torstai 30. lokakuuta 2014

Pariisi, mon amour!


Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi meille uutisen, että Pariisin katot tahdotaan Unescon maailmanperintölistalle. Tämän ajatuksen oli ilmoille heittänyt yhdeksännen kaupunginosan pormestari.  Uutinen hyppäsi silmien eteen, eikä vähiten sen vuoksi, että olimme lähdössä ystäviemme kanssa viikonloppuvisiitille kyseisiä kattoja ihastelemaan. 

Mikäli itse saisin ehdottaa, voisi myös Pariisin metro olla hyvä kohde kyseiselle listalle. Siihen rakastuin ensisilmäyksellä ensimmäistä kertaa kaupungissa käydessäni, jo yli 20 vuotta sitten. Näin kattavaa, toimivaa ja suuresti insinöörin mieltä lämmittävää taidonnäytettä ei joka maasta löydy. Ensimmäinen metrolinja valmistui vuonna 1900, juuri kuulun maailmannäyttelyn jälkeen. Sen samaisen, johon myös Eiffelin torni rakennettiin. 


Eivätkä kaupungin nähtävyydet siihen lopu. Vuonna 1896 avattu Galeries Lafayette Hausmann -tavaratalo mahtavine kattokupoleineen on edelleen monen shoppailijan taivas. Vaikken kaupasta mitään etsinyt tai löytänytkään, oli se silti itsessään valtava ilo silmälle. 


Pariisin syksy Place des Vosges'n aukiolla, Seinen rannalla, tai missä vain on kaunis. Kuten myös Pariisin kesä, kevät ja talvi. Tämä neljäs reissuni täydensi matkapäiväkirjastani puuttuneen vuodenajan. Vaan luulitteko, että Pariisin reissusta tällä kertaa päästäisiin näin vähällä? Ehei, luulisin kertovani kaupungista hieman useammassa päivityksessä. Kyllä se vain ansaitsee sen. 



Viikonloppu ei riittänyt taaskaan näkemään kuin murto-osan kaupungin nähtävyyksistä. Vaikka parhaamme teimmekin.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Haastemies kävi kolkuttamassa



Pieni askel ihmiselle, mutta suuri Tipille. Toissapäivänä sain elämäni ensimmäisen haasteen postilaatikkooni! Harvasta haasteesta riemastuu niin paljon kuin tästä, jolla Tipula-blogia pitävä Emonen minua muisti. 


Perimmäisenä tarkoituksena tässä 11-kohtaisessa haasteessa lienee tutustuttaa lukijämäärältään pieniin blogeihin. Sikäli mukavaa, että yleensä lehtien palstoilla tai netissä vinkatuilla blogeilla on satoja lukijoita, eikä pieniä välttämättä löydy luettavaksi niin helpolla. Toisaalta muutama blogi joille olisin ehdottomasti haasteeni tahtonut esittää, kuuluu lukijamäärältään suurempiin tai eivät näyttäneet sivuillaan lukijamäärää lainkaan, ja näin ollen rajautuivat haasteesta pois. Valitettavasti. 


Kuten emonenkaan, en tahtonut tästä pelkkää listakirjoitusta, joten lisäilen tekstin sekaan ottamiani valokuvia kuvitukseksi ja piristämään lukuhetkeänne. 
Mutta nyt siihen haasteeseen. Mistä siis onkaan kyse? 

SÄÄNNÖT:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään!
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen!
3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa!
4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille!
5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut!
6. Samaa henkilöä jolta haasteen sait, ei saa uudelleen haastaa! 


11 asiaa Tipistä:

1. Olen sinnikäs. Monta asiaa on tultu tehtyä loppuun ihan vain päättäväisyyden avulla, sillä "minähän en tätä kesken jätä kun kerran olen aloittanut!"

2. Olen herkkä. Vaistoan monia asioita, joskus olemattomiakin. Ihmisten tunnetiloja, jne. Elän herkästi myös eri tunnetilanteissa mukana, kaikki tunteet ovat sallittuja. Olen riittävän rohkea itkemään tai nauramaan, silloin kun siltä tuntuu!

3. Olen oikeudenmukainen. Tähän samaan lokeroon kuuluu myös rehellisyys. Mikään ei saa suuttumaan niin paljoa kuin epäoikeudenmukaisuus ja valehtelu.

4. Olen avoin. Olen kuin kotonani tilanteissa, joissa olen ihmisryhmän keskipisteenä, pitämässä puhetta tai esiintymässä. Tarvitsen kuitenkin keskivertoa enemmän myös omaa rauhaa.

5. Kyllästyn helposti. En voi koskaan hakeutua työhön, jossa teen samoihin kellonlyömiin samoja asioita, samassa pisteessä viikosta ja vuodesta toiseen. Tarvitsen aikaisia aamuherätyksiä, kunhan saan yleensä nukkua pidempään. Maisemien pitää silloin tällöin muuttua, tämän vuoksi matkakuume iskee säännöllisesti. Tarvitsen useammanlaisia harrastuksia, joista saan erilaisia kokemuksia.

6. En tavoita kovin helposti tunnetta, etten voi kokeilla uusia asioita vain sen vuoksi etten ole niitä ennenkään tehnyt. Olen periaatteessa sitä mieltä, että todennäköisesti olisin niissä mestari jos vain kokeilisin, kunnes toisin todistetaan… ;)

7. Olen laiska. Mukavuudenhaluinenkin. Hetikaikkimullenyt! Pelkään myös kehuja, etenkin omakehua. Siksi negatiivista palautetta onkin niin paljon helpompi ottaa vastaan. Siihen ei jää niin helposti leijumaan.

8. Pelkään myös vettä. Uimahallissa en uskalla uida kuin reunalla, vaikka usein uinkin pitkiä matkoja. Ajatus siitä, etten saa jalkoja yltämään pohjaan, on pelottavaa. 

9. En tahdo koskaan kasvaa aikuiseksi, mikäli sillä tarkoitetaan leikkimielisyyden loppua. 

10. Pienenä ylivoimaisesti eniten käyttämäni lause taisi olla; "Äiti, mitä mä tekisin?" Aina pitää olla jotain mielekästä tekemistä varattuna! Tähän ikään mennessä sitä on kertynyt jonoksi saakka.

11. Aloitan uudessa työssä marraskuun alussa, tosin työnantajalla jonka palveluksessa olen ennenkin ollut. Aina sanotaan ettei ketään tulla kotoa töihin hakemaan. No, olin onnekas. Sain eräänä syyskuisena sunnuntaina viestin, jossa tiedusteltiin, josko uudet haasteet kiinnostaisivat. Ja mitä haasteita tiedossa olikaan. Todellakin ne kiinnostavat! (eli olihan postilaatikossani haastepainotteista postia ennenkin käynyt, heti tuli huijattua…)

 

11 vastausta Emosen kysymyksiin:

1. Miten suhtaudut jouluun? Odotatko jo sitä? 
- Voi kuule, todellakin odotan! Joulu on ylivoimaisesti eniten rakastamani juhlapyhä. Pääsiäinen tulee hyvänä kakkosena. Joulun tuoksut, yhdessäolo, kynttilät, ruoat, kiireettömyys, hiljentyminen, lumi… Voih, miksi se menee aina niin nopeasti ohitse???

2. Mikä on ollut sinulle tämän syksyn hitti esimerkiksi ruoissa, pukeutumisessa tai television ohjelmatarjonnassa?
- Hmmmm… Yleisesti ottaen hitein on ehkä ollut tuo pitkään päässä hautomani nukkekotoilu, jonka kimppuun pääsin vihdoinkin. Myös geokätköily on tarjonnut hyvää vastapainoa sisällä ähertämiseen. Ruoissa olen jatkanut aikalailla vanhalla linjalla. Paella on se juttu, josta kerään kehut ja jota teen kun muuta en jaksa. Pukeutumisessa koin hiljan uusia tuulia, kun uskaltauduin ostamaan pinkin välikausitakin. Siis minä. Jolla ei ole ollut pinkkiä kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Telkkarissa koukuttava on se arkisin tuleva rikossarja. Heti viiden uutisten jälkeen. Nimeä en ole jaksanut tarkistaa. 

3. Tuikku-, pöytä- vai kruunukynttilä? Vai jätätkö kynttilöiden polttelun mieluummin muille? 
- Kaikki! :) Kruunukynttilöitä tulee poltettua harvemmin kissojen vuoksi. Eli ehkä sitten valitsen tuikut ja pöytäkynttilät. 

4. Jos koko asusi pitäisi olla yhtä samaa väriä, minkä värin valitset? 
- Musta. Vaikka lempivärini on ehdottomasti keltainen (tai toisinaan punainen), ajatus muista kuin mustista housuista tuntuu hieman vieraalta…

5. Mitä teillä syödään / syötiin tänään? :)
- Aamiaisella puuroa, leipää ja kahvia, päivällisellä ehkäpä kanaa…? Arkiruoalla mennään. 

6. Aiotko tehdä talvella lumienkelin? 
- Luultavasti en… Ajatuksena kylmään lumeen heittäytyminen, niin että jopa niskaan saattaisi sitä päätyä, tuntuu… Hmmm… Ikävältä. Rakastan lunta ja kaipaan lumitöihin sekä hiihtämään!

7. Matka maailman ympäri, ristiin rastiin Eurooppaa vai Päiväntasaajalle ja takaisin?
- Eurooppaa ristiin rastiin. Ehdottomasti!

8. Saisitko rikki kookospähkinän? 
- Kyllä! :) Ensin pitää porata reikä siihen päähän, missä on selvä piste poraamiselle. Sen jälkeen nesteen voi joko imeä pillillä sisältä tai valuttaa reiästä ulos. Lopuksi vasaralla viimeinen niitti! Kiitos Gommi & Pommi, minulla on vastaus! ;) 

9. Ostatko tavaran ensisijaisesti ulkonäön, hinnan, käyttötarkoituksen, materiaalin vai valmistusmaan perusteella? 
Hmmm… Näiden kombona. Yleisesti olen esteetikko, pankkitilini aiheuttaa joitain rajoitteita, tahdon mieluummin pitkäikäisiä tavaroita kuin nopeasti huonoksi meneviä ja suosin suomalaista!

10. Mikä oli lapsuutesi lempikirja? 
- Barbro Lindgren: Kesä kaupungissa

11. Osaatko tehdä kärrynpyörän? 
- En. Pylly ei vain nouse, eikä ole koskaan noussut! :)

Huh, kiitos kysymyksistä! 


11 uutta kysymystä Tipiltä: 

 1. Mikä on blogi, jota luet eniten, se oma suosikkisi? 
2. Suosikkikaupunkisi, sekä Suomesta että ulkomailta?
3. Mitä vappuperinteisiisi kuuluu?
4. Asia tai tapahtuma, joka on viimeksi aiheuttanut Sinulle iloisen yllätyksen?
5. Lempiliikuntalajisi sekä omatoimisesti että televisiosta seurattuna? 
6. Minkä alan messuille tahtoisit seuraavaksi mennä, jos saisit itse päättää? Ei väliä järjestetäänkö sellaisia todellisuudessa vaiko eikö! ;) 
7. Mikä on bravuuriruokalajisi?
8. Lapsuutesi mieluisin muisto televisioon tai elokuvateatteriin liittyen?
9. Lempikirjasi? 
10. Muistele parhaita juhlia, joissa olet ollut vieraana. Mitkä tekijät ovat aiheuttaneet sen, että pidät niitä parhaina juhlina?
11. Mikä projekti Sinulla on seuraavaksi työn alla? Jokin askartelu/käsityö? Etsitkö jotain tiettyä tavaraa? Sisustussuunnitelma? Ruoanlaitossa uusi tuttavuus? Matka? Vierailukohde? Jotain muuta?


11 uutta haastettavaa, alle 200 lukijan blogia:


Innolla odottelen mitä tuleman pitää!

ps. Nemi, tule sinäkin tänne haastetuksi, tule tule! Joko minun tai Emosen toimesta! ;) 


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Koukulta tippuneet.

Vielä on ollut virtaa virkata, mutta nyt on pää tyhjä ideoista. Todo-lista on kivasti lyhentynyt. Tai no haluaisin kovasti virkata Minion-pipon, mutta se vaatisi uusien lankojen ostoa ja vaivan näkemistä sen eteen :) Minionithan on niitä hassuja keltaisia kätyreitä, joita Grulla on tuhansittain Itse Ilkimys-elokuvissa. Minion-pipoihin löytyy monia ohjeita netistä. 

Ehkä nyt on kuitenkin hyvä pitää pieni tauko virkkaamisesssa ja lukea vaikka kuukausia sitten aloittamani kirja loppuun. Ehtii rauhassa miettiä uusia ideoita. Moppari-lanka odottaa vielä korkkaamistaan, mutta ajattelin, että etsin sitä ennen Molla Millsin Virkkuri-kirjat käsiini inspiroimaan.

Tällä viikolla kuitenkin vielä sain tehtyä suunnittelemani pipot heijastavasta langasta sekä säilytyskorin maton ylijäämäkuteesta. Olen pitkään halunnut kokeilla korin virkkaamista, mutta jostain syystä luulin sen olevan vaikeaa. No, eihän se ollut. Helppo ohje löytyy jälleen Lankavan sivulta.

 Heijastavat pipot on virkattu Red Heart Reflective-langasta.


Säilytyskorin virkkasin matosta ylijääneestä Novitan Tuubi-kuteesta.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Askartelua matkapäivän varalle!

Pariisinreissu on jo ovella. Kuten ehkä jo aiemmin kerroin, annoimme Keski-Euroopassa asuvalle ystäväpariskunnalle häälahjaksi majoitusta, seuraa ja opaspalveluita Pariisiin, eli toisin sanoen he saavat meidät seurakseen minilomalle. Mutta ei kai sitä nyt aivan askartelematta reissuun päästä. Tänään aloin valmistella "tervetulokorttia", jonka mukana seuraa pieni sanallinen tehtävä loman kunniaksi. 


Tehtävä liittyy Pariisin viiteen tunnettuun maamerkkiin, jotka tulee arvata piirroskuvien perusteella. Tämä ei tule olemaan helppoa, sillä olen tehnyt piirrokset aivan itse! ;) Teille voin kuitenkin jo vinkata, mitkä kohteet valitsin mukaan. (Mikäli kyseinen pariskunta on lukemassa tätä kirjoitusta ennen matkaa, pyytäisinkin nyt keskeyttämään tähän, mikäli edes pienoisen yllätysmomentin säilyminen kohteeseen kiinnostaa.) 

  


Ajatuksenani oli vierailla näissä kohteissa ottamassa "hääkuvia", käyttämällä tervetulokorttia passepartout'na. Kovin ryppyotsaisesta tehtävästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä mikäli aika ei riitä, yksikin lounaan ja päivällisen väliin mahdutettu kuvaussessio on kylliksi. Päätarkoituksena matkalla kun olisi syödä hyvin ja viettää rentoa aikaa. 


torstai 16. lokakuuta 2014

Kotiinpäin

Pienin askelein nukkekoti muokkautuu kodikkaammaksi. Eilisen kätköilyreissun jälkeen energiaa tuli taas lisää, ja näprääminen jatkui jälleen. Myös eilen postissa saapunut nukkekotikirja ohjeineen sai ajatuksen lentämään. Tänään nukkekodin olohuoneessa näyttää siis tältä. 


Kirjahyllyn päällä olevan myrskylyhdyn kyhäsin jo muutama viikko sitten, mutta tämän päivän tuotoksia on kirjakaruselli. Aivan ohjeiden mukaan ei tullut toimittua, mutta lopputulokseen voi silti olla hyvinkin tyytyväinen. Nyt kirjoillani on vihdoin oma paikkansa nukkekodissa. 


Keittiö sai myös ensimmäisen kaappinsa. Yleisilme kaapistoille tuli nyt siis valittua, mutta toteutustapa ja -materiaalit kaipaavat vielä hieman hienosäätöä. Eteenpäin kuinkinkin mennään! Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii ehkä kuitenkin parhaiten. 



 

Aaltopahvinen keinutuoli ei miellyttänyt silmää, ei täysin kapalevystä tehty keittiönkaappikaan, mutta olohuoneen pärelattiasta olen edelleen kovasti paljon tyytyväinen. Vaikka sen tekemisessä muutama harmaa hius ehkä tulikin, lopputulos kruunasi kaiken tekemisen vaivan! 

 

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Nemi on koukussa taas.

Tosiaan, on taas päässyt käymään niin, että virkkaaminen on vienyt mukanaan. Mulla tämä käsityöharrastus on ollut aina jokseenkin kausiluontoista ja tällä kertaa luulen, että jonkinlainen tauon paikka tulee kohta. Jos ei muuten, niin fysiikka käskee hidastamaan.

Tällä kertaa kaikki alkoi pääkallohuivista, jonka ohjeen sain työkaverilta. Sellainen oli pakko kokeilla. Yleensä mun käsityöt menee lanka edellä eli ensin on lanka ja sitten idea. Tämän Novitan Kotiväki-langan olin ostanut jo vuosia sitten edellisten koukutuskausien aikana kaiken varalta. Nyt se sai elämän pääkallohuivikokeiluna ja huivi onnistui siinä määrin, että sai elää ja on käytössä.

Eka pääkallohuivini!

Kuten kuvatekstistä saattaa päätellä, pääkallohuivi ei jäänyt ainoaksi, mutta eipäs mennä asioiden edelle. Seuraavana pääsi käsittelyyn heräteostamani Puro Batik-lanka, jonka ostin ihanan värinsä takia. Mietin, mihin yksi kerä riittäisi. Aloin tehdä isoäidinneliötä. Tein kaksi isoa. Ajattelin laukkua, mutta totesin, ettei lanka riitä. Hätäisenä halusin pian valmista. Sitten hoksasin, että säästämilleni rikkinäisille farkuille voisi vihdoin löytyä käyttöä. Tuloksena hippityylinen farkkulaukku virkatuin koristein. Jämälangasta piti vielä pusertaa kukkasia ja pylpyröitä hihnojen koristeiksi ja epätasaisuuksien peittämiseksi :)

Laukku, jossa sisätaskuna farkun perstasku. Kiinnitys vielä puuttuu, mutta ehtiihän sitä :)

Sitten kävi niin, että kädet syyhysi tekemistä. Ja kuinka sopivasti sattuikaan silmään ruokakaupassa ihanan värinen 7 veljestä-lankakerä. Ostin ja päätin kokeilla vaihteeksi värikästä pääkallohuivia. Vaikka huivi oli työläs, ajattelin että nyt paksummalla langalla ja isommalla koukulla työ käy joutuisammin. Ja näin se oli. Ei mennyt kauaa, kun pääkallohuivi 2 tippui koukulta.

Pääkallohuivi nro 2

No, sittenhän kävi niin, että mielessä oli jo muhinut idea matosta. Olin netissä ihaillut ihmisten virkkaamia mattoja ja halusin itsekin kokeilla. Ensin kuivaharjoittelin ympyröiden virkkaamista ja sitten helponoloisen mattomallin langalla. Mallikappale onnistui ja sitten aloinkin toteuttaa Juhannusruusu-mattoa kuteesta. Matto oli tietysti raskaampi virkata kuin langasta tehdyt tuotteet, mutta viidessä illassa matto oli valmis. Kaksi kerää Novitan Tuubia ei ihan riittänyt, vaan piti lauantai-iltapäivänä ajaa naapurikuntaan ostamaan kolmas kerä viimeistä kahta kerrosta varten. Nyt sitä on sitten noin 3/4 kerää jäljellä. Mitähän siitä tekisin...
 
Juhannusruusu, halkaisija n. 90 cm.

Sitten kun matto oli valmis, kaipasivat kädet tekemistä. Pääkallohuivin jäljiltä fuksianpunaista 7 veljestä oli vajaa kerä jäljellä (siinäkin toinen kerä loppui n. 10 cm ennen loppua ja reunusten kiinteitä silmuikoita), joten jotainhan siitä voisi keksiä... Selailin omakoppa-kirjaa inspiraation toivossa ja sieltähän se tuli. Baskeri. Tein jämälangasta siis baskerin, johon vielä lapseni yllyttämänä tein tupsun. Olinhan juuri ostanut Novitan tupsukehikkosetinkin :) Baskerin teille esittelee Dumbo.

Skottilaishenkinen baskeri, joka mätsää hienosti pääkallohuivin väriin :)

Että tämmöisiä olen täällä puuhastellut. Selittänee osaltaan hiljaisuuden blogin saralla. Nyt on koukulla heijastavasta langasta pipo itselle ja sitten lapselle myös. Pari kerää Moppari-lankaa odottaa inspiraatiota ja sitten se Tuubin jämä... Koukku heiluu niin kauan kuin mielenkiintoa riittää ja ranne kestää :)

Jos kaipaat huiviin tai mattoon ohjetta, niin selkeä kuvallinen ohje pääkallohuiviin löytyy täältä. Juhannusruusu-maton ohjeen löydät täältä.



Kätköilyä Keuruulla.

Terve pitkästä aikaa! Ajattelin aktivoitua bloggaamisen saralla, kun Tipi ystävällisesti vihjaisi odottaneensa, koska esittelisin täällä aikaansaannoksiani käsitöiden saralla. Päätin nyt kuitenkin ensin kertoa päivän kätköilystä. Käytiin siis kätköreissulla Keuruulla yhdessä Tipin kanssa ja porukassa oli mukana myös lapseni, joka alunperin minulle geokätkökipinän tartutti. Lapsi onkin kätevä pitää mukana, koska mahtuu pieneen tilaan ja yleensä on suostuvainen suorittamaan ryömimistä ja kiipeämistä vaativat kätköjen noudot :) Kohteeksi valittiin Keuruu, koska siellä tiedettiin olevan PALJON kätköjä.

Alkumatka ei ollut oikein otollinen, kun pari kätköä jäi saamatta. Kyllä oli vaikeita! Ei ollut hoksottimia niille kätköille. Kaiken kaikkiaan kätköjä kuitenkin kertyi mukavasti, itselleni 16.

Kätköilyn itsensä lisäksi lajin parhaita puolia on uusien paikkojen näkeminen. Itse rakastan vanhoja hirsirakennuksia ja niihin on ilo törmätä silloin tällöin!

 Männistön nuorisoseurantalo

 Keuruun kotiseutumuseolta sekä yllä että alla.

Joskus geokätköily johdattaa varsin ahtaisiin paikkoihin. Tänään eteen tuli tunneli, jonne onneksi geoipana oli halukas konttaamaan. Meistä aikuisista toinen pelkäsi olevansa liian köntys liikkumaan kumarassa ja toinen pelkäsi jäävänsä takapuolestaan jumiin... :)

 Tunnelin päässä oli valoa.

 Tällainenkin viehättävä joki ja silta osui kohdalle. Ei ole aiemmin tullut nähtyä, mutta nyt tuli vihdoin poikettua isolta tieltä sivumpaan. Matkailu ja geokätköily avartaa!


Oma lukunsa on sitten nämä ihmeellisyydet luonnossa. Viime viikonloppuna juuri kuvasin metsästyksen lomassa löytöjä: jääkaappi keskellä metsää ja metsittynyt paku. Tällä kertaa metsästä löytyi lättähattu! Olipas jotenkin vaikuttava näky. Hiukan aavemainen (olis hämärässä tai pimeässä yksin jäänyt menemättä), mutta samalla jotenkin juhlakas näky. Junan muotokieli on varsin viehättävä, mutta pistää ihmetyttämään, miten käytöstä poistettu juna on eksynyt metsään, missä kiskoja ei ole lähellä.



Kaikenkaikkiaan mukava kätköpäivä, vaikka ilma oli hyytävän kylmä. Seura oli kuitenkin mitä mainiointa! :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Keinutuolikokeilu

Eräänä päivänä päätin kokeilla uusimmassa Nukkekotiyhdistyksen lehdessä ollutta ohjetta minikeinutuolin tekemiseksi. Tyypillistä on, että kun saan päähäni jonkin idean, on se saatava toteuttaa heti. Oli edellytyksiä tai ei. Noh, tähän keinutuoliin en löytänyt heti soveltuvia materiaaleja, joten päädyin paksuun aaltopahviin, jonka ajattelin kestävän hyvin käytössä.  Näin varmasti onkin, mutta työstäminen ei valitun materiaalin kohdalla ole helpointa… Ensinnä taistelin tovin jos toisenkin, ennen kuin mallin mukaiset palat oli leikattu. Toiseksi paloista tuli hieman ronskistileikatun näköisiä, johtuen hyvin pitkälti tuosta ensiksi mainitusta asiasta. Kolmanneksi aaltopahvin kuvioita on erittäin vaikeaa peitellä. Koitin töpötellä puuliimaa täytteeksi, mutta vaikka tein tämän useita kertoja, jäi profiili silti näkyville. Tältä näyttää nyt sitten maalattu tuoli. Tunnistettavissahan se on, mutta ehkäpä jossain vaiheessa teen vielä paremmista materiaaleista sievemmän version. Toistaiseksi tämä saa luvan kelvata!


Tämäkin ohje on peräisin Maria Malmströmin pajasta. Hänen neuvojaan löytyy jo aiemmin mainitsemastani Nukkekoti Väinölän blogista, jonne varmasti jokainen suomalainen nukkekotiharrastaja päätynee ennemmin tai myöhemmin. Niin taidokasta työtä ja monipuolisia ideoita ei omin päin ja käsin voi kuin haaveilla tekevänsä. 

maanantai 13. lokakuuta 2014

Mökkeilyä

Jälleen kerran pääsin suuntaamaan viikonlopun viettoon mökille. Tällä kertaa vuorossa oli naisten mökkeilyviikonloppu, joka pyritään järjestämään ystäväporukalla kahdesti vuodessa. Mökkinä toimii perinteisesti erään osallistujan mökki, jossa vietämme yhdessä aikaa pelaillen lautapelejä, tehden käsitöitä, nauttien hyvästä ruoasta ja muista herkuista sekä saunoen. Yleensä viikonlopulle on varattu jokin talkootyökin, joka melko usein on liittynyt tulentekoon… Nyt uuden huussin valmistuttua oli tarve päästä vanhasta ja huterasta mukavuuslaitoksesta eroon. Ja kuinkas muuten se olisikaan tapahtunut, kuin polttamalla. Aluksi irrottelimme lautoja ja poltimme niitä hiljalleen nuotiossa, mutta rakennelman kevennyttyä loput vieritettiin rinnettä pitkin nuotiopaikalle yhtenä kokonaisuutena. Melko mukava roihu siitä syntyikin. 

 

 
         

Tätä en suosittele tehtäväksi metsäpalovaroitusten aikaan tai kovalla tuulella. Sen verran iloisesti vanhat puut roihusivat. Mutta nyt, märässä metsässä, kallioisella ja avoimella tulentekopaikalla ei vaaraa ollut. Illan pimentyessä skoolasimme vanhan huussin muistolle ja uuden käyttöönotolle.  


Viikonlopun aikana ehdimme käydä myös sienimetsässä. Ja melko mukavasti suppilovahveroita lähimetsistä löytyikin. Allekirjoittaneen reittivalinta keräsi hieman palautetta pituudellaan, mutta mukavaa luonnossa liikkuminen jälleen oli, siitä ei pääse mihinkään. Mukavaa ja rentouttavaa oli viettää aikaa myös ystävien kanssa. Jaa mitäkö niistä suppilovahveroista tuli? Määrä oli niin pieni, että säilöttäväksi ei riittänyt, vaan kaikki päätyivät heti pannulle. Mikä voisikaan olla parempaa, kuin paistaa sienet voissa sipulin kera, ja lisätä kerma, suola sekä pippuri. Ei ehkä kevyintä mahdollista apetta, mutta ah, niin maukasta!