Uusi pienenpieni palanen punaista

Täällä sitä ollaan ja pohditaan uusia blogitekstejä, vaikkei mitään ole pitkiin aikoihin kuulunutkaan. Päivät kuluvat ihastellen puutarhassa nousevia kukkia, viimeisimpinä hullaannuin kaksivärisistä tulppaaneista, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Pääsiäisen ja joulun tunnelmakuvat ja ruokamuistelot odottavat kirjoittamista. Nukkekotiin on tullut tehtyä uusia sisuksia. 

Ja sitten se tärkein. Meidän perheen uusin pieni pala punaista. Pikkuhippimme. Neiti tammikuu. 

Elämä on ihanaa!

Värihaaste, Tipin versio punaisesta (osa 1/5)

Täällä sitä taas ollaan! Pahoitteluni siitä, että tauko on kohdallani venynyt vähän pitkähköksi… …mutta niin olisi pitkänsitkeää myös selitellä syitäkin, joten en siihen lähde. Vaan käyn suoraan Tipulan heittämän värihaasteen kimppuun!

Kuten Nemikin jo totesi, punaista ei tässä haasteessa päästä ohittamaan mitenkään. Punainen on paitsi blogimme nimessä, myös kodeissamme läsnä runsaana ja rehevänä. Astioissa, peltipurkeissa, kodinkoneissa… Lähestulkoon kaikki kaupoissa olevat punaiset tavarat herättävät jollain tapaa kiinnostukseni. Osa niistä lähtee mukaan, onneksi suurin osa jää kaupan hyllylle. Olisin muutoin täysin vararikossa! 

 

Meillä käydään myös punaisessa vessassa. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, oli molemmissa vessoissamme Arabian keltaiset wc-istuimet. Niin paljon kuin keltaisesta pidänkin, sai alakerran vessassa tuo väistyä uuden valkoisen istuimen tieltä. Samalla hailakat ja nuhjaantuneet, vaaleansiniset tapetit saivat lähteä. Tilalle tuli yksi punainen seinä harmaiden sekaan. Sitten tuli punainen lamppu, matto, jakkara… Pikku hiljaa punaiset tavarat valtasivat vessamme. Jossa nykyään on ilo istuskella! 

Enkä toki ole perheessämme ainoa, joka pitää punaisesta. Aika usein punaiset kenkäni päätyvät karvaisten kavereidemme päiväunille päänalusiksi. Punainen on siis yleisesti hyväksytty, läpi linjan! :) 

Värihaaste osa 1.

Kiitokset Emoselle Tipulaan  haasteesta. Mietittiin Tipin kanssa yhteistä vastausta haasteeseen, mutta aikataulullisten seikkojen takia päätimme, että aloitan, kun ensin ehdin :-)

Blogin nimen mukaisesti aloitan punaisesta - tietysti! Olen aiemmin esitellyt täällä punaista keittiötä, joten tällä kertaa valitsin punaiset kollaasit, joissa näkyy isompaa ja pienempää punaista kotoani. 

Isoimpia punaisia elementtejä kodissani on keittiön kaapit ja olohuoneen sohva. Myös lastenhuoneessa on punainen sohva. Sitä en alkanut kuvaamaan, koska se vaatisi suuremman raivauksen :-) Edellisessä kodissa oli työhuoneen kaikki seinät kirkkaanpunaiset eli todellisesta suosikkiväristä on kyse.

Kaikennäköistä punaista tavaraa on tullut haalittua. Punaisessa puulaatikossa säilytämme puhelimien ja padien latureita.

Tuo Arisuo Oy:n kattovalaisin Aris on todellinen helmi. Se löytyi aikanaan kuopiolaiselta kirppikseltä, sinne punaiseen työhuoneeseen. Nyt se on itseoikeutetusti punaisessa keittiössä. Puhelinkoppi oli joskus vain pakko saada keittiöön. Siitä on tullut pienten purkkien ja rasioiden koti.

Seuraava väri on jo valittu, arvaattekos mikä se on?! ;-) Yllä olevista kuvista sen saattaa keksiä...

Rakkautta & ruokataukoja, eli Pariisi 3/3

Hmmm... Monessakohan kirjoituksessa olenkaan muistellut Pariisin matkaamme... No, joka tapauksessa nyt seuraa suunnittelemani Pariisi-trilogian kolmas ja viimeinen jakso. Aiheena ruoka sekä rakkaus. Usein kuulee mainittavan nämä kaksi asiaa kyseisen kaupungin kohdalla. Meidän matkamme missionahan oli syödä hyvin, samalla kun juhlistamme ystäviemme häämatkaa, joten molemmat puolet tulivat jo matkasuunnitelmassa esille.  

Ja hyvinhän me söimmekin. Oman napani ympärillä nostaisin kohokohdaksi sunnuntaiaamun brunssin Chez Ginettessä. Käveltyämme ympäri Montmartrea osuimme tähän viehättävään kahvilaan. Shampanjan siivittämänä nautimme mm. caesar-salaattia, munakasta, röstiperunoita, lohta, hedelmäsalaattia, tuoremehua, kahvia, makkaroita, juustoa, croissanteja, suklaapullia, vaniljapullia... Nam! Yksi homeinen vadelma ei pilannut aamuhetkeä! Suosittelen! 

Oli sitten talvi, kevät, kesä, tai vaikka syksy, aina Pariisi näyttää parhaat puolensa. Pittoreskit kyltit ovat kuin pisteenä iin päälle. Kaikki näyttää viimeistellyltä. 

 

Ai niin, se rakkaus-osio. Olihan siellä sitäkin. Kyynikolle ehkä hieman liiaksikin. Ottakaamme siis hieman toisenlainen näkökulma Pont des Arts -siltaan, jonka kaiteet taannoin osin sortuivat liiallisesta rakkaudesta. Rakastavaiset ympäri maailman tuovat nimikoituja lukkoja tuohon kevytrakenteisen näköiseen siltaan. Taannoin Ylen Prisma-ohjelma pohti, paljonko rakkautta silta kestää. Näkökulma, joka insinöörin on helpompi ymmärtää! ;)

Meidän seurueemme ei siltaa rasittanut enää lisää, vaan rakkausteemalla otetut kuvat riittivät. Muistattehan vielä sen askartelemani passepartout'n...? No, pulut kestivät kuin miehet. 

Lähtiessämme lyhyen, mutta rentouttavan lomamatkan jälkeen paluulennolle kotiin, löysimme vielä pienen palan punaista. Charles de Gaullen lentoaseman odotustilassa sijaitsi punainen piano ja kasa nuotteja ilahtuttamassa lennolle pääsyä odottavia matkailijoita. Valitettavasti tämä eräs netistä tuttu Henri ei osunut kanssamme kentälle samaan aikaan, vaan saimme kuulla useammankin eri version Für Elisesta...

Au revoir, Paris! Eiköhän me taas nähdä! 

Pieniä punaisia pellinpaloja.

Pitkästä aikaa minipostaus, kun löysin ihania pikkujuttuja punaiseen keittiöön. Omppukoukku patalapuille Tigerista ja peltikyltti Textiilitallista, Mäntästä.

Pirtsakkaa syyskuuta! -Nemi

Punaista se on pinkkikin!

Punainen, pinkki, vaaleanpunainen, roosa... mitä näitä nyt on. Mun lempiväri mustan ja punaisen lisäksi on pinkki (sen monissa eri sävyissä) ja joskus sen kyllä huomaa! Kivaa viikonloppua!
 

Pieni Pala Punaista Puolassa

Kuten jo kerroin, oli blogissa pieni tauko sen aikaa kun käväisin keväisellä minilomalla Puolassa. Retkemme suuntautui Gdanskiin ja sen ympäristöön. Syvästi katolisena maana näkyi uskonto joka puolella katukuvassa. Kirkkoja riitti lähes joka kortteliin. Uskonto oli mukana arjessa myös pilkkeenä silmäkulmassa. Omassa silmäkulmassani näin kaiken kameran linssin läpi pieninä punaisina paloina. Niistä tässä nyt maistiaisia. 

Ja kun ne maistiaiset nyt tuli mainittua, herahti vesi kielelle muistellessani puolalaisen keittiön tarjontaa. Matkalla ei koskaan ole syytä pihistellä nautinnoissa. Halpa hintataso mahdollisti joka päivälle runsaat ateriat ja löysät vaatteet taas mahdollistivat herkkujen ahmimisen. Rasvaa ja sokeria saimme lähes riittämiin, mutta energiaahan aktiivisella kaupunkilomailijalla kuluukin. Puolalaiset rakastavat jälkiruokia, enkä lainkaan ihmettele. Hieman enemmän ihmetystä aiheutti Smalec-levite, joka suoraan suomennettuna tarkoittaa laardia. Resepti tuohon leivän ja suolakurkun kanssa nautittavaan kansallisherkkuun pitää sisällään sian ihran lisäksi sipulia sekä pekonia. Tästä ei Pohjois-Karjala-projektissa olisi tainnut paljoa kiitosta herua.

Vaikka Gdansk ei ole kuin runsaan 800 km päässä Helsingistä, on katunäkymä jo paljon Keski-Eurooppalaisempi. Tai ehkä osin Itä-Eurooppalainen. Kommunismin hiipumisesta Neuvostoliiton romahdettua ei kuitenkaan ole kuin parikymmentä vuotta. Entisen presidentin, solidaarisuusliikkeen perustajan ja vuonna 1983 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Lech Walesan hahmo esiintyi matkamuistoissa lähes yhtä paljon kuin Paavin. Itsekin huomasin hankkineeni posliinisen sormustimen, jota tuo entinen sähköasentaja kasvoillaan koristaa. 

Kommunismin ajan Puola toi Suomeen monia leluja ja satuhahmoja, joita lämmöllä muistan omassa lapsuudessani ihannoineeni. Tästä saamme kiittää Czestochowan kaupungin lelutehtaita. Gdanskista löytyy puolalaisten lelujen museo, Galeria Starych Zabawek, jossa on esillä ihanien peltilelujen lisäksi monia tuttuja hahmoja ja tavaroita. Animaatiotuotannon helmiä olivat esimerkiksi Jukka Virtasen äänellä meille suomalaislapsille puhunut tsekkiläinen Rosvo Rudolf, jonka puolalaisfiguuri museosta löytyi, sekä alkuperältään täysin puolalainen Nalle Luppakorva, jonka ääni Suomessa kuului taas Heikki Määttäselle. 

Vaan aina ei elämä Puolassa ole ollut täyttä leikkiä. Kommunismia huomattavasti synkempänä Puolan lähihistoriassa muistetaan toinen maailmansota. Tuolloin keskitysleirejä perustettiin saksalaisten toimesta eri puolille Puolaa, ensimmäisenä niistä Sztutowon kylän kupeessa sijainnut Stutthof, joka toimi myös tuhoamisleirinä ja yli 60 000 ihmisen elämän päätepisteenä. Myös suomalaisia tuolla leirillä on ollut kaikkiaan 133 kpl. Ymmärrys ei riitä käsittämään tämän julmuuden kokonaisuutta. Niin laajaa ja järjestelmällistä se on ollut. Käytyämme Stutthofin museossa, poistuimme hiljaisina paikalta. Auringonpaiste ja lintujen laulu ympärillä heräävässä keväässä tuntui täällä niin ristiriitaiselta.

Siinä kun punainen väri usein yhdistetään rakkauteen, intohimoon, elämänhaluun, on se myös veren väri. Tässä pieni pala punaista, myös siltä surullisemmalta puolelta.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli ajatuksia herättävä, mutta myös rentouttava ja ilahduttava. Hymyn kasvoille saamiseen riitti vaikkapa vain punainen, valurautainen postilaatikko tai kaupan Fart-kyltti. 

Retrokeittiö ennen ja jälkeen

Pengoin tuossa tietokoneelta vanhoja kuvia ja löysin kuvia asuntoni rempasta. Koska olen täällä punaisesta keittiöstäni kertonut, ajattelin jakaa kuvan keittiöstä ennen remonttia. Ja vertailun vuoksi otin samasta kohtaa kuvan nykyisellään. Kyllä sitä on 60-luvullakin osattu olla värikkäitä. Ja etenkin silloin :)

Kurkistus keittiöön.

Mistä tietää, etten ole bloggaamisen ammattilainen? Siitä, etten malttanut edes pöytää pyyhkiä, kun piti päästä nopeasti ottamaan kuva. Sen kerran, kun oli hyvä päivänvalo ja aurinkoinen keli. Olen viitannut aiemmissa teksteissäni punaiseen keittiöön ja tässä siitä nyt pieni maistiainen. Tietysti kuva ei kerro koko totuutta. Aina kaikki näyttää paremmalta livenä.

Kun tähän muuttaessa oli mahdollisuus tehdä kokonaan uusi keittiö, halusin toteuttaa vuosia mielessä kyteneen haaveen punaisista keittiön kalusteista. Äkkiseltään voisi ajatella, että lopputulos on liian hyökkäävä tai räikeä, mutta mielestäni lopputulos on raikas ja oman näköinen. Iso vaikutus on valkoisilla seinillä ja katolla. Välitila päätettiin jättää yksiväriseksi, koska tasona on kirpulainen graniittijäljitelmä, eikä keittiöstä haluttu liian kirjavaa. Välitilassa on valkoinen iki-levy, joka on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Keittiökalustefirman myyjä oli ihan tohkeissaan, kun pääsi myymään punaiset ovet. Ei kuulemma värikkäitä paljoa liiku, vaikka kyseisen firman pinnoitevalikoimassa oli lähes kaikkia kuviteltavissa olevia värivaihtoehtoja.

Pieniä paloja retroakin tästä kuvasta löytyy. Kattovalaisin on harvoja kirppislöytöjä, joita olen koskaan tehnyt. Leipälaatikko on lapsuudenkodistani ja muistan sen ihan pikkutytöstä.
 
Sen verran itsekritiikkiä valokuvien suhteen on, että kuvaan myöhemmin lisää, kun saan perusteellisempaa siivousta tehtyä. Letkeää lauantaita!

Vierailija esittäytyy

Terve!

Kirjoitan ensimmäistä blogikirjoitustani, jännää! Lupauduin vierailevaksi kirjoittajaksi Tipin blogiin. Tipi on ystäväni ja meillä on paljon yhteistä ystävyyden lisäksi. Pidämme molemmat hirvittävän kovasti punaisesta, käsitöistä, retromeiningistä ja visuaalisuus on meille molemmille tärkeää. Itselläni yllä mainitut asiat ilmenee erilaisissa muodoissa. Kädentaidot ja näpertely purkautuu minusta ulos virkkaamalla, koruja tekemällä ja kynsien koristeluina. Myös kaikenlainen askartelu on mukavaa yhteistä tekemistä lapseni kanssa.

Punainen on yksi lempiväreistäni, joskaan välikausitakkia enempää sitä ei pukeutumisessa juuri huomaa. Kotonani sitä taas ei voi olla huomaamatta :) Suurimmat punaiset asiat kotonani on sohva ja keittiön kaappien ovet. Lupaan niitä täällä joskus esitellä. Sisustustyylini on varsin sekalainen ja värikäs. Siihen palaan myös tuonnempana. Ajattelin nimittäin aloittaa blogin nimen mukaisesti pienillä palasilla punaista.

Keittiössäni on siis punaiset kaapit ja sen myötä olen salakavalasti tullut hankkineeksi erilaisia punaisia tavaroita. Yllä lääkelaatikko, joka toimii sekalaisten tavaroiden säilytyspaikkana. Alla lääkekaappi, joka toimii - yllätys yllätys - lääkekaappina.

En ehkä muuten pitäisi keittiössäni näkyvällä paikalla peltistä käsipyyhetelinettä, mutta koska se on punainen, se on paraatipaikalla! Kätevä se on silloin, kun talouspaperi on loppu. Siis jos sinne on muistanut ostaa paperia :) Teline on aito 60-70-luvun tuote ja se löytyi iskemättömänä alkuperäisessä pahvilaatikossaan anoppini kotitalosta, kun sitä alettiin purkamaan. Helmi löytö!

Punainen munakello on tietysti itsestään selvä valinta keittiööni. Ja löytyypä kyökistä puhelinkoppikin. Siellä säilytän mm. pieniä peltirasioita, joista en ole raskinut luopua. Peltipurkkiharrastus ei ole ihan samalla tasolla kuin Tipillä, mutta viehätys purnukoihin on yksi yhdistävä tekijä lisää!

Ja koska ollaan punaisessa keittiössä, myös sammutuspeite saa reilusti olla näkyvillä, koska se niin hienosti sointuu väreihin :)

Toivottavasti ensikertalainen saa tämän postauksen julkaistua ongelmitta! Wish me luck!