Viherpeukalo keskellä kämmentä

Kiirettä on taas pitänyt. Niin kovasti, että ehdin vasta käydä pihalla katsomassa, mitkä kasvit ovat nousemassa. Viime syksynä istuttelin uusia sipuleita ja kunnostin muutenkin kukkapenkkejä, lisäämällä niihin hieman multaa ja reunustamalla kivillä. Ja taas se tuli todistettua; vuosi on pitkä. Niin pitkä, etten ilmeisesti edes muista, mitä missäkin kasvaa. Syksyllä kauniisti asettelemani, kivillä reunustamani kukkapenkki nimittäin näytti nyt tältä… Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä taaskaan, mutta kyllä tästä hyvät naurut irtosi. Ehkäpä penkki vaatii hieman hienosäätöä… ;) Aurinkoista viikonvaihdetta, toivottelee Tipi :) 

Keltaista

Viime päivinä olen ollut keväthuuman kourissa. Tiedättekö mistä sen tietää? Joka kevät koittaa se hetki, kun kaikki keltainen iskee verkkokalvon läpi tajuntaan, ja on vain pakko saada. Ensimmäinen tapaus osuu viime viikonlopulle, kun kävin kenkäkaupassa etsimässä uusia työkenkiä. Onnekseni ne löytyivätkin helposti, mutta sitten matkalla kassalle SE iski. 

Näin ne. Keltaiset tennarit! Olen aina ihmetellyt tuota etenkin teini-ikäisten suosimaa merkkiä, joka on mielestäni ylihinnoiteltu rankasti. Mutta kas, kun merkkiä valmistetaan keltaiset tennarit, tämä täti puskee kuin raivohärkä hyllylle. Ohi kaikkien muiden nuorten, hullaantuneena ostamaan itselleen kevätkengät. Oi iloa, oi valoa! 

Toisen tapauksen päävastuun kantaa entinen työkollegani, joka käväisi päivänä eräänä kahvittelemassa. Mukanaan hän toi ihanan keltaisen kevätkukan. Asettelin sen pöydälle, keltaisen lampun vierelle, tuottamaan iloa ja valoa huusholliimme. 

Ja sitten se kolmas tapaus. Kiirehtiessäni työpäivän jälkeen junalle, käväisin hakemassa matkaevääksi aseman kahvilasta täytetyn patongin. Matkaa junalaiturille oli vain muutamia kymmeniä metrejä, joten olisinhan minä voinut kantaa patonkini hyvin kädessäkin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Verkkokalvoilleni piirtyi pöydällä lojuva kahvilan ihanan keltainen muovipussi samanaikaisesti kysymyksen kanssa, "tahdotteko patongin pieneen pussiin". Voi kyllä, kyllä minä tahdon. Muovipussin. Sen keltaisen! Tätäkö se keltatauti parhaimmillaan on…? 

Kevätväsymystä

Kevätaurinko on paistanut koko viikon. Kissoja se tuntuu hellineen. Minua ei. Pitkän harmaan talven jälkeen aurinko tuo esiin taas sen muiston, jota en olisi kaivannut. Migreeni. Karvaiset kaverimme taas hakeutuvat paikkaan, jossa aurinko lämmittää. Itse olen työskennellyt verhot kiinni ja kulkenut ulkona aurinkolasit päässä. Ja sitten se kamala väsymys... Toiset väsyvät syyspimeällä, minä keväällä. Voisin nukkua kellon ympäri aivan helposti.

 Olen syntynyt keväällä. Usein syntymäpäiväni ovat osuneet pääsiäisen nurkille. Tänä vuonna pääsiäinen on aikaisessa, ja omat juhlani ovat vasta myöhemmin. Pääsiäinen on eräs lempijuhlapyhistäni, kuten aiemmissa kirjoituksissa olen ehkä jo antanut ymmärtää. Muutama viikko sitten huomasin ensimmäisten pääsiäiskukkien ja -koristeiden saapuneen kauppoihin. Se sai mielen virkistymään ja energian virtaamaan. Hetkellisesti. Kunnes auringonpaiste tuli ja väsytti taasen. Mutta ajatus pääsiäisestä piristää. Sieltä se tulee. Ihana, keltainen pääsiäinen.

Värit

Parasta keväässä juuri tällä hetkellä on se, kun pääsiäiskoristeet ja -kukat kaikkine ihanine väreineen saapuvat kauppaan. Aina toisinaan itsehillintä pettää, ja ruokakaupasta kotiin tarttuu ruokaostosten mukana myös kukkia. Eikä vain yhtä lajia. Vaan monia! Olo on kuin lapsena karkkikaupassa! 

 

  

Samalla tavoin karkkikauppatunnelmiin pääsee vaikkapa matkoilla, kun yhtäkkiä havaitsee jonkun oven tai mainoskyltin, jonka värimaailma iskee suoraan tajuntaan. Toisinaan voi käydä vaikkapa niin, että oven eteen jää seisomaan pitkäksi aikaa odottelemaan, jotta tekstiviestiä naputteleva tupakoitsija lähtisi pois tuon ihanan valokuvauksellisen kohteen edestä. Aina odottelukaan ei tuota tulosta, vaan on taivuttava - ja otettava tupakoitsija mukaan kuvaan.  

Puhumattakaan kaikista söpöistä, pienistä, värikkäistä autoista. Keskiverron suomalaisautokannan homogeenisyys saa tunteen kasvamaan entisestään. Näihin ei joka päivä törmää. Mitä sitten, vaikka niissä ei ole ilmastointia, luistonestoa, puhumattakaan muista ajoturvallisuuteen tai -mukavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tai sisälle mahtuisi kuskin lisäksi juuri ketään muuta. Niiden tarkoitus on olla söpöjä, ja siinä ne ovat onnistuneet!

Ja siitä söpöydestä puheenollen.. Kun se tunne iskee, kelpaavat söpöiksi kuvattaviksi vaikka sirot neljäkymmennumeroiset lättäjalat, punaisissa kävelykengissä, seisomassa söpöllä ja värikkäällä laattalattialla. Söpöys on tunne, jonka valtaan saattaa kuka tahansa joutua. Kunhan tunnelma on kohdallaan. Ja ne värit!

Keväthuumaa

Kevään edistymistä voi seurata Viljamista. Ihana keltainen ruusuni työntää lehtiään, hitaasti mutta varmasti. Ensi viikolle luvatun helteen luulisi toteutuessaan vauhdittavan kasvukautta melkoisesti. Vaan mihinpä meillä on kiire. Puolen vuoden päästä kun on jälleen päivä vähän lyhyempi, sanoisi pessimisti. Itse nautin kyllä kaikista neljästä vuodenajasta. Viime talven vähälumisuus oli hienoinen pettymys, koska kahtena edellisenä talvena ehdin koukuttua hiihtämiseen pahanpäiväisesti. Kunnon rapakelitkään eivät tulleet syksyllä eivätkä keväällä. Välillä kun räntää vihmoo vaakatasossa, nautin kun saan pukea päälleni lämpimästi, taistella lenkin koiranilmassa ja lopulta tulla sisälle saunomaan. 

Narsissitkin ovat nostaneet päänsä ja alkavat olla auki. Keväinen narsissipenkkini leviää vuosi vuodelta. Joka pääsiäinen hamuan kaupasta ihanan keltaisia kukkia. Kun kukinta on ohi, on ruukkunarsissien hienous siinä, että ne voi istuttaa pihalle. Siellä ne nousevat jälleen seuraavanakin vuonna. 

Vaan mitä hullua meninkään tekemään... Pihamaani näyttää tällä hetkellä tältä! Kaksi kuormaa multaa sekä kaksi kuormaa kiviä lojuvat kasalla nurmikolla. Tämä urakka oli haaveissani jo viime kesänä, mutta en saanut aikaiseksi tuolloin tilata maa-aineksia. Nyt sitten olin liikkeellä hyvissä ajoin. Vaan mitenköhän käy tästä eteenpäin, jokohan piha näyttää taas pihalta juhannuksena, vai ovatko kasat edelleen jouluna samoilla sijoillaan... Projektia kerrakseen! Pitäkää peukkuja!  :)