keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuodenvaihde


Pienellä kylällämme yhteinen ilotulitus järjestetään aina aiemmin illasta. Näin mukaan pääsevät myös pienemmät kyläläiset ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Lisäksi yhteinen ilotulitus hillitsee intoa hankkia omia ilotulitteita, ja näin ilta on kokonaisuudessaan sopivan rauhallinen, niin eläimille kuin ihmisille. 


Savuna ilmaan häviävien ilotulitteiden lisäksi iltaamme valaisi myös mahtava kuutamo. Luonnon valaistus siivittää vuoden vaihtumiseen. Onnea, iloa ja valoa tulevalle vuodelle 2015! 

-Tipi-


maanantai 29. joulukuuta 2014

Alivuokralla

Aloittaessani taannoin uudessa työssä, tiedossa oli että joudun jonkin verran olemaan öitä poissa kotoa. Tämä siksi, että kotini ja työpaikkani välillä on matkaa useampi sata kilometriä. Suunnittelin ratkaisevani ongelman majoittumalla sukulaisten ja ystävien nurkissa, niin että kuormitan yhtä majapaikkaa maksimissaan viikon kerrallaan. Neljän yön vierailu kerrallaan tuskin käy liiaksi hermoille. 

Vaan kuinkas sitten kävikään. Ensimmäisellä työviikolla selvisikin mahdollisuus viettää loppuvuosi alivuokralla, etelänmailla lomailemassa olleen rouvan kotona, pitäen samalla huolta huonekasveista. Talo oli sinänsä tuttu, sillä eräs ystävämme asui siinä aikanaan 11 vuotta ja olimme usein käyneet kyläilemässä hänen luonaan. Seinänaapurikin oli tuttu, entinen ja nykyinen työkaverini. Juuri häneltä tästä mahdollisuudesta tiedon sainkin. 

Vaan se asunto... En vain voinut kieltäytyä tästä mahdollisuudesta. Talo on rakennettu 1700-luvulla ja osa puolustusmuuria. Niinpä meren puoleinen seinä oli useita metrejä paksu. Ikkunasyvennykset ruudinsavunpoistohormeineen olivat kuin suoraan prinsessasadusta peräisin. 

 

Rakennuksen katto on holvirakenteinen. Se on aikoinaan rakennettu pommitukset kestäväksi. Holvit tuovat omat sisustukselliset haasteensa. Tämä asunto oli ollut jo neljäkymmentä vuotta samalla haltijalla, mikä näkyi myös sisustuksessa. Haasteet oli siis ratkaistu jo aikoja sitten, menestyksekkäästi.

 

Aurinkoisena aamuna ikkunoista paljastui ihana maisema. Pakatessani tavaroita viimeisenä alivuokralaispäivänä, koin haikeutta saaren jättämisestä. Olen ymmärtänyt, että kun on kerran antanut pikkusormen paikalle, vie se helposti koko käden. Niin se taitaa olla...
Mutta nyt koittaa seuraava vaihe. Ystävät, oletteko valmiita majoittamaan reissutyöläisen?

Jouluiloa ja -valoa


Jo ennen joulua sain kaksi minipakettia, jotka avasin samantien. Eikös pikkupaketit pikkukotiin ole laskettavissa pikkujoululahjoiksi...? Eihän niitä siis sovi varsinaiseen jouluun jättää. Toisesta paketista paljastui kello minikodin seinälle. Toisessa puolestaan oli äskeisen Pariisin matkan muisteloissa ystäviemme kotikylän, Ludwigsburgin joulumarkkinoilta löytyneet viinipullo sekä patonki. Kiitokset lahjojille!


Isoon kotiimme tuotiin aatonaattona kuusi. Emme ole saaneet aikaiseksi hankkia oikeaa kuusenjalkaa. Muoviset ovat liian rumia ja muita ei ole eteen tullut silloin kun asia olisi muistissa. Niinpä tänäkin vuonna kuusen jalkana toimi puinen ristikko. Näin kuusi ei kestä välttämättä loppiaiseen saakka, koska sitä ei voi kastella. Vaan onpahan perinteitä kunnioittava jalka.


Jaloista puheenollen,  olipa ihanaa, että myös näille leveyspiireille koitti talvi ennen joulua. Näin sain kaivaa kaapista huopikkaani. Joulu, juhlista jaloin. Aasinsiltojen kunniaksi mainittakoon myös se, että hankin miehelle lahjaksi Suomen Aasiyhdistyksen kalenterin. Ja Nemille toisen. Olen ehkä ennenkin jo tullut maininneeksi, kuinka paljon pidän noista ihanista, viisaista pitkäkorvista. Voi jospa jonain päivänä itsellenikin sellaisen tuittupään saisin! 


Iloa ja valoa kuului jouluumme siis runsaasti -puujalkavitseistä huolimatta! 
Toivottavasti myös Teidän jouluihinne sisältyi rauhaa, yhdessäoloa sekä onnea.
Niitä toivon kosolti loppuvuoteenne sekä tulevalle vuodelle!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Eläinten joulu


 Lupailin alustavasti Facebook-sivuilla kirjoittelevani Teille mahdollisesti jo ennen joulua. Vaan lupaukseksi se jäi. Valitettavasti. Blogi on ollut mielessäni joka päivä, mutta kiireisen loppuvuoden vuoksi en ole ehtinyt kirjotella. Joulun puolestani otin täysin laiskottelun kannalta. Tuntematta sen suurempia tunnontuskia. 

Odotellessanne uusia tekstejä, voin vinkata hieman, kuinka meillä päin eläimet viettävät laiskaa sunnuntaita. Saimme koko porukalla joululahjaksi talipalloja. Mikä voisikaan olla riemuisampaa kissoille, kuin katsella (ja hieman jännittää) kun talitiaiset ovat lasin toisella puolella pallon kimpussa. Ihmiset saavat sitten hymyillen seurata kahta tärisevää kissaa. Toisesta ikkunasta kissat katselevat tirppojen kahvilaa. Samalla tavoin täristen.  Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!


maanantai 24. marraskuuta 2014

Rakkautta & ruokataukoja, eli Pariisi 3/3

Hmmm... Monessakohan kirjoituksessa olenkaan muistellut Pariisin matkaamme... No, joka tapauksessa nyt seuraa suunnittelemani Pariisi-trilogian kolmas ja viimeinen jakso. Aiheena ruoka sekä rakkaus. Usein kuulee mainittavan nämä kaksi asiaa kyseisen kaupungin kohdalla. Meidän matkamme missionahan oli syödä hyvin, samalla kun juhlistamme ystäviemme häämatkaa, joten molemmat puolet tulivat jo matkasuunnitelmassa esille.  


Ja hyvinhän me söimmekin. Oman napani ympärillä nostaisin kohokohdaksi sunnuntaiaamun brunssin Chez Ginettessä. Käveltyämme ympäri Montmartrea osuimme tähän viehättävään kahvilaan. Shampanjan siivittämänä nautimme mm. caesar-salaattia, munakasta, röstiperunoita, lohta, hedelmäsalaattia, tuoremehua, kahvia, makkaroita, juustoa, croissanteja, suklaapullia, vaniljapullia... Nam! Yksi homeinen vadelma ei pilannut aamuhetkeä! Suosittelen! 



Oli sitten talvi, kevät, kesä, tai vaikka syksy, aina Pariisi näyttää parhaat puolensa. Pittoreskit kyltit ovat kuin pisteenä iin päälle. Kaikki näyttää viimeistellyltä. 


 

Ai niin, se rakkaus-osio. Olihan siellä sitäkin. Kyynikolle ehkä hieman liiaksikin. Ottakaamme siis hieman toisenlainen näkökulma Pont des Arts -siltaan, jonka kaiteet taannoin osin sortuivat liiallisesta rakkaudesta. Rakastavaiset ympäri maailman tuovat nimikoituja lukkoja tuohon kevytrakenteisen näköiseen siltaan. Taannoin Ylen Prisma-ohjelma pohti, paljonko rakkautta silta kestää. Näkökulma, joka insinöörin on helpompi ymmärtää! ;)


Meidän seurueemme ei siltaa rasittanut enää lisää, vaan rakkausteemalla otetut kuvat riittivät. Muistattehan vielä sen askartelemani passepartout'n...? No, pulut kestivät kuin miehet. 


Lähtiessämme lyhyen, mutta rentouttavan lomamatkan jälkeen paluulennolle kotiin, löysimme vielä pienen palan punaista. Charles de Gaullen lentoaseman odotustilassa sijaitsi punainen piano ja kasa nuotteja ilahtuttamassa lennolle pääsyä odottavia matkailijoita. Valitettavasti tämä eräs netistä tuttu Henri ei osunut kanssamme kentälle samaan aikaan, vaan saimme kuulla useammankin eri version Für Elisesta...

Au revoir, Paris! Eiköhän me taas nähdä! 



maanantai 17. marraskuuta 2014

Valoa pimeyteen


Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menivät haukkumaan kylmää, märkää ja pimeää vuodenaikaa. Jaa ketkä? Ihmiset viereisissä pöydissä kahvilassa. Ihmiset viereisillä pukukopeilla kuntosalilla. Ihmiset viereisillä penkeillä julkisissa kulkuvälineissä. Ihmiset viereisillä kassoilla kaupoissa. Tuntuu että marraskuussa kaikilla on oikeus leimata säätila aivan kamalaksi. Ja kuulemma kaikkia vielä väsyttää. 

En valita. Mielessäni ovat vielä viime kesän huippuhelteet, kun oma oloni oli kamala. Mitään en jaksanut. Päätä särki, olo oli paha. Nukkumisestakaan ei tahtonut tulla mitään. Kaikki energia meni riittävän juomisen miettimiseen ja siihen, että keskityin hengittämään niin kevyesti kuin pystyin. Varoin mainitsemasta helteen kielteisyydestä, siitä sai näpeilleen nopeammin kuin arvasikaan. "Ei saa valittaa! Nyt nautitaan!" Se oli se heinäkuun mantra. Ei nautituttanut. 

 

Nyt nautin. Laitan kynttilät palamaan. Valaisen kodin. Käperryn viltin alle. Käyn lenkillä kun räntää vihmoo naamalle. Sateenpitävässä kevyttoppa-asussa, totta kai. Kotona odottaa lämmin sauna. En valita, koska olo on hyvä. Nautin totta tosiaan, ja aidosti. Kanssani nauttii Sammallampaan ihana, huopainen kettukuuleri. 

Hiljalleen myös jouluvaloja lienee sallittua sytytellä. Osa kodissamme olevista valoista on tosin paikoillaan läpi vuoden, kuten nämä samassa hyllyssä kettukuulerin kanssa lasikuutiossa olevat punaisin helmin koristellut led-valot. 


Jouluvaloja edeltävät vuosikalenterissani joululauluharjoitukset. Jo aikaisin syksystä harjoitukset käynnistyvät, jotta kaikki olisi valmista joulunajan konserteissa. Eilen illalla olin laulelemassa jo ensimmäisissä pikkujouluissa, ja sesonkia riittää vielä yli kuukausi tästä eteenpäin. Kaltaiselleni jouluihmiselle tämä ei kuitenkaan tee pahaa. Lämpöä, valoa, tuoksuja, tunnelmaa. Niitä mahtuu loppuvuoteen yllin kyllin. 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pariisin tuliaiset 1:12

Taannoin lähtiessämme Pariisiin viikonloppulomalle, olin jo kotona korvamerkinnyt muutaman paikallisen nukkekotikaupan. Ajattelin poiketa ostoksilla, mikäli aika vain riittää. Lauantai-iltana Montmartrella kävellessämme, muistini sopukoista tuli herätys Rue des Trois Fréres'n kohdalla, jolla katunumerossa 6 sijaitsevasta talosta löytyi Dentelles et Ribambelles -niminen kauppa. Matkaseuralaisteni jäädessä istuskelemaan samalla kadulla sijainneeseen katukahvilaan, kipaisin katsastamaan kaupan tarjontaa. Kovin suuri liike ei kyseessä ollut, mutta tämän kokoisia tavaroita mahtuu pieneenkin liikkeeseen monta myyntiartikkelia. 


Mukaani tarttui pieni, paristolla toimiva led-lamppu. (Tosin toimimaan en tätä vielä ole saanut, mutten ole ehtinyt vielä perehtyä vian laatuun tarkemmin.) Lisäksi ostin espanjalaisen Miniaturas-lehden uusimman numeron, josta ajattelin poimia ideoita omiin askareisiini. 

Mutta eivätpä nukkekotihankintani tähän jääneet. Maanantaina ennen kotiinlähtöä vierailimme Grand Boulevards -metroaseman lähistöllä sijaitsevalla, viehättävällä katetulla kauppakujalla, Passage Jouffroylla. Täällä nukkekotitarvikkeita myyviä kauppoja oli jopa kaksin kappalein. 

Ensiksi tutustuimme Pain D'Epices -lelukauppaan, jossa nukkekotitavaroiden lisäksi myytiin myös muita leluja, mm. ihania vanhanaikaisia polkuautoja. Ostokseni keskittyivät kuitenkin täälläkin vain pieniin tarpeisiin. Tehtyjä hankintoja olivat mm. aterinsetti, kuparikattilasarja sekä wc-pönttö papereineen. 

 

 

Vähän matkan päässä käytävällä sijaitsi La Boite a Joujoux -Miniatures World, jonka parasta antia olivat minikokoiset peltipurkit ja keltaiset kahvikupit. Samoilla kuvioilla löytyy kodistamme myös täyskokoisina peltipurkkeja ja muitakin tavaroita, joista suuren osan olen tuonut matkamuistoina edellisiltä Pariisinreissuiltamme.


 

Vaikka monet hankkimistani tarvikkeista löytyvät myös Suomessa sijaitsevista kaupoista sekä niitä on mahdollista hankkia nettikaupoista suoraan kotiin, syntyy osa ostamisen ilosta myös tavaroiden tutkailusta paikan päällä. Matkaillessa budjetti on ehkä myös hieman löyhempi, jolloin matkamuistostatuksella tulee hankittua hieman enemmän kuin arkena. Vaikka suurin osa matkailussa saatavista elämyksistä syntyykin aistienvaraisesti, on mukavaa että jotain konkreettistakin reissusta jää. Niin että vielä vuosienkin päästä jokin tavara herättää muistoihin mielikuvan koetusta matkasta. 


Paljon ihanaa tavaraa jäi vielä kauppoihin mietityttämään. Onneksi nettikauppa päivystää… 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Aarrekaapin täydennystä

Ensinnä tahdon pahoitella, että viimeaikojen kiireet ovat aiheuttaneet blogin jäämisen taka-alalle. Mutta onneksi vain tilapäisesti, lupaan niin. Ehkä lieneekin paikallaan selitellä hieman. Sain syyskuussa työtarjouksen, josta en pystynyt kieltäytymään. Tai edes tahtonut. Nyt olen kahden viikon ajan totutellut uusiin haasteisiin, joita onkin rutkasti. Vaikka moni asia onkin jäänyt jalkoihin uusien tuulien puhaltaessa ja merkittävä osa vapaa-ajasta kuluukin nukkuen, olen täynnä intoa ja energiaa. 

Keskeneräisiä projekteja on ehkä hieman ikävä, sillä aikaa niille ei tunnu jäävän. Nukkekotoilu on jäänyt lehtien lukemiseen, sisustukseen kuuluvat pölypallot, ja ruoanlaitossa joutuu soveltamaan puolivalmisteita, oman jaksamisensa huomioiden.


Vaan hiljaiselon aikana on jotain uuttakin aarrekaappiini ilmestynyt. Ehkäpä tämän voi asettaa jonkinlaiseksi etapiksi sisustuksessamme. Hangon lakritsin iloiset pojat ovat saapuneet vihdoin kotiimme. Yli kymmenen vuotta sitten, vieraillessani antiikkimessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa, tein erään suurimmista typeryyksistäni. Näin siellä aivan täydellisen lakupurkin, jota en meinannut raaskia ostaa. Kun viimein tajusin muutaman hetken päästä messualueella kierrellessäni, ettei hinta ollut edes suuri, oli purkki jo hävinnyt myyntihyllystä. Vuosia metsästin tätä ihanuutta, markkinahinnan kohotessa samaan aikaan pilviin. Kunnes viimein eteeni tuli hieman elämää nähnyt, mutta kukkarolleni sopiva yksilö. 

   

Työviikosta palautumisen reseptini kuuluukin tänään näin; pötköttelyä sohvalla viltin alla, mukavaa ohjelmaa televisiosta (jota viimeksi taisin ehtiä katsoa noin viikko sitten), lasi punaviiniä ja katse aurinkoisessa oranssissa peltipurkissa. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

torstai 6. marraskuuta 2014

Helvetissä osa 2

Tulipas mieleen tuosta Tipin taannoisesta kirjoituksesta, että kävinhän minäkin syyslomaviikolla Ruovedellä Helvetinjärven kansallispuistossa. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta menkää ihmiset käymään, jos ette jo ole käyneet. Tai menkää uudestaan! Maisemat on ihan huikean hienot ja kulkeminen helppoa. Itse kolusimme kuuluisan Helvetinkolun alhaalta ylös ja siellä ei ole niin helppoa kulkea, mutta jos vaan jalat pelaa, niin suosittelen sitäkin!

 Helvetin portti

 Päivänä, jolloin kävimme Helvetissä, oli ensimmäiset mukavat pakkaset ja maa oli ihanasti kuurassa.

 Rauhoittava ja tyyni näkymä Helvettijärvelle päivätuvan pihasta. Päivätupa alla.
Päivätuvan mailla on kuulemma ollut joskus tanssipaikka. Tämäkin asia selvisi geokätköstä. Niitäkin piti tietysti etsiä, mutta ongelmia meinasi tuottaa huono yhteys, eikä kännykästä ollut välillä mitään hyötyä. Löysimme kuitenkin kolme kätköä Helveistä ja paluumatkan varrelta aika monta enemmän :)

Päivätuvan pihassa söimme eväitä ja paistoimme makkaraa nuotiopaikalla.


 Ylhäällä näköalapaikalla oli henkeäsalpaavan upeat näkymät. Kiva, että keli suosi ja aurinko paistoi!

Helvetinkolu, joka tuli kivuttua ylhäältä alas. Olisikin varmasti ollut vaikeampi tulla alaspäin. Pakkaset oli jäädyttääneet maan paikoin tosi liukkaaksi.

Pienestä, mutta pitkästä purosta lähti yllättävän kova kohina. Luulin äänen perusteella lähstyväni suurtakin koskea!

Se siitä virkkaustauosta...

Puhuin niin pitäväni taukoa virkkauksesta. Ja pidinhän minä, muutaman päivän. Sitten kävi niin, että sain käsiini Molla Millsin Virkkuri-kirjat, joista jo aiemmin mainitsin. Ja kävi myös niin, että ystäväni luona näin kirjan 100 erilaista lumihiutaletta... Siitä se sitten taas lähti.

 Otin innostuksissani kuvat lumihiutalekirjan neljästä mallista ohjeineen ja tämmöisiä niistä tuli. Mun mielestä tosi ihania ja söpöjä! En ole niitä vielä päätellyt, pingottanut enkä tärkännyt, koska katson montako saan aikaiseksi ja mitä niistä keksin. Ajattelin, että ne olis kiva ripustaa vaikka ikkunan eteen roikkumaan talvisiksi koristeiksi. Ja joudun ehkä lainaamaan sen kirjan, että saan useampia malleja tehtyä.

No sitten se Virkkuri. Ihan ensimmäiseksi tein kirjan ohjeilla kettinkiä. Olin nähnyt eräässä blogissa virkattua kettinkiä, jonka ohje löytyisi Virkkurista. Tein ensin kaulaketjun ja sitten vielä kaveriksi ranneketjun. Nämä korut ovat kovasti saaneet huomiota! Tykkään kyllä kovasti itsekin ja joskus varmasti teen muillakin väreillä ja erilaisilla langoilla lisää. Nyt on koukulla tulossa samanlaiset tilaustyönä :)

Tässä vielä Virkkurit, joissa on monia ihania ohjeita eli tekemistä riittää piiiiiiiiitkäksi aikaa :D

Lumen tuloa odotellessa!