sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Kiirettä on taas pitänyt. Niin kovasti, että ehdin vasta käydä pihalla katsomassa, mitkä kasvit ovat nousemassa. Viime syksynä istuttelin uusia sipuleita ja kunnostin muutenkin kukkapenkkejä, lisäämällä niihin hieman multaa ja reunustamalla kivillä. Ja taas se tuli todistettua; vuosi on pitkä. Niin pitkä, etten ilmeisesti edes muista, mitä missäkin kasvaa. Syksyllä kauniisti asettelemani, kivillä reunustamani kukkapenkki nimittäin näytti nyt tältä… Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä taaskaan, mutta kyllä tästä hyvät naurut irtosi. Ehkäpä penkki vaatii hieman hienosäätöä… ;) Aurinkoista viikonvaihdetta, toivottelee Tipi :) 


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Retroilua


Taannoin Rynttyliisan blogia lueskellessani, huomasin että Antiikki & Design -lehti on julkaissut uuden Retroilu-lehden. Blogissa olisi ollut arvontakin, jotta lehden olisi voinut voittaa itselleen. Malttamattomana ihmisenä minä kuitenkin olin jo puolijuoksua matkalla kioskille hankkimaan ensitilassa omaa kappalettani. Kolmannen kioskin kohdalla tärppäsi, ja sain käsiini vihdoinkin tuon aviisin. 


Ilmeisesti olin juurikin tuon lehden kohderyhmää, sillä tutulta näytti. Kovastikin. Lehti käsissäni lähdin kiertelemään kotia. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli keittiö. Esteri Tomulan Vegeta-kattila on nykysuosionsa perusteella luokiteltu tulevaisuuden antiikiksi. Suosio on jatkuvassa kasvussa. Finelin ihanat emaliset kattilat, pannut, purkit, kulhot, yms. ovat kyllä syötävän suloisia myös minun mielestäni. 


Samoin Ristomatti Ratian 1970-luvun Palaset-säilytyskuutiot ovat nousevassa suosiossa. Omien kuutioideni laatikot olen joutunut tosin päällystämään uudelleen. Aikoinaan ihanan keltaisiin laatikoihin tuli kirjoiteltua ja piirreltyä kaikenlaista tekstiä nukeista autoihin, mikä ei nykypäivänä välttämättä kotiani kaunistaisi… Myöhemmin hankin kuutioita nettihuutokaupasta lisää, koska ne ovat erittäin käteviä säilytykseen. Esimerkiksi lp-levyt mahtuvat juuri sopivasti kuutioon. Ja niitä meiltä löytyy. Retrolehdessä luonnollisestikin myös vinyylilevyt olivat esittelyssä.  


Pomona-purkkien kohdalla tuli jo hienoinen kateus. Että minun purkeistani täällä näin valtoimenaan kirjoitellaan, eikä kukaan kysy edes mielipidettäni. Hyvä huomio tosin olisi, etten liene ainoa purkkeihin hurahtanut. Eikä itselläni niitä edes niin paljoa ole. ;) 


Mansikka-purkki oli saanut oman sivunsa. Meillä mansikka-Pomona on arkikäytössä, sokerikuppina. Jokainen aamu otamme purkin pöydälle, jotta aamukahvi ja mansikoiden pirteys saavat silmämme auki.  Lapsuudenkodissani mansikoita löytyi myös jälkiruokakiisselipurkista. Tuttu kuvio jo pitkän ajan takaa. 


Lehden lopussa oli mainos alkusyksyn retromatkasta Tukholmaan, jonne myös Rynttyliisa suuntaa luennoimaan. Valitettavasti tuo retki taitaa jäädä itseltäni väliin, mutta aiemmin kesällä olisi tarkoitus lähteä Tukholman kautta junailemaan etelämmäksi. Ehkä käyn aseman kioskista tuolloin noutamassa Scandinavian Retro -lehden matkalukemiseksi. Ilmiselvästi tämän tyyppinen kirjallisuus viihdyttää! 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kukkienkastelija rantautui jälleen


Reissutyön yksi etu on se, että maisemat vaihtuvat. Toisinaan se tuntuu hieman raskaaltakin. Niinpä onkin helpottavaa joskus viettää useampi viikko samassa osoitteessa. Viime vuoden lopulla vietin pari kuukautta kukkienkastelijana Suomenlinnassa. Nyt palasin jälleen samaan osoitteeseen parin viikon ajaksi.


Suomenlinna lienee monille tuttu kesälomakohteena. Itselläni on ollut kuitenkin onni lomailla siellä ympärivuotisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Aluksi eräs saarella työskennellyt ystävämme muutti mantereelta helpottaakseen työmatkaansa. Tämä saarikomennus kesti hänellä toistakymmentä vuotta. Tuona aikana entinen kollegani saapui myös asustelemaan samalle saarelle. Eräs tuttavamme taas oli asunut saarella jo seitsemänkymmentäluvulla, kunnes muutti pois aikoinaan eron myötä. Tämä tuhannen asukkaan pikkukylä Helsingin edustalla on saanut useamman tuttavamme asukkaakseen.


Itselläni oli mahdollisuus päästä kotivahdiksi eräiden tuttaviemme yhteisen ystävän luokse hänen lomamatkansa ajaksi. Tartuin välittömästi tilaisuuteen. Kesällä saarella on mielestäni liiankin ruuhkaista. Talvinen, viimainen linnoitus sopii itselleni paremminkin.  


Pimeän tullen kadut ovat tyhjiä ja kävellessään voi upota ajatuksiinsa. Ikkunoista käyvä viima ajaa kesälomaromantikot säälimättä pois saarelta. Minä sen sijaan nautin. 


Muutaman kerran olen osallistunut asuntojen arvontaan. Suurin osa saaren asunnoista on vuokra-asuntoja, jotka omistaa Suomenlinnan hoitokunta. Eli valtio, toisin sanoen. Vielä ei ole ollut onni myötä ja työviikot kuluvat eri osoitteissa. Mutta ehkä jonain päivänä... Unelmani olisi saada pieni yksiö tai vaikkapa huone jonkun ystävällisen ihmisen luota, jossa voisin viettää viikkoja. Ja ehkä loma-aikaan jonkun viikonloppuyönkin, mikäli tarvetta on. Vähän kuin kesämökin...


Siihen saakka yritän etsiä saarelta kattoa pääni päälle satunnaisesti, vaikkapa kastelemalla kukkia. Saarella olo on puhdasta terapiaa. Lokkien kirkuessa, tuulen ulvoessa ikkunanraoista. 


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pitkäperjantai

Pääsiäinen on jälleen lähtenyt käyntiin perinteisin menoin. Kiirastorstaina kävimme hakemassa kotimaista lampaanlihaa läheisestä tilapuodista ja muitankin pääsiäisherkkuja ruokakaupasta. Illalla tein taas pashan, saman ohjeen mukaan kuin aina ennenkin. Tai niin ainakin luulin. Vaan tänään mennessäni jääkaapille, eilen ostamani maitorahkapurkki näytti olevan hyllyllä edelleen. Voi harmi! No, tänä vuonna sitten söimme hieman vähempirahkaista, kovasti voilta maistuvaa pashaa. Joka itseasiassa oli kyllä ihan maistuvaa. 


Muutoin ruokalista noudatteli perinteisiä osia. Kananmunat värjäsin jälleen sipulinkuorilla ja servettejä oli vielä jäljellä viime vuoden Puolan reissulta. Niissä komeili korea kukko. Etsin kaapinpohjalta kaikki kellertävät astiani, joihin katoin tarjottavat. Aterimina olivat käytössä ensimmäistä kertaa mummuni ja pappani vuonna 1938 häälahjaksi saamat, oranssia luuta olevat haarukat ja veitset. Nämä ovat aarteeni. 


Kaikenkaikkiaan pääsiäinen on alkanut muodostua joulun ohella lempijuhlapyhäkseni. Vaikka pitkäperjantaita tulisi viettää hartaudella, en malta olla täyttämättä kotia väreillä… Pääsiäispyhät menevät kuitenkin niin nopeasti ohitse. 


Takan rakentamisen ja remonttipölyn vuoksi meillä viime joulu vietettiin minimikoristeluin. Niinpä pääsiäisenä oli pakko saada tiput vapauteen. Rairuohoa tai ohraa en ehtinyt kasvattaa ajoissa, mutta kylläpä nuo keltaiset kaverit tepastelevat tyytyväisinä ihan lipastonkin päällä. 


Myös virkatut tipuni pääsivät pöytään, kunniapaikalle radion viereen. Vielä kissamme eivät ole huomanneet näitä kavereita, joita kuskailivat viime pääsiäisenä ympäri huushollia. Mutta eiköhän tämäkin asia ehdi korjaantua. Pyhät jatkuvat vielä… ;) 

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille! 
-Tipi-

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kahvihetki

Olen jo pitkään haaveillut nykyaikaisten arkikuppieni täydennykseksi hankkivani hieman vanhemmat ja kauniimmat juhla-astiat. Tämä haave on melko laaja, ja koskee kahvikuppien lisäksi kaikkia astioita, aina lautasista ja aterimista laseihin sekä kattiloihin. Mutta jostainhan tämäkin pitää aloittaa. Jo pidemmän aikaa olen seurannut kirpputoreilla, antiikkimarkkinoilla ja erilaisilla nettipalstoilla myytäviä tuotteita, kunnes vihdoin tärppäsi.


Viime viikolla saapuivat kotiin ihanat Arabian Ali-kupit, jotka matkustivat liki 300 km luoksemme. Myynnissä oli hieman suurempi määrä kuin normaalisti, mistä johtuen hintakin oli saatu kohtuulliseksi. Ja näin kaappini koristukset, syntymäpäivieni juhlakupit tulivat kotiin.


Koristeen on suunnitellut Raija Uosikkinen, kuten monen muunkin Pomona-purkkini kuvion. Ali-sarjaa hyllystäni löytyy jo aiemminkin, kahden kulhon verran. Niistä olenkin kertonut aiemmassa kirjoituksessa. Ja toivottavasti kokoelma lisääntyy. Seuraavaksi hankinnassa voisivat olla vaikkapa pullalautaset, sen jälkeen sokerikko ja kermakko, teekupit, ehkäpä kannu... Keräilykärpäsen puremaan kun on vain yksi lääke!