Kahvihetki

Olen jo pitkään haaveillut nykyaikaisten arkikuppieni täydennykseksi hankkivani hieman vanhemmat ja kauniimmat juhla-astiat. Tämä haave on melko laaja, ja koskee kahvikuppien lisäksi kaikkia astioita, aina lautasista ja aterimista laseihin sekä kattiloihin. Mutta jostainhan tämäkin pitää aloittaa. Jo pidemmän aikaa olen seurannut kirpputoreilla, antiikkimarkkinoilla ja erilaisilla nettipalstoilla myytäviä tuotteita, kunnes vihdoin tärppäsi.

Viime viikolla saapuivat kotiin ihanat Arabian Ali-kupit, jotka matkustivat liki 300 km luoksemme. Myynnissä oli hieman suurempi määrä kuin normaalisti, mistä johtuen hintakin oli saatu kohtuulliseksi. Ja näin kaappini koristukset, syntymäpäivieni juhlakupit tulivat kotiin.

Koristeen on suunnitellut Raija Uosikkinen, kuten monen muunkin Pomona-purkkini kuvion. Ali-sarjaa hyllystäni löytyy jo aiemminkin, kahden kulhon verran. Niistä olenkin kertonut aiemmassa kirjoituksessa. Ja toivottavasti kokoelma lisääntyy. Seuraavaksi hankinnassa voisivat olla vaikkapa pullalautaset, sen jälkeen sokerikko ja kermakko, teekupit, ehkäpä kannu... Keräilykärpäsen puremaan kun on vain yksi lääke!

Mukiinmenevää kaappitilaa

 Aivan aluksi tahdon painottaa, etten ole Muumi-mukien keräilijä. Niitä nyt vain on sattunut kertymään kaappiin. Pidän jokseenkin karmivana hintoja, joita mukeista nettihuutokaupoissa maksetaan. Mutta sitäkin karmivampana pidän ilmoituksissa mainittua tietoa, että arvokkaimmissa mukeissa on tarrat tallella. Niitä ei siis ole käytetty koskaan. Mitä ihmettä? Mukihan on tehty mukiksi! 

Itse pidin ensimmäisiä myyntiin tulleita Muumi-mukeja vähän rumina. Värit olivat hailakoita, enkä ajatellut niitä koskaan hankkivani. Jossain vaiheessa -jota en enää muista- näin kuitenkin silmääni miellyttävän mukin. Ostin sen vain yksittäisenä kaunottarena piristyksekseni. Pian tuli toinen, sitten kolmas… Joku oli aivan PAKKO saada heti, olihan se myynnissä vain vähän aikaa.

Tällä hetkellä kaapissani on äkkiseltään laskettuna 29 Muumihahmojen kuvilla varustettua mukia. Ne ovat riittäneet jopa kokonaiselle sekakuorolle, kun olen päiväkahvittanut laulukavereitani. Mukit ovat siis käyttöesineitä. Juuri sopivan kokoisia kahvin juontiin. Ja melko hauskan värisiä sekä näköisiä. 

Mutta ei siinä vielä kaikki. Eivät mukini siihen loppuneet. Joskus eteeni osui jättimäisiä Kellogg's-mukeja. Ne tekivät välittömästi jälken retrosydämeeni. Itse juon aamukahvini runsaalla maidolla, siihen tämä suurempi muki toimii paremmin kuin pieni. Astetta suurempia saman sarjan mukeja käytän keittokulhoina. Niihin mahtuu helposti kaupan valmiskeitto tai sitten vaikkapa satsi jogurttia sekä mysliä. 

Ja vielä ne muut mukit, joita en ole voinut ohittaa… Matkamuistot muistuttavat Puolasta, Dublinista. Lahjamukit lahjan antajista. Kaappiin mahtuu paljon hyviä, mukiinmeneviä muistoja.

Avatessani kaapin oven, voin välillä jäädä ihailemaan hyllyjä. Hymy huulillani. Paljon värikkäitä, kauniita mukeja, joista muistuu mieleen paljon asioita. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuskailevat omistavansa liikaa astioita. Minulla niitä on ainoastaan sopivasti. Tai ehkä liian vähän, mikäli kaupassa eteen sattuu taas joku ohitseen päästämätön ihanuus. 

Antiikkia, antiikkia

Noin kerran vuodessa naapurikylässämme järjestetään antiikki- ja keräilytapahtuma paikallisen koulun liikuntasalissa. Vaikka tapahtuma on maksullinen ja ylimääräistä rahaa ei juurikaan olisi sisäänpääsyyn, saatikka muihin ostoksiin, useimmiten paikan päällä tulee piipahdettua. Muistissani on ainoastaan yksi käyntikerta, jolloin mukaani ei ole tarttunut mitään. Muulloin olen tehnyt hankintoja, vieläpä hyviä sellaisia. Mikäli ostos tekee mielen hyväksi, on se onnistunut.

Tällä kertaa mieltäni piristämään mukaani lähti vanha kirjapainokasti. Kyseessä on puinen lipastonlaatikko, jossa on aikanaan säilytetty kirjapainon latomossa kirjasimia. Tätä varten ostamani kastin lokeroihinkin on kirjoitettu kirjaimia, joiden paikka kyseisessä lokerossa on ollut.

 

Nykyisin kirjapainokasteja näkee nimenomaan vanhan tavaran kaupoissa ja ne ovatkin melko kysyttyä tavaraa. Omani tulee aikanaan päätymään -kuten niin monella muullakin- seinäkoristeeksi, johon sijoittanen nukkekoti- tai muuta miniatyyritavaraa. Tällä hetkellä ihailen vain lattialla nojalla olevaa hankintaani ja olen onnellinen! 

ps. Ai niin, löytyihän sieltä vielä lisäksi yksi Viri-kaakaopurkkikin. Tiedättehän, sellainen sinivalkoinen ihanuus! ;)

Päiväunelmointia

Pitkään sohvalla lojuessani olen taas joutunut valtavan keräilykuumeen kouriin. Kunnon kirppis- ja antiikkikauppakierros varmasti auttaisi tautiin, mutta veisi samalla loputkin rahat. Täysin vaaratonta ei ole netin syövereihinkään uppoaminen, mutta toistaiseksi olen malttanut olla ostelematta. Kiinnostukseni jakautuu tällä hetkellä kolmeen pääryhmään; Arabian posliiniin, peltipurkkeihin ja emaliin. Ensinnäkin tahtoisin kovasti Arabian Ali-kahviastiaston. Näitä markkinoilla näkee mukavan paljon, mutta hintahaitari on melko laaja. Toiseksi ikiaikainen haaveeni on ollut saada vanha oranssinen Hangon lakritsin peltirasia. Viime vuosina sen hinta on hivuttautunut jatkuvasti ylöspäin, mutta nyt on havaittavissa ylikuumenneitten markkinoitten tasaantumista. Tuo tulee hankintaan heti hintojen järkevöityessä. Kolmantena rahareikänä olen katsastellut Finelin emalikattiloita ja -pannuja. Niistä etenkin Primavera olisi mieluisa. Vaan kallista lystiä niidenkin hankinta olisi… Haaveilu jatkukoon!

Hillopurkit

Ensimmäisiä purkkeja, joita voin katsoa keräilleeni, ovat Arabian Tutti Frutti ja Pomona -sarjojen purnukat. Iloisen kirkkaat retrovärit tulevat näissä, kuten monissa muissakin kotini esineissä, hyvin esille. Muutamia vuosia sitten Arabia-buumin ollessa kovimmillaan, purkkien hinnat nousivat melko korkeiksi. Nyt on havaittavissa hintojen laskua, yleisen keräilyinnon kiinnittyessä tällä hetkellä ehkä enemmän emaliastioiden suuntaan. Pitäisi varmaankin tarttua tilaisuuteen ja lähteä metsästämään edullista Arabiaa. Keräilyni on kuitenkin luonteeltaan enemmänkin tilanteisiin tarttumista. Kun näen silmää miellyttävän astian tai asian, saatan sen hankkia, mikäli hintakin on siedettävä. Keräilyarvolla tai tuotteen kunnolla ei ole niinkään väliä, koska tarkoituksenani ei ole myydä tuotteita eteenpäin, vaan piristää omaa elinympäristöä. 

 Tutti Frutti -sarjan suunnittelijana on pääasiassa toiminut Ulla Procopé. Purkkeja on tehty vuodesta 1959 lähtien, ainakin vuoteen 1965 saakka. Samaa purkkimallia on valmistettu myös Pomona-sarjana 1970-luvun puoliväliin saakka. Purnukoita löytyy kahta eri kokoa. Niihin on myyty aikanaan myös irtokansia, jotka luonnollisesti nostavat myyntiarvoa hieman. Omat pienet Tutti Fruttini ovat vuosilta 1959-1965. Kuvioina niissä ovat vadelma, herukka, sekä kirsikka, joka on ollut käytössä lapsuudenkodissani ja kulkeutunut sittemmin sisareni keittiöstä lahjoituksena purkkikokoelmaani. 

Tutti Fruttia löytyy hyllystäni myös yksi suurempi purnukka, omenakuviolla. 

Siinä kun Tutti Frutti -purkin kylkeä koristaa yksittäinen, suurempi kuvio, kiertää Pomonassa toistuva kuvio purnukan ympäri. Pomonan kuvien suunnittelijana on pääasiallisesti toiminut Raija Uosikkinen, ja ne on valmistettu vuosina 1965-1973. Purkkihimon itsessäni synnytti aurinkoinen appelsiinikuvio, joka suorastaa huusi ostamaan. Sittemmin seuraan on liittynyt myös puolukka sekä arkikäytössä sokerikkona toimiva mansikka, joka on kuviona tuttu myös äitini soppakulhosta. 

Strawberry fields forever! 

Purkit ja purnukat, osa 2

Kuten jo kerroin, löytyy purkkikasastani purkkeja joka lähtöön. Muutamasta hieman enemmän. 

Pauligin Juhla Mokan keräilypurkkeja on tullut vuodesta 2008 lähtien yksi joka vuosi. Itseltäni noista purkeista löytyvät ne, jotka olen saanut lahjaksi tai silmää miellyttäneet, jotka olen itse hankkinut. Kuudesta kahvipurkista hyllyyni on päätynyt siis neljä kappaletta, joista tässä kuvassa näkyvät Sannojen (Annukka 2009 ja Mander 2010) suunnittelun tulokset. Valkoisella pohjalla olevat punaiset kuviot ovat Sanna Annukan käsialaa, "Rakkaita kotimuistoja Suomesta". Sanna Manderin suunnittelua taas on vieressä oleva turkoosinsävyinen purkki, "Kesäiset kahvihetket puutarhassa". Lisää tietoa kyseisistä kahvipurkeista löydät Pauligin sivuilta. 

Ulkomaan retkiltä mukaani ovat tarttuneet iloisen keltainen Banania-kaakaopurkki Pariisista ja valkopohjainen La Lidia-paprikajauhepurkki Espanjasta. Kaakaopurkissa ei koskaan kaakaota ole ollutkaan, mutta paprika on jo käytetty ruoanlaittoon.

Pariisin kaakaopurkin löysin hurmaavasta kauppakäytävästä. Katetut kauppakäytävät ovat sateisena päivänä kuin luotuja turisteille, jotka laahustavat ahmien ilmapiiriä, vailla päämäärää. Matkallani kymmenkunta vuotta sitten oikaisimme usein yhden niistä, Passage Jouffroyn lävitse. Käytävän varrella olleen liikkeen ikkunasta iloiset kasvot aurinkoisen keltaisesta peltipurkista katsoivat joka kerta houkuttelevasti. Ja niinhän tuo purkki piti saada mukaan vielä lähtöpäivän aamuna.

Lapsuusmuistot kulkevat mukanani punaisessa teerasiassa, jossa mummoni säilytti nappeja. Sekä lapsuuskodistani mukanani tulleissa kultaisessa tai vihreässä teerasiassa, kuin myös kahdessa vanhassa Pauligin kahvipurkissa. Pussikahvi on peräisin äitini poikamiestyttöboxista 60-luvulta. Löytyypä sieltä vielä ehdat kahvinpavutkin sisältä.

Emaliastioista ovat nykyään monet muutkin hullaantuneet, niin hurjia hintoja kirppiksillä näkee. Itselleni astioissa ei ole tärkeintä käyttökelpoisuus, koska ruoanlaittoon kelpaavia astioita omistan kyllä nytkin jo mukavasti. Vaan se visuaalisuus. Kuvassa näkyvät Esteri Tomulan Vegeta-kasari ja keltainen kattila ovat niitä "hulluja" hankintojani, joissa on pohja puhki. Mutta hyllyllä seistessä tämä ei haittaa. Siellä ne silmiäni hivelevät. Punainen kattila on syntymäpäivälahja äidiltäni. Kattila tarttui matkaan yhteisen harrastuksemme, antiikkimessuilla haaveilun lomassa. Punainen kahvipannu taas tuli lahjana tädiltäni, jolla ei pannulle ollut enää käyttöä omassa kodissaan. Molemmat punaiset ovat täysin käyttökelpoisia.

Kaikki neljä edellä esiteltyä emaliastiaa ovat Wärtsilä-konserniin kuuluneen Arabian Järvenpään emalitehtaan tuotantoa. Tunnettu tuotemerkki joka kaikkia yhdistää on Finel. Viisi kirjainta jotka nykyään ovat arvossaan. Villitysten tullessa ja mennessä odotan kuitenkin aikaa, jolloin emalin myyntihinta taas laskee. Näin ovat suhdanteet aina ennenkin vaihdelleet, ja näin tulevat vaihtelut edelleen jatkumaan.

Purkit ja purnukat

Eräs intohimoni ovat vanhat purkit, purnukat ja muut astiat. Peltisiä, emalisia, valurautaisia tai posliinisia, materiaalista viis, kunhan väriä ja piristystä löytyy. Antiikkimessuilla ja nettihuutokaupoissa etenkin emali on viime vuosina nostanut hintaansa, ja osa ihanuuksista menee lujaa vauhtia ohi. Sitä lottovoittoa odotellessa... Vaikka kotona tilaa yllinkyllin keskiverron onkin, on tila välillä kortilla kun yritän pärjätä hamstraukseni kanssa. Vielä en kuitenkaan ole joutunut asettamaan itselleni ostorajoituksia. Rahapussissani majaileva Matti hoitaa tämän asian puolestani.

Kuvan purkit ovat laidasta laitaan. Uusia, vanhoja, kotimaisia, matkamuistoja muilta mailta, käyttökelpoisia, puhki ruostuneita. Ainoa rajoittava tekijä on siinä mikä silmää miellyttää. Näitä katsellessa silmä lepää!