perjantai 13. marraskuuta 2015

Junasukkien tarina

Tänään sain paketin mieheni tädiltä. 
Paketista löytyi kaksi paria junasukkia ja niiden tarina, joka kuuluu näin: 


"Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä oli istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän purki valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja kutoi sukat radan korjaustöiden aikana. 

Paitsi että sukka on kaunis katsella se pysyy hyvin jalassa."

Junasukat täyttivät viime vuonna jo 75 vuotta, ja tarina kulkee eteenpäin. Sukkia on kudottu ympäri Suomea ja perinne jatkuu edelleen. 


Kiitoksia paljon lämpimästä lähetyksestä! Paketti lämmitti mieltä ja pääsee toivottavasti vuodenvaihteessa lämmittämään myös pieniä jalkoja. 


maanantai 26. lokakuuta 2015

Syysterveiset Nemiltä!

Heippa hei! Hiljaista on ollut tälläkin suunnalla blogin suhteen. Tipin käydessä luonani viikonloppuna, esittelin hänelle askarteluja ja sain kehoituksen blogata niistä :) Olin kyllä ajatellutkin, että laitan tänne kuvia, kunhan saan vielä yhden projektin valmiiksi.

Pimenevät illat ja lyhenevät päivät on taas innostaneet sytyttelemään valoja ja kynttilöitä. Näin jo ajat sitten jossain blogissa ohjeen siitä, kuinka tavallisen ledivalosarjan saa kakkukupeilla (cake cups) tuunattua sieväksi tunnelmavalosarjaksi. Kesti pitkään ennenkuin törmäsin näihin kakkukuppeihin ihan sattumalta. Tampereen Tullintorilla on pohjakerroksessa kirjakauppa, jossa on myynnissä paljon muutakin tavaraa. Sieltä löysin sitten kakkukuppeja, jotka siis tosiaan myyntinimeltään cake cups. Ostin niitä heti kahdessa värissä, kun en osannut päättää kummat otan. Cake cupsit eroaa muffinsivuoista siinä, että ne ovat hiukan paksumpaa paperia, sileitä ja niissä on erillinen pohja prässätyillä reunasaumoilla. Kupin pohjaan tein mattopuukolla pienen ruksin, josta työnsin ledin läpi. Ruksin kielekkeet pitävät valon paikallaan eli kupit eivät pääse tippumaan. Laitoin punavalkoiset valot punaiseen keittiööni, astiakaappien alle tuomaan tunnelmaa ruokapöytään. Löysin muuten vihdoin myös keittiööni ja makuuni sopivan vahakankaan Ikeasta. Näkyy kuvassa :) Enää ei ahdista kulunut pinta pöydässä ja hiomista sekä uuden pinnan keksimistä sai taas lykättyä.


Mustavalkoisista kakkukupeista tuli tunnelmavalot olohuoneen oven ympärille. Olen ihan hirvittävän ihastunut näihin! Laitan vaikka myöhemmin kuvaa iltavalaistuksessa, kun nuo ovat päällä ja pääsevät paremmin oikeuksiinsa.



Olohuoneeseen tein huippulöydön kesällä. Pohjaslahden heinämarkkinoilla oli nainen myymässä kaikkea kivaa vanhaa ja nostalgista ja sieltä löytyi pitkään himoitsemani koulun opetustaulu. En ole etsinyt mitään tiettyä, vaan sellaista, joka kolahtaisi ja olisi hyväkuntoinen. Niinpä meille sitten muutti saukkoja! <3 Vihdoin sain repiä pois seinällä olleen seinätarran, johon olin kyllästynyt ja sain nostalgista katseltavaa tilalle. Huonon huumorin ystävänä elukoitten nimiksi annoin Anu ja Per Saukko... ;)


Facebookin askarteluryhmissä ja blogeissa olen nähnyt kuvia saviruukuista tehdyistä majakoista ja sitä halusin itsekin kokeilla. Syyslomalla sain vihdoin hankittua tarvikkeet ja tänään vapaapäivän kunniaksi kaivoin jo hyvin kuivuneet maalatut ruukut autotallista ja tein projektin loppuun. Tuli kiva, vaikka itse sanonkin! :) Oikein jo odotan, että saan illan tullen sytyttää tuikun loistamaan majakan huipulle! Majakka talvehtii nyt olohuoneessa, mutta ehkä ensi kesänä se löytää paikkansa rannasta...


Ihanaa syksyä ja muikeaa marraskuuta, kunhan se ihan kohta koittaa!


perjantai 23. lokakuuta 2015

Syysiloa

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksen jälkeen, pahoitteluni jälleen kerran aikaansaamattomuudestani. Osaltaan hiljaisuuteen ovat vaikuttaneet myös ongelmat kuvien lataamisessa... Selitykset kuitenkin sikseen! Haasteita on tupsahdellut tauon aikana sähköpostiluukustani oikein urakalla. Joten käydäänpä heti niiden kimppuun. Ensimmäisenä tuli Paiqo-blogista haaste kertoa päivääni kuuluvista ilonaiheista.

Jos ilonaiheita kertaisi koko vuodelta, olisi niitä kertynyt tälle vuodelle tukuttain. Siihen nähden yksi päivä tuntuu hieman vaatimattomalta... ...mutta ei makeaa mahantäydeltä.

Mahasta puheenollen, se voisi olla yksi aihe iloon. Se on nimittäin valtava. Näillä näkymin vietämme joulun ja vuodenvaihteen melko poikkeuksellisissa merkeissä.



Toisena aiheena iloon ovatkin nuo karvaiset ystävämme, jotka syksyn tullen ovat laiskistuneet entisestään. Päivittäin saan ihastella niiden heittäytymistä lämmittelemään milloin minnekin, yleisimmin takan päälle. Kissan kehräys ja olostaan silminnähden nauttiva naukuja tekee omankin olon tyytyväiseksi.



Kolmantena ilon aiheenani voisin mainita työn ja ystävät. 
Ensi viikolla tulee täyteen yksi vuosi nykyisessä työpaikassani. Olen nauttinut tästä ajasta suunnattomasti, saadessani tehdä motivoivaa työtä ammattilaisten parissa. Osa työkavereistani on samoja, joiden kanssa olen työskennellyt jo vuosituhannen alussa, joten paluu juurilleen on ollut helppoa. Työni vuoksi joudun välillä yöpymään poissa kotoa, mutta siihenkin on löytynyt aina helposti apua. Viime viikot olen ollut eläköityneen työkaverini asunnossa kotivahtina, hänen lomaillessaan etelän auringossa. 


Onni on saada iloita näin monesta asiasta samanaikaisesti! 
Haastan kaikki halukkaat kertomaan omista ilonaiheistaan blogeissaan!

Iloisin syysterveisin, Tipi 

perjantai 18. syyskuuta 2015

Lapsellisen pieni kirjoitus


Jäätyäni perjantai-illaksi yksin kotiin, sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni. Ikuisuusprojektini ja hermojeni lepuuttaja sai jälleen huomioni. Aurinkoinen nukkekotini, nimittäin. Pitkään aikaan en ollut saanut tätä minikotiani remontoitua, mutta nyt tyhjensin olohuoneen listoitusta varten. Muuttomatka ei ollut pitkä, joten ehdin vielä muutaman listankin laittaa illan pimetessä. Paljon on kuitenkin tehtävää. Rappuset puuttuvat koko talosta, ikkunat ja ovet samaten. Mutta nyt on olohuoneen boordinauhat seinissä, ja listoja löytyy jonkun verran sekä lattiasta että katosta. 


Ullakolla sen sijaan vetää hieman enemmän, koska katto puuttuu. Huoneisto on muutenkin loft-henkinen, koska kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välinen seinäkin on työn alla. 


Keittiö taas näyttää siltä kuin mikä tahansa remontin alla kaaoksessa oleva keittiö. Väliaikaiset kaapit pursuavat tavaraa ja "kipsilevyt" paistavat niiden takaa. Kattoon on kuitenkin ilmestynyt lamppu, joka vieläpä toimii. Edistystä tämä ainakin, pois pimeästä. 


Keittiön ja eteisen välinen ovi puuttuu myös. Eikä siivoaminenkaan innosta, koska luuta on jäänyt keskelle lattiaa... 

Mutta sitten onkin jotain yllättävää. Tahdotteko nähdä talon, jonne muuttokuorma siirtyi remontin ajaksi? Tässäpä se. Upouusi ruotsalainen taloni. Olen rakastunut! Miniasumiseen! Nyt sekä mittakaavassa 1:12 että 1:18. 


tiistai 8. syyskuuta 2015

Matkamuistoja menneiltä vuosilta: Brasov

Totesin tässä taannoin olevani kova tyttö matkailemaan. Etenkin kotisohvalta. Kirjahyllystäni löytyy lukuisia matkaoppaita, aina 60-luvulta lähtien, sillä yksinkertaisesti vain pidän niiden lukemisesta. Vanhoja matkaoppaita lukiessa näkyy hienosti myös ajankuva, mitä paikkojen menneisyys on ollut. 

Eräs suosikkimatkakohteeni on Romania, jolla on takanaan rankka historia. Euroopan valtioista se on osin jäänyt paitsi kehityksestä hirmuvaltiaan hallitessa maata useiden vuosikymmenten ajan. Maan hienouteen matkakohteena tämä ei kuitenkaan vaikuta. Etenkään helteisenä elokuun päivänä matkailevana ei tule ajatelleeksi paikallisten pulaa ja kurjuutta kylmänä ja karuna talvipäivänä. Karuja eivät olleet myöskään valtion 1970-luvun viralliset julkaisut, joissa Nicolae Ceausescu paistatteli etusivuilla kansan suosiossa. Tällainen historiikki vuodelta 1978 löytyy myös matkakirjojeni joukosta.  


Mutta takaisin nykypäivän Romaniaan. Tai ainakin muutaman vuoden taakse, jolloin Romanian kiertomatkallamme poikkesimme mm. Transsilvanialaisessa Brasovin kaupungissa. Kyseinen kaupunki on esim. Tampereen ystävyyskaupunki ja tuttu jo 60-luvun lopulta aina 2000-luvulle saakka kaupungin keskusaukiolla järjestetyistä Kultaisen Hirven -laulukilpailuista. 

 

Lomamme aikana samaisella aukiolla harjoiteltiin oopperafestivaalia, joten pääsimme myös osallisiksi kulttuurista. Myös ruokakulttuuri oli vahvasti läsnä matkallamme. Tutustuimme aivan ihastuttavaan ravintolaan, Bella Muzicaan, jota lämmöllä suosittelen kaikille Brasovissa vieraileville.



Hotelli-ravintolan ruokasali oli rakennettu vanhaan viinikellariin, jonka tunnelma itsessään oli jo viehättävä. Lounasaikaan olimme paikan ensimmäiset ruokailijat, joten saimme nauttia hetken tunnelmasta ylhäisessä yksinäisyydessä. Aluksi tarjoilija toi meille kolme listaa; ruokalistan, juomalistan sekä musiikkilistan. Saimme siis itse valita paikassa soivan musiikin lukuisista eri vaihtoehdoista. Ennen seuraavien asiakkaiden saapumista kuuntelimmekin lähestulkoon koko levyllisen verran Bruce Springsteenia täydellisen äänentoiston kautta salissa kaikuen. 

 

Alkupaloina nautimme itsetehdyistä palinkasta, nachoista sekä salsakastikkeesta, jotka olivat erittäin herkullisia. Pääruoaksi nautittu perinteinen paprikamöyhö (Papricas: Piept pui, muschi porc, muschi vita, bacon, ceapa, praz,ardei gras, galuste, smantana) vei myös kielen mennessään, eikä punaviinikään tunnelmaa pilannut. Täydellisen ruokailukokemuksen jälkeen vetäydyimmekin vähäksi aikaa hotellille sulattelemaan herkkuja päiväunien merkeissä.

 

Hotellimme sijaitsi aivan kaupungin laidalla sijainneen 350 metriä korkean Tampa-vuoren juurella. Vuorelle johti köysirata, jota pitkin eräänä päivänä kävimmekin Hollywood-tyyppisen kyltin juurella sijainneella näköalapaikalla. 

 

Kyltti näkyi lähes kaikkialle. Kuten nyt esimerkiksi Euroopan kapeimman kadun, Strada Sforiin eli "köysikadun" päähän. 


Katu johti Mustalle kirkolle, Biserica Neagralle, joka oli myös eräs kaupunkin pakollisista nähtävyyksistä. Kirkon nimi oli peräisin vuonna 1689 tapahtuneesta tulipalosta, jossa kirkko tuhoutui pahoin. 

 

Itse kaupungin nimi, Brasov, taas on peräisin sanasta barasu, joka tarkoittaa linnoitusta. Ja linnoituskaupunki kyseessä olikin. Muistona tästä olivat edelleen kaupungin laidalla portit, joiden ali pääsi ajamaan autolla keskustaan. 


Alunperin kaupunki on ollut nimeltään Corona, josta pääsemmekin aasinsillalla hotelliin, jonne olisin alunperin tahtonut tehdä varauksen. Paikka oli kuitenkin valitettavasti juuri tuolloin täynnä. Vanha ja ränsistynyt Coroana-hotelli vain jotenkin viehätti Art Nouveau-tyylillään. Tällä kertaa ihailimme sitä kuitenkin ainoastaan ulkoa käsin. 

 

Kaiken kaikkiaan Brasov hurmasi viehättävyydellään, rakennuksillaan ja ruoallaan romanianmatkalaiset. Ja vaikka muutama vuosi onkin kulunut, haaveilen edelleen lounaasta ihanassa Bella Muzicassa. Suosittelen lämmöllä!


perjantai 7. elokuuta 2015

Museokorttipostia!

Ystäväni Nemin jalanjälkiä seuraten hankimme mekin mieheni kanssa taannoin omat museokorttimme. En ollut edes ymmärtänyt kortin hinnan olevan niin halpa, että se maksaisi itsensä takaisin jo ensimmäisellä viikolla. Mutta niin vain kävi. Ensimmäinen kohteemme oli itseoikeutetusti Mänttä-Vilppulassa sijaitseva Serlachius-museo Gösta, joska kortitkin hankittiin. 


Tänä kesänä muista kiireistä johtuen olimme samanaikaisesti lomalla ainoastaan yhden viikon. Kotonakin riitti tehtävää ja oli mukava palautua raskaalta Tanskanreissulta, mutta museokortti mielessä pohdimme tämän lisäksi pientä kesälomapyörähdystä. Vertailtuamme eri museoita, päädyimme lähtemään kohti Hämeenlinnaa. 


Pääkohteenamme oli Hämeen Linna. Jo ennen porttia sydämeni valloitti lauma paikallisia ruohonleikkureita, jotka olivat ihanan pehmoisina toimensa parissa. Samalta retkeltä muuten löytyivät nuo värihaasteen yhteydessä esittelemäni vedonpoistajat, joten lampaita tuli laskettua hieman enemmänkin. 

 

Sisälle linnaan päästyämme kiertelimme ensiksi ympäri näyttelytiloja ja huoneita, joissa löytyi odotetusti mm. viihtyisiä istuinpaikkoja. Kuinka ihanaa olisikaan synkkänä myrsky-yönä istuskella hyvän kirjan parissa ikkunan edustalla, takkatulen lämmittäessä vierellä. 


Korkeassa kuninkaanhuoneessa vallinnut mahtava kaiku puolestaan houkutti laulelemaan. Vaan sitä en kehdannut tehdä muiden turistien läsnäollessa. Tällä kertaa laulut jäivät siis laulamatta. 


Linnan jälkeen kävimme myös samassa pihapiirissä sijatsevassa vankilamuseossa, jonne tuskin olisi ilman museokorttia tullut mentyä. Jäipä aikaa vielä Hämeenlinnan taidemuseossa Martta Wendelinin näyttelyn läpikäymiseen sekä Iittalan lasimäellä sijaitsevaan Designmuseoon tutustumiseen. Sen jälkeen päivän museokiintiö alkoikin olla jo täynnä ja nälkä oli melkoinen,

Nälän  taltuttaminen suoritettiin varmasti tutussa paikassa, keskustan Piparkakkutalossa. Tälläkin kertaa talo oli viimeistä pöytää myöden täynnä tyytyväisiä ruokailijoita. Kuvut ravittuina ja raukeina suuntasimme yöksi Vanajanlinnaan, jossa meidät ohjattiin Serlachius-sviittiin. Mistä he osasivatkin arvata juuri tuon sopivan matkamme teemaan! ;) 



 



Seuraavana päivänä matka jatkui vielä Tuusulan rantatielle, jossa poikkesimme Halosenniemeen sekä Ainolaan. Mahtuivatpa matkan varrelle Riihimäellä vielä Suomen lasimuseo sekä Metsästysmuseo

Vielä on jäljellä vuosi museokortin voimassaoloaikaa, ja liki 200 museota. Maailma tuntuu olevan nyt avoinna, minne vain voi piipahtaa, kiinnosti se tai ei. Nyt on mahdollista tutustua kohteisiin! 

torstai 30. heinäkuuta 2015

Lapsellinen lomamatka Legolandiin

Tänä kesänä lomamatka tulikin vietettyä hieman eri merkeissä ja seurassa kuin aikaisempien kesien reissut. Nimittäin tällä kertaa sain seurakseni nuoren miehen, jonka kanssa lähdimme hänen elämänsä ensimmäiselle reppureissulle, matkan pääkohteena Tanskan Legoland! Aikanaan olen käynyt samassa paikassa oman tätini kanssa, joten nyt laitoimme perinteen kiertämään ja sain itse nuorta seuraa. Seuralaiseni on kova Lego-fani, joten reissusta toki oli puhuttu ja haaveiltu jo useamman vuoden ajan. 


Retki lähti liikkeelle jo kotimaassa, jossa junailimme satamaan päästäksemme risteilijälle. Laivalla siirryimme meren yli Tukholmaan, josta matka jatkui junalla Kööpenhaminaan. Itselleni matkan suurin jännitys osui juuri tälle pätkälle, koska Juutinrauman ylittävä Öresundin silta ei välttämättä kuulu omiin suosikkeihini... Kahdeksan kilometrin pituinen silta tuli kuitenkin ylitettyä kunnialla veturikuskin vankan ammattitaidon avustuksella. 


Ensimmäisen yön olimme laivalla ja toinen yö vietettiin hotellissa Kööpenhaminassa. Illaksi menimme Kööpenhaminan Tivoliin, joka on perustettu jo vuonna 1843. Vaikka paikan sisäänpääsy onkin hinnoiteltu melko arvokkaaksi laitelipuista puhumattakaan, suosittelen paikkaa kaikille Kööpenhaminan kävijöille - ikään katsomatta! Niin upea alue puisto istutuksineen, rakennuksineen, tunnelmineen ja värivaloineen on! 


Hyvin nukutun yön ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme seuralaiseni kanssa kaupunkikävelylle. Reittimme kulki pitkin kävelykatua, Strögetia. Reitin varrelle osui kiinnostavia kauppoja joihin matkan varrella poikkesimme.  


Matka jatkui värikkään Nyhavnin talorivistön ohitse, pitkin kanavan vartta. Kävelyretkemme päätepisteenä oli Amalienborgin linna, joka on Tanskan rakastetun kuningarttaren, Margarethen edustuskoti. Ja osuuhan harjaantuneeseen silmään toisinaan jotain pientä punaistakin! ;) 


Kävelyretkeltä palattuamme matkamme jatkuikin taas junaraiteita pitkin kohti Vejleä


Matkan varrella olleet ratatyöt hidastivat matkaamme niin, että yksi juna ja bussikin ehtivät mennä, mutta niin vain perille päästiin. Vejlestä matkasimme bussilla Billundin lentokentälle, josta tuttavamme poimivat meidät autolla. Kävipä nimittäin niin onnellisesti, että tuttavaperhe lomaili samoilla seuduilla samanaikaisesti, ja pääsimme kahdeksi yöksi heidän kanssaan samaan mökkiin sekä saimme seuraa myös Legolandiin. 



Ja olihan se Legoland hieno paikka, edelleen. Aivan kuten viime vuosituhannelta olevissa muistoissanikin. Pikkutarkat yksityiskohdat Lego-rakennelmissa olisivat vaatineet useamman päivän, jotta kaikki olisi ehtinyt huomioida. Muutoin yksi päivä ruuhkaisessa huvipuistossa riitti etenkin meille aikuisille vallan mainiosti. Eräät ystäväni olivat puistossa juhannuksena ja tuolloin ruuhkaa ei kuulemma ollut lainkaan. Erakon tulisikin ehkä pohtia matka-ajankohtia tarkemmin, mikäli tahtoisi välttää ruuhkat kokonaan.  


Hauskan Legoland-päivän jälkeen matkasimme koko seuraavan päivän ajan samoja jälkiä takaisin Tukholmaan. Ensin yhdellä junalla Vejlestä Kööpenhaminaan, josta toisella junalla perille.


Puutuneita jalkojamme pääsimme käyttämään vaeltaessamme halki Tukholman vanhan kaupungin, josta oli lyhyt matka takaisin satamaan. Viimeinen yö reissulla vietettiin jälleen laivalla. Junamatka kotimaassa päätti lenkkimme. Viisi yötä, turvonneet jalat, puutuneet takalistot, mutta monia kokemuksia rikkaammat reissaajat. Kyllä kannatti! :)