Kaupunkipyöräilyä ja mielikuvamatkailua

Olen siirtynyt mielikuvamatkailuun. Tähän mahdollisuuden suo työmatkapyöräily. Etätyön lisäksi teen toisinaan myös lähityötä. Näinä päivinä pyöräilen saman pätkän jopa neljäänkin otteeseen. Olen siis tarkoin harkinnut ja optimoinut mahdollisimman kauniin ja rauhallisen pätkän, joka on lisäksi lähestulkoon suorin reitti työpaikalleni. 

Tämä on pätkä, jolla mielikuvamatkailen. Kauniita, koukeroisia ja mäkisiä pätkiä polkiessani kuvittelen olevani Pariisissa. Aurinkoisena aamuna on ihana polkea ja katsella kun kahvilat avaavat ovensa, päivällä myös kivijalkaputiikit ovat avoinna. Puut vihertävät, kylätunnelma on vallalla. Talot ovat kauniita, mieli lepää.

Seitsemässä minuutissa pääsee kuin pääseekin aika kauas ajatuksissaan kun antaa mielikuvituksen laukata. Ja se pyörä jolla poljen, se on keltainen. Ihana, aurinkoinen, keltainen. Ei aamua ilman että hymy käy kasvoilla.

Kävelyllä Helsingissä

Opiskellessani Helsingissä, harrastimme erään ystäväni kanssa kävelykierroksia eri teemoilla. Yleensä päätimme valita kerrallaan yhden kaupunginosan, hautausmaan, tms. kohteen, jonne suuntasimme tutustumaan. Toisinaan meillä oli apunamme kartta, tai jokin opas, josta saimme lisätietoa. Esimerkiksi Hietaniemen hautausmaalta on saatavissa kartta, johon on merkitty monien aikanaan tunnettujen henkilöiden hautapaikat.

Hyviä karttoja ja oppaita sai myös Helsingin matkailuneuvonnasta. Toisinaan valitsimme kohteen vain silläkin perusteella, missä emme ennen olleet käyneet, tai mikä vaikutti juuri sillä hetkellä mukavalta suunnalta.

Tässä eräänä esimerkkinä kerron teille korttelista nro 449, joka tunnetaan myös Lars Sonckin korttelina. Vuonna 1998 julkaistiin Kaisa Rastimon ohjaama elokuva Säädyllinen murhenäytelmä, joka perustui Helvi Hämäläisen kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Elokuvan kohtauksia oli kuvattu mm. Etu-Töölössä sijaitsevalla Museokadulla, jossa kuvissa vilahteli tämä kyseinen korttelikin. Syynä kuvauspaikan valintaan oli varmastikin hienon ja poikkeuksellisen hyvin yhtenäisenä säilyneen rakennuskannan lisäksi se seikka, että samalla kadunpätkällä asui aikanaan myös kirjailija Olavi Paavolainen. Hänen uskotaan yleisesti nimittäin olleen eräänä esikuvana Helvi Hämäläisen teoksessa.

 

Tämä kortteli löytyy mm. Etu-Töölön arkkitehtuurioppaasta, kohdasta 27. Mikäli Sonckin alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut, näitä kokonaisuuksia olisi rakennettu Etu-Töölöön laajemminkin. Nyt tämä kortteli on ainut laatuaan. Kuusikerroksisista, klassistista yhtenäisellä avopihalla olevaa kokonaisuutta ei Sonck itse ole tosin toteuttanut. Rahojen loputtua hänen omistamaltaan yhtiöltä, toteuttivat toiset rakentajat ja suunnittelijat kokonaisuuden. Tosin Lars Sonckin suunnitelmien pohjalta. Ja onpa tästä korttelista laadittu kokonaan oma kirjansakin.

Helsinki ilmasta käsin

Ennen joulua pääsin katselemaan entistä opiskelukaupunkiani Helsinkiä ilmasta käsin. Kauppatorin viereen, Katajanokan laiturille on joitain aikoja sitten noussut suuren maailman tyyliin maailmanpyörä, Finnair Sky Wheel.

Pyörässä pyörivät korit ovat mukavia, ilmastoituja ja katettuja kabiineja, joihin mahtuu 4-6 henkilöä samanaikaisesti sisälle. Samankaltaisissa koreissa olen ollut hiihtolomareissulla Ylläksen laskettelurinteillä.Nyt sellaiset korit löytyvät siis myös pitkän maamme eteläkärjestä.

Harmiksemme päivä jona olimme liikkeellä, oli sateinen. Näin ollen valokuvaaminen huipulta ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Muutoin pimeällä ja talvisella säällä pyörässä käyminen on mukava piristysruiske, jota voin suositella. Jonojakaan ei ollut, kuten kesällä. Yksi mukava lisä pääkaupunkiseudun turistikohteisiin.

 Joskus voisinkin kertoa teille lisää tuon syrjäisen rannikkokaupungin vierailusuosituksia lomapäivän varalle. Kuvassa näkyvistä kohteista Uspenskin katedraali tosin on kohde, jossa itsekään en ole vieraillut. Eihän sitä nyt kuudessa vuodessa kaikkea ehtinyt. Etenkään kun kotoa kirkolle matkaa oli kokonaista kilometri...