Kesän ensimmäinen raparperipiiras

Olen välillä hieman aikaansaamaton puutarhamme raparperien käyttämisessä. Yhtäkkiä ne ovatkin jo kasvaneet ylikypsiksi ja lakastuneet. Nyt kuitenkin ehdin mukaan kesän alkuun ja sain tehtyä ensimmäisen raparperipiirakan. 

Tein sen maku.fi-sivustolta löytämäni ohjeen mukaan:

Raparperi-marenkitorttu

pohja:

125 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

0,5 tl leivinjauhetta

0,25 tl suolaa

1 rkl vettä

Sekoita voi ja kuivat aineet nyppimällä keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina laakean vuoan pohjalle ja reunoille. Älä voitele vuokaa. Laita taikina vuoassaan vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan. 

Pistele pohja haarukalla ennen uuniin laittoa. Kypsennä pelkkää pohjaa 200 asteessa 15 minuuttia. 

täyte:

5-6 dl raparperipaloja

1 dl sokeria

0,5 dl vettä

4 kpl kananmunan keltuaisia

3 rkl maissitärkkelystä

30 g voita

1 rkl sitruunamehua

Kuori ja paloittele raparperit. Keitä ne sokerin ja veden kera 5 minuuttia. Jäähdytä vesihauteessa.

Lisää täytteen loput ainekset kattilaan ja soseuta tasaiseksi. Kuumenna sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa ja anna jäähtyä. Levitä täyte pohjalle. 

marenki päälle:

4 kpl kananmunan valkuaisia

1,5 dl sokeria

Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä edelleen vatkaten. Jatka vatkaamista kunnes marenkivaahto on kiiltävää. Levitä vaahto täytteen päälle ja paista noin 10 minuuttia kunnes marenki on saanut hieman väriä pintaan. 

Anna jäähtyä ja nauti kirpeän makeasta kesäherkusta! :) 

ps. Tiedättekös, rakkaat kanssabloggaajat, sen tunteen kun otatte kännykällä kuvia blogiin ja huomaatte saaneenne tallennettua mehevän videopätkän. Sanotaan vaikkapa nyt marenkitortusta! ;) 

Joulu juhlista jaloin, pääsiäisestä ei päivääkään

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, rästissä on niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä aloittaa. Teenpä sen siis menneistä juhlapyhistä. 

Olen ollut aina juhlapyhäihminen, kuten olen kertonutkin. Nautin suunnattomasti siitä, että saan rauhoittua kotiin viettämään pyhiä rakkaiden ihmisten parissa ja syömään hyvin. Joulu meni tänä vuonna hieman poikkeuksellisissa merkeissä, kun jännitimme uuden tulokkaan saapumista. Toimme sisälle kuusen jo hyvissä ajoin, jos vaikka kävisikin niin että lähtö sairaalaan tulisi ennen aikojaan. Eipä tullut. Uusi tulokas säästi ensiesiintymisensä tämän vuoden puolelle. 

Kuusesta en raaskinut kuitenkaan luopua aikanaan, joten meillä kerättiin neulasia sukanpohjista vielä kauan loppiaisenkin jälkeen. Tehokkaasta neulasten levityksestä vastasivat omalta osaltaan nelijalkaiset perheenjäsenemme...

Pääsiäiseen valmistauduin hieman paremmin. Menimme hyvin pitkälti samalla kaavalla aterian suhteen kuin aiempinakin vuosina. Karitsanviulua ja minttuhyytelöä, yrttiperunoita, fetasalaattia, sienisalaattia, sipulinkuorilla värjättyjä kananmunia. Poikkeuksellisesti juhlapöytää täydensi tänä vuonna myös herkullinen savustettu kalkkunankoipi.

Makeita herkkupaloja olivat puolestaan pashan lisäksi leivonnaiset. Sitruunainen marenkipiirakka sekä persikkatorttu. Jälkimmäinen tosin ei onnistunut aivan suunnitellusti; kaupan kurpitsasoseen sijaan käytin itse tehtyä versiota, jonka etikkapitoisuus pääsi paistamisen yhteydessä yllättämään. No, kyllä tuo silti saatiin syötyä.

Pashan ja marenkipiiraan ohjeet olenkin jo kertonut aiemmin, mutta persikkatortusta en muista maininneeni. Tässäpä siis resepti. 

Persikkatorttu

Pohjaksi murotaikina:

1 dl sokeria

200 g voita

4,5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

Täytteeksi "rahka":

hieman kurpitsasosetta

1 tlk kermaviiliä

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

1 tlk säilykepersikoita (joista osa soseutetaan täytteeseen, osa koristeeksi päälle)

Bon appétit! (ja parempaa onnea sen persikkatortun kanssa, joka myös minulta yleensä onnistuu…)

Uunituoreet

Keittiön uuni on päällä. Mutta mitä siellä mahtaakaan olla tulossa tällä kertaa…? Ehkä kenties Pizzaa? Macaroneja? Pottilohkoa? Tarte Tatinia? Sitruuna-marenkipiirasta? Ehei, vaan jotain ihan muuta! 

Tällä kertaa paistettiin jälleen Fimo-massaa. Nukkekodin keittiöön saatiin aikaiseksi viinirypäleitä, salaattia, kaalia, chiliä, kesäkurpitsa, kurkku, mansikoita sekä maljakollinen ruusuja. 

Makuja maailmalta

Matkaillessa tulee tutustuttua uusiin makuihin. Toisinaan löytyy myös varsinaisia huippuherkkuja, joita kuvittelee voivansa loihtia kotioloissakin. Useimmiten matkoilta kotiintuomisiksi tarttuu mukaan kasa kirjoja, satunnaisesti myös keittokirjoja. Koska mittayksiköt vaihtelevat eri maissa, ei ruoanlaitto ole aina kuitenkaan ongelmatonta. Myöskään kaikki englanninkieliset ruokasanat eivät ihan aina avaudu ensinäkemältä. Mutta aina kannattaa yrittää! 

Kreikkalaisen keittiön tuotokset ovat kaikkinensa maittavia. Salaatit, juustot, lammas sekä viininlehtikääryleet kuuluvat omiin suosikkeihini. Santorinilla maistoin myös Favaa, joka oli eräänlaista paputahnaa, valmistettuna keltaisista pavuista. Koska makukokemus oli niin kovin miellyttävä, päätin koittaa valmistaa tätä myös kotona. 

Ensimmäinen ongelma oli oikeiden papujen löytäminen. Paikallisten pikkukauppojen varastoissa "the split-peas of Santorini", joka on käsite ilmeisesti ympäri Kreikkaa, ei ollutkaan täysin tunnettu. Päädyin hankkimaan vaaleita linssejä, joiden päättelin olevan valikoimasta lähimpänä haettua. Toisena pulmana olisin voinut havaita reseptin suuren annoskoon, mutta onneksi en ole tämän seikan koskaan antanut häiritä. Tottahan toki kaksi suomalaista syö saman verran kuin kokonainen kreikkalainen suku… …etenkin kun innostus Favaan oli taloudessamme täysin allekirjoittaneen harteilla. No, lopputuloksena oli melkoinen saavillinen herkullista, favahkoa tahnaa. Nam. Ihan joka viikko en tätä välttämättä kuitenkaan ala urakoimaan, sen verran useampi päivä saavillisen päihittämiseen meni. 

Fava

1/2 kg pehmeitä vaaleita papuja (esim. linssit käyvät myös)

1 pieni sipuli, hienonnettuna

vähän suolaa

vähän oliiviöljyä

vähän sitruunamehua

Liota papuja / linssejä ennen keittäistä. Valuta ne tämän jälkeen. Keitä kuumassa vedessä, johon on lisätty hivenen suolaa. Keittämisen loppuvaiheessa lisää myös sipuli. Kun pavut ovat pehmentyneet ja valmiita, soseuta ne sekoittimella. Lisää mukaan hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Tarjoa esim. leivän kanssa tai salaatin lisukkeena. 

Toinen matkamuistona tuotu makuelämys on ranskalainen Tarte Tatin. Tämän omenaisen keikauskakun alkuperäinen ohje on peräisin Tatin'in sisaruksilta, joiden mukaan piirakka on myös nimetty. Tarinan mukaan Tatin'in neidit olivat kotoisin aatelisperheestä. Omaisuuden huvettua neidit elättivät itsensä valmistamalla isänsä suosikkipiirasta. 

Ensimmäisen kerran maistoin kyseistä herkkua kymmenisen vuotta sitten Pariisin matkallani, eräässä kahvilassa Madeleinen kirkon lähistöllä, makeana iltapalana. Tämän jälkeen olen metsästänyt täydellistä reseptiä, leikellen eri vaihtoehtoja lehdistä ja soveltamalla niitä. Täysin samanlaista kakkua en ole tavoittanut kuin mitä itse ensimmäiseksi maistoin. Kaikki versiot ovat kuitenkin olleet herkullisia. Yleisin ongelma valmistuksessa on se, että pohjasta tulee liian rapea, kun se paistetaan uunissa. Tavoitteissani olisi mehevä, pehmeä pohja. Onneksi tämän tortun resepteihin törmää lehdissä melko usein, joten variaatioita löytyy kokeiltavaksi. 

Useimmiten itse olen tehnyt kahden eri ohjeen välimuodolla, itse hieman soveltaen. Jaan siis tämän oman sovellukseni nyt myös käyttöönne; 

Tarte Tatin: 

Taikina:

100 g vehnäjauhoja

70 g voita

30 g sokeria

1 muna

ripaus suolaa

Täyte:

1 dl sokeria

100 g voita

hieman vaniljasokeria

1 rkl vettä

3-4 hapahkoa omenaa

Valmistukseen paistinpannu, jonka voi laittaa myös uuniin. 

Tee piirastaikina käsin nyppimällä vehnäjauhoista, huoneenlämpöisestä voista, sokerista, munasta ja suolasta. Kiedo se kelmuun ja taputtele paistinpannun suuaukon kokoiseksi pyöreäksi levyksi. Pane taikina jääkaappiin noin tunniksi. 

Poista omenista siemenkodat ja viipaloi. Mikäli käytät kotimaisia omenoita, voit käyttää myös kuoret. Laita voi, sokeri ja vaniljasokeri paistinpannulle,  ja anna niiden sulaa tasaiseksi seokseksi. Lisää tämän jälkeen omenalohkot seokseen ja kypsennä niitä miedolla lämmöllä, kunnes sokeri-voi-seos on paahtunut aivan aavistuksen tummahkoksi karamellimassaksi. Lisää tämän jälkeen vesi ja anna sen höyrystyä. Levitä pannussa olevien karamellisoituneiden omenoiden päälle taikina, ja laita se noin puoleksi tunniksi 200 asteiseen uuniin, kunnes taikina on kypsynyt kullanruskeaksi. 

Kumoa kakku varovasti pannulta siten, että taikina tulee alimmaiseksi. Tarjoa lämpimänä jäätelön ja kermavaahdon kanssa. 

Bon appétit! 

Lähtölaukaus pääsiäiseen!

Vihdoin se on täällä! Pääsiäinen! Eilen palmusunnuntain kunniaksi sain asetella keittiön pöydälle kulhon, joka oli täynnä virpojille varattuja yllätysmunia. Vaikka virpojia ei joka vuosi ovellemme eksykään, varaudun silti asiaan kuuluvin menoin kyseiseen päivään. Nykyajan virpominen on sekoitus kahta perimää; karjalaista ortodoksisuutta sekä länsisuomalaista pääsiäislauantain pikkunoitina kiertelyä. Virpominen on yleistynyt koko Suomessa evakoiden myötä. Lisätietoa virpomisesta ja palmusunnuntain perinteestä löytyy mm. Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietopaketista. 

Omia pääsiäisperinteitä olen yrittänyt lisätä vanhemmiten vuosi vuodelta. Pääsisäiskoristeiden lisäksi juhla on näkynyt ruokapöydässämme. Viikonvaihteessa myös tein suursiivon ennen hiljaisen viikon alkua, ja vaihdoin uudet, tipunkeltaiset verhot keittiöön. 

Herkkujen teon aloitin uudella tuttavuudella, joka sopi väriensä puolesta pääsiäisen tienoolle. Olen kuullut tästä leivonnaisesta jo useammalta suunnalta, mutta vasta nyt pääsin itse maistelemaan. Ohjeen sain ystävättäreltäni, joka oli poiminut tämän reseptin jostain keittokirjasta, jonka alkuperä ei tiedossani ole. 

Sitruuna-marenkipiiras

Taikina: 

100 g voita

3 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl vettä. 

Kuivat ainekset sekoitetaan huoneenlämpöisen voin sekaan. Lopuksi lisätään vesi. Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle ja laitetaan 15 minuutiksi jääkaappiin. Tämän jälkeen taikinan päälle laitetaan leivinpaperi, jonka päälle asetetaan n. 3 dl riisiä estämään taikinan kohoaminen ja ruskistuminen. Pohjaa paistetaan 200 asteessa noin 15 min. Tämän jälkeen päällä olevat paperi ja riisit otetaan pois, ja jatketaan paistamista vielä noin 5 minuuttia. 

Tällä välin tehdään täyte:

1,5 dl sokeria

2 dl vettä

1 dl sitruunamehua

2,5 rkl maissitärkkelystä

4 keltuaista

50 g voita

1 rkl vaniljasokeria

Kaikki muut aineet voita ja vaniljasokeria lukuunottamatta mitataan kattilaan ja kiehautetaan liedellä koko ajan hämmentäen. Kun seos alkaa sakeutua, otetaan kattila pois liedeltä ja vatkataan joukkoon voi sekä vaniljasokeri. 

Sitruunatäyte kaadetaan kypsälle piiraspohjalle ja tasoitetaan. Päällimmäiseksi lusikoidaan marenki; 

4 valkuaista

1,5 dl sokeria

Valkuaiset vatkataan ensin kovaksi vaahdoksi, jonka jälkeen sekaan lisätään sokeri pienissä erissä, edelleen vatkaten. Lopputuloksena on kiiltävä ja sitkeä vaahto, joka muotoillaan aaltoilevaksi piiraan pinnalle. Piirasta kypsennetään vielä noin 10 minuuttia, kunnes marenki on saanut hieman väriä. Voit tarjoilla piiraan heti kun se on jäähtynyt. 

Kun sain piiraan otettua uunista, soi ovikello. Juuri ajoissa. Ystävät tulivat herkuttelemaan mukanaan kimppu tulppaaneita. Väriä ja iloa viikonvaihteeseen! 

Keittiön apuvoimat

Siinä kun Nemillä on punaiset keittiönkaapit, Tipi harrastaa perinteisten kaappiensa keskellä punaisia kodinkoneita. Vanhan jääkaapin termostaatin väsyessä haave uudesta jääkaapista kasvoi vastustamattomaksi. Nettiselailujen jälkeen italialainen Bompani alkoi tuntua omalta. Ainoastaan värin valinta tuotti -blogin nimestä huolimatta- aidosti ongelmia. Valikoimassa ollut herkullinen oranssi oli vahvana ehdokkaana loppumetreille saakka. 

Mutta kas, punainenhan sieltä sitten kotiin päätyi. 

Toinen mieltä askarruttanut seikka oli, uskallanko tilata kaapin ulkomaisesta nettikaupasta vai jäävätkö säästöni sille tielleen. Vaan turhia olivat pelot. Tilatessani kaapin eteläisestä naapurimaastamme E-kodinkoneilta, tuli toimitus nopeasti kotiin kuljetettuna paikallisen postitoimiston kautta. Nyt kaappi on ihastuttanut keittiömme katseenvangitsijana jo kohta kahden vuoden ajan.

 

Aiemmin olivat jo kotiini päätyneet OBH Nordican Chilli-sarjan mikroaaltouuni sekä lahjaksi saatu leivänpaahdin. Kyseinen sarja on vuosien mittaan laajentunut niin hyvin, että sieltä varmasti löytyisi täytettä keittiöön enemmänkin. Mutta omaan tilkkutäkkimäiseen kotiini sopii hyvin useankin eri valmistajan värikkäitä koneita.

Eräs pitkäaikainen haaveeni oli vanhan brändin yleiskone, joka kodin apuri KitchenAid. Sarjan ensimmäinen yleiskone kehitettiin vuonna 1919. Vuoden 1936-malli muistuttaa jo hyvinkin paljon edelleen myynnissä olevaa Artisan-yleiskonetta, joka itsellänikin on. Kiitos tästä kuuluu erään kauppaketjun muutaman vuoden takaiselle tarjouskampanjalle, joka mahdollisti hankinnan. 

Uusin työvälineeni, joka oli toisin kuin edellä mainittu yleiskone, hetken mielijohteesta ja hyvästä tarjouksesta tilattu Kenwoodin pirteän keltainen blenderi. Tämä on sen verran tuore hankinta, etten laitetta vielä livenä ole nähnyt, vaan se saapuu toivottavasti lähipäivinä noutopisteeseen. Pimeän ja lumettoman talven jälkeen odotan piristävää vaikutusta aurinkoisen kodinkoneen lisäksi sen avulla vatkatuista smoothieista ja muista vitamiinipommeista.

kuva: (c) Kenwood ( www.kenwoodworld.com )

Macaron-leivokset

Blogin ensimmäinen viikonloppu alkaa olla pulkassa. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, mutta pitänee opetella maltilliseksi ja kertoa tarinoita ajan mittaan. Tämä kuvaa hyvin sitä, millainen kirjoittaja on kyseessä. Innostunut, pirskahteleva, värejä rakastava, monesta kiinnostunut, vähän kaikessa sähläävä. Mitä vielä…? 

Kun innostun jostain, on vaikea pitää jalat maassa. Näin kävi viimeksi ostaessani kirjan Macaron-leivoksista. Kirjassa on reilusti ohjeita erimakuisten ja -väristen mantelimarenkileivosten tekoon. 

Suussasulavimmat macaronit olen nauttinut Pariisin Avenue des Champs-Elysées'llä sijaitsevassa Ladurée-kahvilassa, joka on käsite omalla alallaan. Kahvilaan mennessäni kymmenet ihmiset jonottivat kahvilan konditoriopuolelle ostamaan mukaansa vietäväksi macaroneja. Myös kahvilaan piti jonotella hetken, ennen kuin pääsimme nauttimaan kiireettömästä ilmapiiristä leivosten parissa. 

Macaronit ovat pieniä leivonnaisia, joissa kahden mantelimarenkikiekon väliin on lisätty maustettu täyte. Kiekot valmistetaan munanvalkuaisesta, tomusokerista, mantelijauheesta ja hienosta sokerista. Riippuen halutusta mausta, lisätään taikinaan mausteita ja yleensä myös elintarvikeväriä, jolla saadaan aikaan pastellimaisen houkutteleva leivos. 

No kun kirja oli hankittu, niin olihan niitä eri makuja toki kokeiltava. Yhdestä taikinasta tulee 16 leivosta, joten leivottuani toistakymmentä eri makuvaihtoehtoa, oli pakastimessa melko paljon tomusokeria macaronien muodossa. Sokerihumalaltakaan ei voinut välttyä, sillä olihan niitä välttämätöntä toki maistella. Omiksi suosikeikseni valikoituivat pistaasi, kookos-ananas, banaani-kinuski, sitruuna ja ruusu. Muutama maku toki on vielä kokeilematta -kunnes pääsen toiselle kierrokselle, parantamaan taitojani macaron-leipurina edelleen.