Retroilua

Taannoin Rynttyliisan blogia lueskellessani, huomasin että Antiikki & Design -lehti on julkaissut uuden Retroilu-lehden. Blogissa olisi ollut arvontakin, jotta lehden olisi voinut voittaa itselleen. Malttamattomana ihmisenä minä kuitenkin olin jo puolijuoksua matkalla kioskille hankkimaan ensitilassa omaa kappalettani. Kolmannen kioskin kohdalla tärppäsi, ja sain käsiini vihdoinkin tuon aviisin. 

Ilmeisesti olin juurikin tuon lehden kohderyhmää, sillä tutulta näytti. Kovastikin. Lehti käsissäni lähdin kiertelemään kotia. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli keittiö. Esteri Tomulan Vegeta-kattila on nykysuosionsa perusteella luokiteltu tulevaisuuden antiikiksi. Suosio on jatkuvassa kasvussa. Finelin ihanat emaliset kattilat, pannut, purkit, kulhot, yms. ovat kyllä syötävän suloisia myös minun mielestäni. 

Samoin Ristomatti Ratian 1970-luvun Palaset-säilytyskuutiot ovat nousevassa suosiossa. Omien kuutioideni laatikot olen joutunut tosin päällystämään uudelleen. Aikoinaan ihanan keltaisiin laatikoihin tuli kirjoiteltua ja piirreltyä kaikenlaista tekstiä nukeista autoihin, mikä ei nykypäivänä välttämättä kotiani kaunistaisi… Myöhemmin hankin kuutioita nettihuutokaupasta lisää, koska ne ovat erittäin käteviä säilytykseen. Esimerkiksi lp-levyt mahtuvat juuri sopivasti kuutioon. Ja niitä meiltä löytyy. Retrolehdessä luonnollisestikin myös vinyylilevyt olivat esittelyssä.  

Pomona-purkkien kohdalla tuli jo hienoinen kateus. Että minun purkeistani täällä näin valtoimenaan kirjoitellaan, eikä kukaan kysy edes mielipidettäni. Hyvä huomio tosin olisi, etten liene ainoa purkkeihin hurahtanut. Eikä itselläni niitä edes niin paljoa ole. ;) 

Mansikka-purkki oli saanut oman sivunsa. Meillä mansikka-Pomona on arkikäytössä, sokerikuppina. Jokainen aamu otamme purkin pöydälle, jotta aamukahvi ja mansikoiden pirteys saavat silmämme auki.  Lapsuudenkodissani mansikoita löytyi myös jälkiruokakiisselipurkista. Tuttu kuvio jo pitkän ajan takaa. 

Lehden lopussa oli mainos alkusyksyn retromatkasta Tukholmaan, jonne myös Rynttyliisa suuntaa luennoimaan. Valitettavasti tuo retki taitaa jäädä itseltäni väliin, mutta aiemmin kesällä olisi tarkoitus lähteä Tukholman kautta junailemaan etelämmäksi. Ehkä käyn aseman kioskista tuolloin noutamassa Scandinavian Retro -lehden matkalukemiseksi. Ilmiselvästi tämän tyyppinen kirjallisuus viihdyttää! 

Rakkaat pikku pölynkerääjäni

Kaikki naistenlehdet ja iltapäivälehdet tuntuvat olevan kevätsiivovimmassa. Vinkkejä kuinka päästä turhista, pölyä keräävistä tavaroista eroon, tuntuu löytyvän joka nurkan takaa. Vaan kun en tahdo päästä eroon. Rakastan tavaroitani. Etenkin niitä turhia pölynkerääjiä!

Keittiö on sikin sokin. Mutta silti silmäni lepää juuri siinä turhan tavaran hyllyllä. Siellä on keltainen kattila, jonka pohja on ruostunut puhki. Se on muuten saman mallinen kuin vieressä oleva parempikuntoinen, Anita Wangelin suunnittelema Rondo-kattila. Jonka päällä taas on valkopohjainen Vegeta-kasari, ruosteessa pohjastaan sekin Esteri Tomulan suunnittelema ihanuus. Samoin on käynyt myös keltaiselle Pehtoori-kannulle, joka on Antti Nurmesniemen taidonnäyte. Eikä paremmassa kunnossa ole myöskään puolalainen punainen voisulakippo tai äitini 15-vuotislahjaksi saama valkoinen emalikahvipannu. 

 

Eli hyödytöntä kamaa. Hyllyn täydeltä. Ja voi että kuinka niistä nautinkaan! Olisi siellä muutamia ihan käyttökelpoisiakin astioita. Vaan niitäkään en raaski käyttää. 

Pölyt ehkä voisin pyyhkiä...

Purkit ja purnukat, osa 2

Kuten jo kerroin, löytyy purkkikasastani purkkeja joka lähtöön. Muutamasta hieman enemmän. 

Pauligin Juhla Mokan keräilypurkkeja on tullut vuodesta 2008 lähtien yksi joka vuosi. Itseltäni noista purkeista löytyvät ne, jotka olen saanut lahjaksi tai silmää miellyttäneet, jotka olen itse hankkinut. Kuudesta kahvipurkista hyllyyni on päätynyt siis neljä kappaletta, joista tässä kuvassa näkyvät Sannojen (Annukka 2009 ja Mander 2010) suunnittelun tulokset. Valkoisella pohjalla olevat punaiset kuviot ovat Sanna Annukan käsialaa, "Rakkaita kotimuistoja Suomesta". Sanna Manderin suunnittelua taas on vieressä oleva turkoosinsävyinen purkki, "Kesäiset kahvihetket puutarhassa". Lisää tietoa kyseisistä kahvipurkeista löydät Pauligin sivuilta. 

Ulkomaan retkiltä mukaani ovat tarttuneet iloisen keltainen Banania-kaakaopurkki Pariisista ja valkopohjainen La Lidia-paprikajauhepurkki Espanjasta. Kaakaopurkissa ei koskaan kaakaota ole ollutkaan, mutta paprika on jo käytetty ruoanlaittoon.

Pariisin kaakaopurkin löysin hurmaavasta kauppakäytävästä. Katetut kauppakäytävät ovat sateisena päivänä kuin luotuja turisteille, jotka laahustavat ahmien ilmapiiriä, vailla päämäärää. Matkallani kymmenkunta vuotta sitten oikaisimme usein yhden niistä, Passage Jouffroyn lävitse. Käytävän varrella olleen liikkeen ikkunasta iloiset kasvot aurinkoisen keltaisesta peltipurkista katsoivat joka kerta houkuttelevasti. Ja niinhän tuo purkki piti saada mukaan vielä lähtöpäivän aamuna.

Lapsuusmuistot kulkevat mukanani punaisessa teerasiassa, jossa mummoni säilytti nappeja. Sekä lapsuuskodistani mukanani tulleissa kultaisessa tai vihreässä teerasiassa, kuin myös kahdessa vanhassa Pauligin kahvipurkissa. Pussikahvi on peräisin äitini poikamiestyttöboxista 60-luvulta. Löytyypä sieltä vielä ehdat kahvinpavutkin sisältä.

Emaliastioista ovat nykyään monet muutkin hullaantuneet, niin hurjia hintoja kirppiksillä näkee. Itselleni astioissa ei ole tärkeintä käyttökelpoisuus, koska ruoanlaittoon kelpaavia astioita omistan kyllä nytkin jo mukavasti. Vaan se visuaalisuus. Kuvassa näkyvät Esteri Tomulan Vegeta-kasari ja keltainen kattila ovat niitä "hulluja" hankintojani, joissa on pohja puhki. Mutta hyllyllä seistessä tämä ei haittaa. Siellä ne silmiäni hivelevät. Punainen kattila on syntymäpäivälahja äidiltäni. Kattila tarttui matkaan yhteisen harrastuksemme, antiikkimessuilla haaveilun lomassa. Punainen kahvipannu taas tuli lahjana tädiltäni, jolla ei pannulle ollut enää käyttöä omassa kodissaan. Molemmat punaiset ovat täysin käyttökelpoisia.

Kaikki neljä edellä esiteltyä emaliastiaa ovat Wärtsilä-konserniin kuuluneen Arabian Järvenpään emalitehtaan tuotantoa. Tunnettu tuotemerkki joka kaikkia yhdistää on Finel. Viisi kirjainta jotka nykyään ovat arvossaan. Villitysten tullessa ja mennessä odotan kuitenkin aikaa, jolloin emalin myyntihinta taas laskee. Näin ovat suhdanteet aina ennenkin vaihdelleet, ja näin tulevat vaihtelut edelleen jatkumaan.