Makuuhuoneen ja perhekoon päivitystä

Heipä hei, täällä ollaan! 

Alkuvuodesta väkeemme liittyi uusi jäsen, joka on vienyt huomiota blogin ulkopuolella. Perheemme kasvaessa nelihenkiseksi (unohtamatta tietenkään ihmisjäsenten lisäksi kahta karvaista bonusjäsentä), täyttyi pieni makuuhuoneemme ääriään myöten täyteen. Ongelman ratkaisemiseksi aloin haaveilla isommasta makuuhuoneesta, jossa kaikkien sängyille olisi riittävästi tilaa. 

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme vuosia sitten, mielessäni oli ajatus muutaman huoneen remontoinnista. Nyt makuuhuonehaaveissa kohteeksi asettui vierashuoneemme. Huone on jaettu talon edellisten omistajien aikana väliseinällä, joka teki osan talosta mielestäni liian pimeäksi ja sokkeloiseksi. Ja olipa väriltään allekirjoittaneelle myös hieman liian sininen.

Kun kimppa-asumista entisessä ahtaassa makuuhuoneessamme oli kestänyt puolisen vuotta, sain vakuutettua vanhimman kämppikseni siitä, ettemme selviä tilanteesta ilman remonttia. Saattoi remontointipäätökseen vaikuttaa myös hieman se, ettei pienin pippurisista neideistämme tuntunut mahtuvan enää kauaa minisänkyynsä. Niinpä tuumasta toimeen! 

Ensiksi tilasimme ökykalliin lasiruutuisen peilioven, jolla saamme suljettua perheemme kaksi karvaista yömetsästäjää makuuhuoneen ulkopuolelle tarvittaessa. Sitten kaatui väliseinä. Katon 80-lukuinen mäntypinta sai päälleen valkean värin ja riekaleiset siniset lasikuitutapetit peittyivät valkean maalin ja saneerauslevyn taakse. Lattiaan tuli tammea jäljittelevä laminaatti.

Ja kaiken kruunasi päähänpistoni; Pariisin metrokarttatapetti! Kahden pienen neidin myötä tämä äiti on oppinut viettämään paljon unettomia öitä muiden kääntäessä kylkeään, mutta nyt on sentään jotain mitä tuijotella öisin! Valmiina en moista tapettia löytänyt, mutta onneksi eräs ruotsalainen nettipuoti teki tilauksesta sellaisen, kohtuuhintaan kotiin toimitettuna.

Kuten olette ehkä jo huomanneet tätä blogia lukiessanne, vaivaa mieltäni jatkuvasti pieni Pariisin kuume. Pienten neitien kanssa seuraava matka saanee vielä odotella tovin, mutta sitä odotellessa voin viettää aikaani enemmän makuuhuoneessamme, Pikku-Pariisissa! Voilà! 

ps. Pahoitteluni petaamattomasta sängystä ja puuttuvista listoista. Minulle on ilmoitettu erään kohta kolmivuotiaan toimesta, että sängyssä kuuluu saada aina peuhata ja pomppia. Ja kuulemma listatkin tulevat - sitten joskus!

Salvador Dali

 

Kävimme muutamia vuosia sitten lomallamme Barcelonassa. Yhden lomapäivän vietimme Barcelonan pohjoispuolella, Gironan maakunnassa sijaitsevassa Figueresin pikkukaupungissa. Paikkakunnan ylivoimaisesti suosituin turistikohde on taiteilija Salvador Dalin kotimuseo, joka meidänkin kohteenamme oli. 

 

Tämä omalaatuinen taiteilijanero eli vuosina 1904-1989 menehtyen lopulta tapaturmassa saamiinsa vammoihin, muutaman vuoden ateljeensa tulipalon jälkeen. Viimeiset elinvuotensa Dali asui juuri Figueresissa. Museon kellarissa sijaitsevassa kryptassa sijaitsee hänen viimeinen leposijansakin.

Taiteilijan elämä ja teokset jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kyseessä oli joidenkin mielestä väärinymmärretty nero, toisten mielestä ehkä vain hullu. Joka tapauksessa mies kapeissa ja pitkissä viiksissään ainakin herätti mielipiteitä. 

Ehkä tunnetuin miehen töistä on Muiston pysyvyys. Tai tuttavallisemmin kansan kielellä, "no ne valuvat kellot". Uskoisin että taiteilijan töistä kysyttäessä useimmille tulee ensimmäiseksi mieleen juuri tämä. Alkuperäinen teos sijaitsee nykyään New Yorkin Modernin taiteen museossa (Museum of modern arts), mutta eräs versio siitä löytyi myös Figueresista.

 

Toinen paljon kuvattu teos, on Mae West room. Tulisijasta, sohvasta ja kahdesta taulusta koostuva huone, jossa on nähtävissä yhdysvaltalaisnäyttelijä-näytelmäkirjailija Mae Westin kasvot. 

Taulujen ja kokonaisten huoneiden lisäksi taidetta löytyy myös esimerkiksi kattofreskosta. Itselläni pää pyöri kovasti ja joka kulman takaa löytyi uutta nähtävää. Turisteja oli paljon, kuten arvata saattoi. Silti paikka oli käymisen arvoinen. Kuten Dali-museo Pariisin Montmartrellakin, josta aiemmin olen teille kertonut. Suosittelen!

Ja olihan siellä kaiken väri-iloittelun huipennuksena pari punaista huonetta. Hieman enemmän siis kuin pieni pala punaista tällä retkellä! ;)

 

Rakkautta & ruokataukoja, eli Pariisi 3/3

Hmmm... Monessakohan kirjoituksessa olenkaan muistellut Pariisin matkaamme... No, joka tapauksessa nyt seuraa suunnittelemani Pariisi-trilogian kolmas ja viimeinen jakso. Aiheena ruoka sekä rakkaus. Usein kuulee mainittavan nämä kaksi asiaa kyseisen kaupungin kohdalla. Meidän matkamme missionahan oli syödä hyvin, samalla kun juhlistamme ystäviemme häämatkaa, joten molemmat puolet tulivat jo matkasuunnitelmassa esille.  

Ja hyvinhän me söimmekin. Oman napani ympärillä nostaisin kohokohdaksi sunnuntaiaamun brunssin Chez Ginettessä. Käveltyämme ympäri Montmartrea osuimme tähän viehättävään kahvilaan. Shampanjan siivittämänä nautimme mm. caesar-salaattia, munakasta, röstiperunoita, lohta, hedelmäsalaattia, tuoremehua, kahvia, makkaroita, juustoa, croissanteja, suklaapullia, vaniljapullia... Nam! Yksi homeinen vadelma ei pilannut aamuhetkeä! Suosittelen! 

Oli sitten talvi, kevät, kesä, tai vaikka syksy, aina Pariisi näyttää parhaat puolensa. Pittoreskit kyltit ovat kuin pisteenä iin päälle. Kaikki näyttää viimeistellyltä. 

 

Ai niin, se rakkaus-osio. Olihan siellä sitäkin. Kyynikolle ehkä hieman liiaksikin. Ottakaamme siis hieman toisenlainen näkökulma Pont des Arts -siltaan, jonka kaiteet taannoin osin sortuivat liiallisesta rakkaudesta. Rakastavaiset ympäri maailman tuovat nimikoituja lukkoja tuohon kevytrakenteisen näköiseen siltaan. Taannoin Ylen Prisma-ohjelma pohti, paljonko rakkautta silta kestää. Näkökulma, joka insinöörin on helpompi ymmärtää! ;)

Meidän seurueemme ei siltaa rasittanut enää lisää, vaan rakkausteemalla otetut kuvat riittivät. Muistattehan vielä sen askartelemani passepartout'n...? No, pulut kestivät kuin miehet. 

Lähtiessämme lyhyen, mutta rentouttavan lomamatkan jälkeen paluulennolle kotiin, löysimme vielä pienen palan punaista. Charles de Gaullen lentoaseman odotustilassa sijaitsi punainen piano ja kasa nuotteja ilahtuttamassa lennolle pääsyä odottavia matkailijoita. Valitettavasti tämä eräs netistä tuttu Henri ei osunut kanssamme kentälle samaan aikaan, vaan saimme kuulla useammankin eri version Für Elisesta...

Au revoir, Paris! Eiköhän me taas nähdä! 

Pariisin tuliaiset 1:12

Taannoin lähtiessämme Pariisiin viikonloppulomalle, olin jo kotona korvamerkinnyt muutaman paikallisen nukkekotikaupan. Ajattelin poiketa ostoksilla, mikäli aika vain riittää. Lauantai-iltana Montmartrella kävellessämme, muistini sopukoista tuli herätys Rue des Trois Fréres'n kohdalla, jolla katunumerossa 6 sijaitsevasta talosta löytyi Dentelles et Ribambelles -niminen kauppa. Matkaseuralaisteni jäädessä istuskelemaan samalla kadulla sijainneeseen katukahvilaan, kipaisin katsastamaan kaupan tarjontaa. Kovin suuri liike ei kyseessä ollut, mutta tämän kokoisia tavaroita mahtuu pieneenkin liikkeeseen monta myyntiartikkelia. 

Mukaani tarttui pieni, paristolla toimiva led-lamppu. (Tosin toimimaan en tätä vielä ole saanut, mutten ole ehtinyt vielä perehtyä vian laatuun tarkemmin.) Lisäksi ostin espanjalaisen Miniaturas-lehden uusimman numeron, josta ajattelin poimia ideoita omiin askareisiini. 

Mutta eivätpä nukkekotihankintani tähän jääneet. Maanantaina ennen kotiinlähtöä vierailimme Grand Boulevards -metroaseman lähistöllä sijaitsevalla, viehättävällä katetulla kauppakujalla, Passage Jouffroylla. Täällä nukkekotitarvikkeita myyviä kauppoja oli jopa kaksin kappalein. 

Ensiksi tutustuimme Pain D'Epices -lelukauppaan, jossa nukkekotitavaroiden lisäksi myytiin myös muita leluja, mm. ihania vanhanaikaisia polkuautoja. Ostokseni keskittyivät kuitenkin täälläkin vain pieniin tarpeisiin. Tehtyjä hankintoja olivat mm. aterinsetti, kuparikattilasarja sekä wc-pönttö papereineen. 

 

 

Vähän matkan päässä käytävällä sijaitsi La Boite a Joujoux -Miniatures World, jonka parasta antia olivat minikokoiset peltipurkit ja keltaiset kahvikupit. Samoilla kuvioilla löytyy kodistamme myös täyskokoisina peltipurkkeja ja muitakin tavaroita, joista suuren osan olen tuonut matkamuistoina edellisiltä Pariisinreissuiltamme.

 

Vaikka monet hankkimistani tarvikkeista löytyvät myös Suomessa sijaitsevista kaupoista sekä niitä on mahdollista hankkia nettikaupoista suoraan kotiin, syntyy osa ostamisen ilosta myös tavaroiden tutkailusta paikan päällä. Matkaillessa budjetti on ehkä myös hieman löyhempi, jolloin matkamuistostatuksella tulee hankittua hieman enemmän kuin arkena. Vaikka suurin osa matkailussa saatavista elämyksistä syntyykin aistienvaraisesti, on mukavaa että jotain konkreettistakin reissusta jää. Niin että vielä vuosienkin päästä jokin tavara herättää muistoihin mielikuvan koetusta matkasta. 

Paljon ihanaa tavaraa jäi vielä kauppoihin mietityttämään. Onneksi nettikauppa päivystää… 

Pariisin reissu 2/3, Montmartre

Pariisiin saavuttaessa silhuetistä erottuu ensimmäisenä Sacre Coeur'n kirkko, joka on rakennettu reilut sata vuotta sitten kaupungin korkeimmalle kohdalle, Montmartrelle eli marttyyrien kukkulalle (mont des martyrs). Tuo mystinen kaupunginosa on kiehtonut jo pitkään taiteilijoita, ja nyttemmin myös turisteja. Aikanaan kaupunginosan humusta nauttivat mm. Henri Toulouse-Lautrec, Maurice Utrillo, Claude Monet, Salvador Dali, sekä monien muiden joukossa myös suomalaiset virkaveljensä Akseli Gallen-Kallela, Emil Wikström sekä Eero Järnefelt, Lista on pitkä ja kovin kuuluisa.  

Myös useat elokuvat sijoittuvat tähän 18. kaupunginosaan. Viimeisimpänä suursuosioon pääsi Amélie, jonka itsekin myönnän nähneeni jo reilusti toistakymmentä kertaa. Olen yksi monista turisteista joka kerta toisensa jälkeen palaa henkimään Montmartren boheemia ilmapiiriä, joka tosin nykyään piiloutuu taitavasti tuhansien turistien sekaan. 

Sacre Coeurin kupoliin johtaa 300 porrasta, joita kivutessa kapeassa portaikossa heikompaa alkaa huimata. Ei niinkään ehkä korkeuden vuoksi, vaan kierreportaissa pyörimisen. Muutama palauttava kierros matkan varrella teki hyvää, mutta silti huimaus tuntui vielä tovin tornista maanpinnalle palaamisen jälkeenkin. 

Pimeän tullen Montmartren paheellisempi puoli herää eloon. Kuuluisin huvittelupaikka lienee revyyteatteri Moulin Rouge, eli Punainen mylly, joka myös on päässyt monen elokuvan tapahtumapaikaksi.

Place du Tertren aukio on edelleen täynnä monenlaista taiteilijaa. Niiden turistien lisäksi siis. Aukion laitamilla löytyy runsaasti ravintoloita ja kahviloita, mutta ei tarvitse mennä kuin muutaman kulman taakse, niin hintataso laskee ja tilaakin löytyy paremmin. 

 

Ja ne maisemat... Montmartren kukkulalta avautuva maisema todistaa Pariisin lempinimen valojen kaupunkina olevan oikeutettu. Niin kliseinen Pariisi kun Montmartrelta onkin mahdollista löytää, vie sen viehätysvoima mukanaan. Kaikista turistihoukutuksistaan huolimatta Montmartre on lempikaupunginosani, jonne on päästävä joka ikinen kerta, kun kaupungissa käyn. 

Pariisi, mon amour!

Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi meille uutisen, että Pariisin katot tahdotaan Unescon maailmanperintölistalle. Tämän ajatuksen oli ilmoille heittänyt yhdeksännen kaupunginosan pormestari.  Uutinen hyppäsi silmien eteen, eikä vähiten sen vuoksi, että olimme lähdössä ystäviemme kanssa viikonloppuvisiitille kyseisiä kattoja ihastelemaan. 

Mikäli itse saisin ehdottaa, voisi myös Pariisin metro olla hyvä kohde kyseiselle listalle. Siihen rakastuin ensisilmäyksellä ensimmäistä kertaa kaupungissa käydessäni, jo yli 20 vuotta sitten. Näin kattavaa, toimivaa ja suuresti insinöörin mieltä lämmittävää taidonnäytettä ei joka maasta löydy. Ensimmäinen metrolinja valmistui vuonna 1900, juuri kuulun maailmannäyttelyn jälkeen. Sen samaisen, johon myös Eiffelin torni rakennettiin. 

Eivätkä kaupungin nähtävyydet siihen lopu. Vuonna 1896 avattu Galeries Lafayette Hausmann -tavaratalo mahtavine kattokupoleineen on edelleen monen shoppailijan taivas. Vaikken kaupasta mitään etsinyt tai löytänytkään, oli se silti itsessään valtava ilo silmälle. 

Pariisin syksy Place des Vosges'n aukiolla, Seinen rannalla, tai missä vain on kaunis. Kuten myös Pariisin kesä, kevät ja talvi. Tämä neljäs reissuni täydensi matkapäiväkirjastani puuttuneen vuodenajan. Vaan luulitteko, että Pariisin reissusta tällä kertaa päästäisiin näin vähällä? Ehei, luulisin kertovani kaupungista hieman useammassa päivityksessä. Kyllä se vain ansaitsee sen. 

Viikonloppu ei riittänyt taaskaan näkemään kuin murto-osan kaupungin nähtävyyksistä. Vaikka parhaamme teimmekin.

Askartelua matkapäivän varalle!

Pariisinreissu on jo ovella. Kuten ehkä jo aiemmin kerroin, annoimme Keski-Euroopassa asuvalle ystäväpariskunnalle häälahjaksi majoitusta, seuraa ja opaspalveluita Pariisiin, eli toisin sanoen he saavat meidät seurakseen minilomalle. Mutta ei kai sitä nyt aivan askartelematta reissuun päästä. Tänään aloin valmistella "tervetulokorttia", jonka mukana seuraa pieni sanallinen tehtävä loman kunniaksi. 

Tehtävä liittyy Pariisin viiteen tunnettuun maamerkkiin, jotka tulee arvata piirroskuvien perusteella. Tämä ei tule olemaan helppoa, sillä olen tehnyt piirrokset aivan itse! ;) Teille voin kuitenkin jo vinkata, mitkä kohteet valitsin mukaan. (Mikäli kyseinen pariskunta on lukemassa tätä kirjoitusta ennen matkaa, pyytäisinkin nyt keskeyttämään tähän, mikäli edes pienoisen yllätysmomentin säilyminen kohteeseen kiinnostaa.) 

  

Ajatuksenani oli vierailla näissä kohteissa ottamassa "hääkuvia", käyttämällä tervetulokorttia passepartout'na. Kovin ryppyotsaisesta tehtävästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä mikäli aika ei riitä, yksikin lounaan ja päivällisen väliin mahdutettu kuvaussessio on kylliksi. Päätarkoituksena matkalla kun olisi syödä hyvin ja viettää rentoa aikaa.