittamista. Nukkekotiin on tullut tehtyä uusia sisuksia. 

Ja sitten se tärkein. Meidän perheen uusin pieni pala punaista. Pikkuhippimme. Neiti tammikuu. 

Elämä on ihanaa!

Pitkäperjantai

Pääsiäinen on jälleen lähtenyt käyntiin perinteisin menoin. Kiirastorstaina kävimme hakemassa kotimaista lampaanlihaa läheisestä tilapuodista ja muitankin pääsiäisherkkuja ruokakaupasta. Illalla tein taas pashan, saman ohjeen mukaan kuin aina ennenkin. Tai niin ainakin luulin. Vaan tänään mennessäni jääkaapille, eilen ostamani maitorahkapurkki näytti olevan hyllyllä edelleen. Voi harmi! No, tänä vuonna sitten söimme hieman vähempirahkaista, kovasti voilta maistuvaa pashaa. Joka itseasiassa oli kyllä ihan maistuvaa. 

Muutoin ruokalista noudatteli perinteisiä osia. Kananmunat värjäsin jälleen sipulinkuorilla ja servettejä oli vielä jäljellä viime vuoden Puolan reissulta. Niissä komeili korea kukko. Etsin kaapinpohjalta kaikki kellertävät astiani, joihin katoin tarjottavat. Aterimina olivat käytössä ensimmäistä kertaa mummuni ja pappani vuonna 1938 häälahjaksi saamat, oranssia luuta olevat haarukat ja veitset. Nämä ovat aarteeni. 

Kaikenkaikkiaan pääsiäinen on alkanut muodostua joulun ohella lempijuhlapyhäkseni. Vaikka pitkäperjantaita tulisi viettää hartaudella, en malta olla täyttämättä kotia väreillä… Pääsiäispyhät menevät kuitenkin niin nopeasti ohitse. 

Takan rakentamisen ja remonttipölyn vuoksi meillä viime joulu vietettiin minimikoristeluin. Niinpä pääsiäisenä oli pakko saada tiput vapauteen. Rairuohoa tai ohraa en ehtinyt kasvattaa ajoissa, mutta kylläpä nuo keltaiset kaverit tepastelevat tyytyväisinä ihan lipastonkin päällä. 

Myös virkatut tipuni pääsivät pöytään, kunniapaikalle radion viereen. Vielä kissamme eivät ole huomanneet näitä kavereita, joita kuskailivat viime pääsiäisenä ympäri huushollia. Mutta eiköhän tämäkin asia ehdi korjaantua. Pyhät jatkuvat vielä… ;) 

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille! 

-Tipi-

Kevätväsymystä

Kevätaurinko on paistanut koko viikon. Kissoja se tuntuu hellineen. Minua ei. Pitkän harmaan talven jälkeen aurinko tuo esiin taas sen muiston, jota en olisi kaivannut. Migreeni. Karvaiset kaverimme taas hakeutuvat paikkaan, jossa aurinko lämmittää. Itse olen työskennellyt verhot kiinni ja kulkenut ulkona aurinkolasit päässä. Ja sitten se kamala väsymys... Toiset väsyvät syyspimeällä, minä keväällä. Voisin nukkua kellon ympäri aivan helposti.

 Olen syntynyt keväällä. Usein syntymäpäiväni ovat osuneet pääsiäisen nurkille. Tänä vuonna pääsiäinen on aikaisessa, ja omat juhlani ovat vasta myöhemmin. Pääsiäinen on eräs lempijuhlapyhistäni, kuten aiemmissa kirjoituksissa olen ehkä jo antanut ymmärtää. Muutama viikko sitten huomasin ensimmäisten pääsiäiskukkien ja -koristeiden saapuneen kauppoihin. Se sai mielen virkistymään ja energian virtaamaan. Hetkellisesti. Kunnes auringonpaiste tuli ja väsytti taasen. Mutta ajatus pääsiäisestä piristää. Sieltä se tulee. Ihana, keltainen pääsiäinen.

Kaikki oli ihanasti rempallaan

Pääsiäinen meni jo ja vappu samantien, vaan pääsiäiskoristeet ovat edelleen paikallaan. Matkalaukkuja on purettu ja pakattu, lojuvat eteisessä nekin mokomat. Nyt on reissattu kylliksi, sekä omaa lomaa että harrastusmatkoja, juhlittukin on ystävien häitä. Siinä se aika on kulunut, kodinhoito kulkee jälkijunassa. 

Vaan tämä roikkuva kissikyltti on jo oikaistu. Jostain on hyvä aloittaa. Mukavaa ja aurinkoista viikonalkua kaikille lukijoille! :) 

Pitkän perjantain rauhaa!

Olen lapsuudesta saakka oppinut rauhoittamaan pitkäperjantain. Tänä vuonna olin kotona koko päivän, mutta vilinää riitti. Koko lapsuudenperheeni kokoontui meille juhlimaan parin päivän takaisia syntymäpäiviä. 

Juhlallisuuksiin kuuluu perinteisesti kinuskikuorrutteinen täytekakku, marsipaanikoristeineen. Äidin tekemänä, totta kai! 

Kakkukestien jälkeen ulkoiltiin ja katettiin pääsiäispöytä. Servetit olivat matkamuistoja taannoiselta Puolan matkaltamme. Iloisen värikkäissä liinoissa kulmia koristi kukko.

Lisäksi pöydässä vesikannun virkaa toimitti lahjana saatu emalinen kesäkannu. Muutoin pöydän antimet olivatkin melko perinteisiä. Kananmuniin saatiin punaruskea pinta keittämällä ne sipulinkuorien kanssa samassa vedessä. Näin tein myös viime vuonna, mutta nyt lisäsin kuorien määrää ja keittoaikaa. Tuloksena entistä syvempi väri. Lammas oli lähistöltä, suoraan tilalta hankittu karitsan viulu. Minttuhyytelön kera tarjoiltuna, totta kai. Sekä punaviinimarinadista tehdyn kastikkeen. Perunoissa luotin jälleen yrttisiin lohkoihin. 

Salaattejakin pitää olla. Fetasalaatin lisäksi myös metsäsienisalaatti kuuluu mielestäni pääsiäisen herkkuihin. Ilme pöydässä oli värikäs. Sitä piristivät myös keltaiset kukat. 

Ja löytyihän niitä tipujakin sieltä pöydästä. Jälkiruoaksi söimme tietenkin pashaa, jonka valmistusohjeen kerroinkin edellisessä kirjoituksessani. Monet ystäväni ovat ihmetelleet pashan maukkautta. Muistikuvat lapsuudesta tuovat kuulemma mieleen kitkerän rahkan. Tämä Kotiliedestä poimimani reseptin tuotos on kuitenkin makea ja sitruunainen. Herkullista!

Kun talo hiljeni ja vieraat olivat lähteneet, hiljennyin viettämään iltaa koruaskarteluiden pariin. Lasi punaviiniä ja helmet olivat valmiit. 

Kiirastorstai - pashapäivä!

Raamatunaikaan kiirastorstaina vietettiin viimeistä ehtoollista. 

Meillä taas valmistaudutaan pääsiäisen viettoon tänään tehden pashaa! Kaapin perältä kaivetaan vanhat kahvinsuodattimet muotiksi. Löysin muutama vuosi sitten hyvän reseptin Kotilieden ruokaohjeista. Samalla ohjeella edetään tänäkin vuonna. Massa mahtuu mainiosti kahteen kahvinsuodattimeen, joihin asetetaan kostutetut suodatinpussit ennen kaatamista. 

Pasha: 

250 g Maitorahkaa

100 g pehmeää voita

1 keltuainen

1 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

3 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

2 rkl rouhittua mantelia

2 rkl korintteja tai rusinoita

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vaahdota toisessa kulhossa huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Lisää joukkoon mausteet, rahka, keltuainen ja kermavaahto, sekä maustavat ainekset. Lusikoi massa kahvinsuodattimeen. Peitä pasha toisella kostutetulla suodatinpussilla ja laita suodatin pashoineen jääkaappiin valumaan seuraavaan päivään saakka (alle astia, jonne ylimääräinen neste valuu). 

Kumoa pasha ennen tarjoamista tarjoilulautaselle. Koristeeksi käyvät punainen tuohus, ruusu tai punaiseksi värjätyt munat. (Itse tosin nautin usein pelkiltään).

Ohje: Kotiliesi

Tipu tipu tipu....

Ikkunan välissä nokkii pääsiäisen ajan vanha kana, joka on peräisin lapsuudenkodistani. Kanaan kuuluu irtonainen avain, jolla saa kierrettyä siihen virtaa. Tällöin kana nokkii kovaa vauhtia, niin kauan kuin vetoa vain on jäljellä. Ajan saatossa koville joutunut ja moneen kertaan liimailtu kana omaa silti paljon tunnearvoa. 

Viime pääsiäisenä meille muutti muutama uusikin tipu. Novitan lehdessä oli hurmaava munasäkkituolien virkkausohje, joten olihan sitä kokeiltava. Näiden tekeminen olikin todella nopeaa, joten niitä syntyi kuin itsestään. 

Ensiksi virkattiin itse tipu, tämän jälkeen sille ommeltiin silmät ja nokka. Lopuksi täytin tiput riisillä. Kokeilin myös yhtä pupua, jonka korvat virkattiin ja kiinnitettiin erikseen. 

Munasäkkituolit oli mitoitettu juuri sopiviksi kananmunille tai suklaamunille. Niitä voi käyttää siis koristeina tai vaikkapa munakuppeina pöytäkattauksessa. Osa tipuista pääsi uusiin koteihin, sillä ajattelin ilahduttaa niillä ystäviä. Pienikokoisen nokkijat oli helppo postittaa kauemmaskin. 

Jäljelle jääneet tiput ja pupu ovat tänä pääsiäisenä ikkunan välissä kurkkimassa lasin takaa karvaisia uhkailijoitaan. Niiden seurana on myös perinteisiä kaupasta hankittuja tipuja. Koska keltaista ei pääsiäisenä vain voi olla liikaa! 

Pääsiäisen herkkupöytä 2013

Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä olen jo alkanut pohtia, mitähän herkkuja sitä pääsiäisaterialle tekisi. Kutsuisiko suuremman porukan syömään, vai oltaisiinko vain kahden. Viime vuonna pöytä näytti tältä. Lammas ja minttuhyytelö ovat sellaisia, joita ajatellessakin tulee vesi kielelle. Perunat tein itse runsailla yrteillä ja valkosipulilla, maistuivat todella herkullisilta yhdessä kotimaisen lampaanlihan kanssa. 

Kattaukseen koitin etsiä keltaista, lautasliinoissa seikkailivat terhakat kukot. Sipulinkuorivedessä keitetyt kananmunat värjäytyivät myös mukavan kellertäviksi. Niiden kanssa kaupan metsäsienisalaatti maistui autuullisen hyvälle. Ja jälkiruoaksi syöty pasha maistui mainiolle. Näiden jälkeen oli mukava kellahtaa päiväunille sohvalle, sulattelemaan syötyä. Mitähän sitä tänä vuonna keksisi, hmmmmm....

Lähtölaukaus pääsiäiseen!

Vihdoin se on täällä! Pääsiäinen! Eilen palmusunnuntain kunniaksi sain asetella keittiön pöydälle kulhon, joka oli täynnä virpojille varattuja yllätysmunia. Vaikka virpojia ei joka vuosi ovellemme eksykään, varaudun silti asiaan kuuluvin menoin kyseiseen päivään. Nykyajan virpominen on sekoitus kahta perimää; karjalaista ortodoksisuutta sekä länsisuomalaista pääsiäislauantain pikkunoitina kiertelyä. Virpominen on yleistynyt koko Suomessa evakoiden myötä. Lisätietoa virpomisesta ja palmusunnuntain perinteestä löytyy mm. Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietopaketista. 

Omia pääsiäisperinteitä olen yrittänyt lisätä vanhemmiten vuosi vuodelta. Pääsisäiskoristeiden lisäksi juhla on näkynyt ruokapöydässämme. Viikonvaihteessa myös tein suursiivon ennen hiljaisen viikon alkua, ja vaihdoin uudet, tipunkeltaiset verhot keittiöön. 

Herkkujen teon aloitin uudella tuttavuudella, joka sopi väriensä puolesta pääsiäisen tienoolle. Olen kuullut tästä leivonnaisesta jo useammalta suunnalta, mutta vasta nyt pääsin itse maistelemaan. Ohjeen sain ystävättäreltäni, joka oli poiminut tämän reseptin jostain keittokirjasta, jonka alkuperä ei tiedossani ole. 

Sitruuna-marenkipiiras

Taikina: 

100 g voita

3 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl vettä. 

Kuivat ainekset sekoitetaan huoneenlämpöisen voin sekaan. Lopuksi lisätään vesi. Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle ja laitetaan 15 minuutiksi jääkaappiin. Tämän jälkeen taikinan päälle laitetaan leivinpaperi, jonka päälle asetetaan n. 3 dl riisiä estämään taikinan kohoaminen ja ruskistuminen. Pohjaa paistetaan 200 asteessa noin 15 min. Tämän jälkeen päällä olevat paperi ja riisit otetaan pois, ja jatketaan paistamista vielä noin 5 minuuttia. 

Tällä välin tehdään täyte:

1,5 dl sokeria

2 dl vettä

1 dl sitruunamehua

2,5 rkl maissitärkkelystä

4 keltuaista

50 g voita

1 rkl vaniljasokeria

Kaikki muut aineet voita ja vaniljasokeria lukuunottamatta mitataan kattilaan ja kiehautetaan liedellä koko ajan hämmentäen. Kun seos alkaa sakeutua, otetaan kattila pois liedeltä ja vatkataan joukkoon voi sekä vaniljasokeri. 

Sitruunatäyte kaadetaan kypsälle piiraspohjalle ja tasoitetaan. Päällimmäiseksi lusikoidaan marenki; 

4 valkuaista

1,5 dl sokeria

Valkuaiset vatkataan ensin kovaksi vaahdoksi, jonka jälkeen sekaan lisätään sokeri pienissä erissä, edelleen vatkaten. Lopputuloksena on kiiltävä ja sitkeä vaahto, joka muotoillaan aaltoilevaksi piiraan pinnalle. Piirasta kypsennetään vielä noin 10 minuuttia, kunnes marenki on saanut hieman väriä. Voit tarjoilla piiraan heti kun se on jäähtynyt. 

Kun sain piiraan otettua uunista, soi ovikello. Juuri ajoissa. Ystävät tulivat herkuttelemaan mukanaan kimppu tulppaaneita. Väriä ja iloa viikonvaihteeseen! 

Kukikas, keltainen, kultainen kevät!

 Kevään tullen kevätlapsen mieli virkistyy! Pääsiäinen on kevään juhlapyhien kohokohta, koska silloin talon voi täyttää kaikella keltaisella. Aurinko paistaa, niin ulkona kuin sisälläkin. Tällä viikolla hain kaupasta narsisseja. Kukat ovat jo nupullaan. Viikonloppuna saapuvat virpojat, ja loputkin pääsiäiskoristeet voi kaivaa piiloistaan. Odotan jo innolla että pääsen kertoilemaan niistä teille! 

Narsisseja hakiessani löytyi kevätsiivousta piristämään myös muita kukkia. Oranssit siivousrätit eivät voineet jäädä kaupanhyllyille, vaan ne suorastaan huusivat pääsyä ostoskoriini. Kerrankin on ilo siivota, näillä herkuilla. 

Lopuksi jaan kanssanne vielä yhden kuvamuiston Puolasta. 

Raskaan päivän ja illallisen jälkeen sulattelimme herkkuja paikallisella liköörillä, Goldwasserilla. Siinä kun siivousrätit tuovat siivoukseeni hieman ekstraa, toivat liköörissä leijuneet kultahiput ruoan päätteeksi ylellisen ripauksen. Arjen luksusta, kaikki tavallaan! Aurinkoa päiväänne!