Pariisin reissu 2/3, Montmartre

Pariisiin saavuttaessa silhuetistä erottuu ensimmäisenä Sacre Coeur'n kirkko, joka on rakennettu reilut sata vuotta sitten kaupungin korkeimmalle kohdalle, Montmartrelle eli marttyyrien kukkulalle (mont des martyrs). Tuo mystinen kaupunginosa on kiehtonut jo pitkään taiteilijoita, ja nyttemmin myös turisteja. Aikanaan kaupunginosan humusta nauttivat mm. Henri Toulouse-Lautrec, Maurice Utrillo, Claude Monet, Salvador Dali, sekä monien muiden joukossa myös suomalaiset virkaveljensä Akseli Gallen-Kallela, Emil Wikström sekä Eero Järnefelt, Lista on pitkä ja kovin kuuluisa.  

Myös useat elokuvat sijoittuvat tähän 18. kaupunginosaan. Viimeisimpänä suursuosioon pääsi Amélie, jonka itsekin myönnän nähneeni jo reilusti toistakymmentä kertaa. Olen yksi monista turisteista joka kerta toisensa jälkeen palaa henkimään Montmartren boheemia ilmapiiriä, joka tosin nykyään piiloutuu taitavasti tuhansien turistien sekaan. 

Sacre Coeurin kupoliin johtaa 300 porrasta, joita kivutessa kapeassa portaikossa heikompaa alkaa huimata. Ei niinkään ehkä korkeuden vuoksi, vaan kierreportaissa pyörimisen. Muutama palauttava kierros matkan varrella teki hyvää, mutta silti huimaus tuntui vielä tovin tornista maanpinnalle palaamisen jälkeenkin. 

Pimeän tullen Montmartren paheellisempi puoli herää eloon. Kuuluisin huvittelupaikka lienee revyyteatteri Moulin Rouge, eli Punainen mylly, joka myös on päässyt monen elokuvan tapahtumapaikaksi.

Place du Tertren aukio on edelleen täynnä monenlaista taiteilijaa. Niiden turistien lisäksi siis. Aukion laitamilla löytyy runsaasti ravintoloita ja kahviloita, mutta ei tarvitse mennä kuin muutaman kulman taakse, niin hintataso laskee ja tilaakin löytyy paremmin. 

 

Ja ne maisemat... Montmartren kukkulalta avautuva maisema todistaa Pariisin lempinimen valojen kaupunkina olevan oikeutettu. Niin kliseinen Pariisi kun Montmartrelta onkin mahdollista löytää, vie sen viehätysvoima mukanaan. Kaikista turistihoukutuksistaan huolimatta Montmartre on lempikaupunginosani, jonne on päästävä joka ikinen kerta, kun kaupungissa käyn. 

Pariisi, mon amour!

Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi meille uutisen, että Pariisin katot tahdotaan Unescon maailmanperintölistalle. Tämän ajatuksen oli ilmoille heittänyt yhdeksännen kaupunginosan pormestari.  Uutinen hyppäsi silmien eteen, eikä vähiten sen vuoksi, että olimme lähdössä ystäviemme kanssa viikonloppuvisiitille kyseisiä kattoja ihastelemaan. 

Mikäli itse saisin ehdottaa, voisi myös Pariisin metro olla hyvä kohde kyseiselle listalle. Siihen rakastuin ensisilmäyksellä ensimmäistä kertaa kaupungissa käydessäni, jo yli 20 vuotta sitten. Näin kattavaa, toimivaa ja suuresti insinöörin mieltä lämmittävää taidonnäytettä ei joka maasta löydy. Ensimmäinen metrolinja valmistui vuonna 1900, juuri kuulun maailmannäyttelyn jälkeen. Sen samaisen, johon myös Eiffelin torni rakennettiin. 

Eivätkä kaupungin nähtävyydet siihen lopu. Vuonna 1896 avattu Galeries Lafayette Hausmann -tavaratalo mahtavine kattokupoleineen on edelleen monen shoppailijan taivas. Vaikken kaupasta mitään etsinyt tai löytänytkään, oli se silti itsessään valtava ilo silmälle. 

Pariisin syksy Place des Vosges'n aukiolla, Seinen rannalla, tai missä vain on kaunis. Kuten myös Pariisin kesä, kevät ja talvi. Tämä neljäs reissuni täydensi matkapäiväkirjastani puuttuneen vuodenajan. Vaan luulitteko, että Pariisin reissusta tällä kertaa päästäisiin näin vähällä? Ehei, luulisin kertovani kaupungista hieman useammassa päivityksessä. Kyllä se vain ansaitsee sen. 

Viikonloppu ei riittänyt taaskaan näkemään kuin murto-osan kaupungin nähtävyyksistä. Vaikka parhaamme teimmekin.

Haastemies kävi kolkuttamassa

Pieni askel ihmiselle, mutta suuri Tipille. Toissapäivänä sain elämäni ensimmäisen haasteen postilaatikkooni! Harvasta haasteesta riemastuu niin paljon kuin tästä, jolla Tipula-blogia pitävä Emonen minua muisti. 

Perimmäisenä tarkoituksena tässä 11-kohtaisessa haasteessa lienee tutustuttaa lukijämäärältään pieniin blogeihin. Sikäli mukavaa, että yleensä lehtien palstoilla tai netissä vinkatuilla blogeilla on satoja lukijoita, eikä pieniä välttämättä löydy luettavaksi niin helpolla. Toisaalta muutama blogi joille olisin ehdottomasti haasteeni tahtonut esittää, kuuluu lukijamäärältään suurempiin tai eivät näyttäneet sivuillaan lukijamäärää lainkaan, ja näin ollen rajautuivat haasteesta pois. Valitettavasti. 

Kuten emonenkaan, en tahtonut tästä pelkkää listakirjoitusta, joten lisäilen tekstin sekaan ottamiani valokuvia kuvitukseksi ja piristämään lukuhetkeänne. 

Mutta nyt siihen haasteeseen. Mistä siis onkaan kyse? 

SÄÄNNÖT:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään!

2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen!

3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa!

4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille!

5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut!

6. Samaa henkilöä jolta haasteen sait, ei saa uudelleen haastaa! 

11 asiaa Tipistä:

1. Olen sinnikäs. Monta asiaa on tultu tehtyä loppuun ihan vain päättäväisyyden avulla, sillä "minähän en tätä kesken jätä kun kerran olen aloittanut!"

2. Olen herkkä. Vaistoan monia asioita, joskus olemattomiakin. Ihmisten tunnetiloja, jne. Elän herkästi myös eri tunnetilanteissa mukana, kaikki tunteet ovat sallittuja. Olen riittävän rohkea itkemään tai nauramaan, silloin kun siltä tuntuu!

3. Olen oikeudenmukainen. Tähän samaan lokeroon kuuluu myös rehellisyys. Mikään ei saa suuttumaan niin paljoa kuin epäoikeudenmukaisuus ja valehtelu.

4. Olen avoin. Olen kuin kotonani tilanteissa, joissa olen ihmisryhmän keskipisteenä, pitämässä puhetta tai esiintymässä. Tarvitsen kuitenkin keskivertoa enemmän myös omaa rauhaa.

5. Kyllästyn helposti. En voi koskaan hakeutua työhön, jossa teen samoihin kellonlyömiin samoja asioita, samassa pisteessä viikosta ja vuodesta toiseen. Tarvitsen aikaisia aamuherätyksiä, kunhan saan yleensä nukkua pidempään. Maisemien pitää silloin tällöin muuttua, tämän vuoksi matkakuume iskee säännöllisesti. Tarvitsen useammanlaisia harrastuksia, joista saan erilaisia kokemuksia.

6. En tavoita kovin helposti tunnetta, etten voi kokeilla uusia asioita vain sen vuoksi etten ole niitä ennenkään tehnyt. Olen periaatteessa sitä mieltä, että todennäköisesti olisin niissä mestari jos vain kokeilisin, kunnes toisin todistetaan… ;)

7. Olen laiska. Mukavuudenhaluinenkin. Hetikaikkimullenyt! Pelkään myös kehuja, etenkin omakehua. Siksi negatiivista palautetta onkin niin paljon helpompi ottaa vastaan. Siihen ei jää niin helposti leijumaan.

8. Pelkään myös vettä. Uimahallissa en uskalla uida kuin reunalla, vaikka usein uinkin pitkiä matkoja. Ajatus siitä, etten saa jalkoja yltämään pohjaan, on pelottavaa. 

9. En tahdo koskaan kasvaa aikuiseksi, mikäli sillä tarkoitetaan leikkimielisyyden loppua. 

10. Pienenä ylivoimaisesti eniten käyttämäni lause taisi olla; "Äiti, mitä mä tekisin?" Aina pitää olla jotain mielekästä tekemistä varattuna! Tähän ikään mennessä sitä on kertynyt jonoksi saakka.

11. Aloitan uudessa työssä marraskuun alussa, tosin työnantajalla jonka palveluksessa olen ennenkin ollut. Aina sanotaan ettei ketään tulla kotoa töihin hakemaan. No, olin onnekas. Sain eräänä syyskuisena sunnuntaina viestin, jossa tiedusteltiin, josko uudet haasteet kiinnostaisivat. Ja mitä haasteita tiedossa olikaan. Todellakin ne kiinnostavat! (eli olihan postilaatikossani haastepainotteista postia ennenkin käynyt, heti tuli huijattua…)

 

11 vastausta Emosen kysymyksiin:

1. Miten suhtaudut jouluun? Odotatko jo sitä? 

- Voi kuule, todellakin odotan! Joulu on ylivoimaisesti eniten rakastamani juhlapyhä. Pääsiäinen tulee hyvänä kakkosena. Joulun tuoksut, yhdessäolo, kynttilät, ruoat, kiireettömyys, hiljentyminen, lumi… Voih, miksi se menee aina niin nopeasti ohitse???

2. Mikä on ollut sinulle tämän syksyn hitti esimerkiksi ruoissa, pukeutumisessa tai television ohjelmatarjonnassa?

- Hmmmm… Yleisesti ottaen hitein on ehkä ollut tuo pitkään päässä hautomani nukkekotoilu, jonka kimppuun pääsin vihdoinkin. Myös geokätköily on tarjonnut hyvää vastapainoa sisällä ähertämiseen. Ruoissa olen jatkanut aikalailla vanhalla linjalla. Paella on se juttu, josta kerään kehut ja jota teen kun muuta en jaksa. Pukeutumisessa koin hiljan uusia tuulia, kun uskaltauduin ostamaan pinkin välikausitakin. Siis minä. Jolla ei ole ollut pinkkiä kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Telkkarissa koukuttava on se arkisin tuleva rikossarja. Heti viiden uutisten jälkeen. Nimeä en ole jaksanut tarkistaa. 

3. Tuikku-, pöytä- vai kruunukynttilä? Vai jätätkö kynttilöiden polttelun mieluummin muille? 

- Kaikki! :) Kruunukynttilöitä tulee poltettua harvemmin kissojen vuoksi. Eli ehkä sitten valitsen tuikut ja pöytäkynttilät. 

4. Jos koko asusi pitäisi olla yhtä samaa väriä, minkä värin valitset? 

- Musta. Vaikka lempivärini on ehdottomasti keltainen (tai toisinaan punainen), ajatus muista kuin mustista housuista tuntuu hieman vieraalta…

5. Mitä teillä syödään / syötiin tänään? :)

- Aamiaisella puuroa, leipää ja kahvia, päivällisellä ehkäpä kanaa…? Arkiruoalla mennään. 

6. Aiotko tehdä talvella lumienkelin? 

- Luultavasti en… Ajatuksena kylmään lumeen heittäytyminen, niin että jopa niskaan saattaisi sitä päätyä, tuntuu… Hmmm… Ikävältä. Rakastan lunta ja kaipaan lumitöihin sekä hiihtämään!

7. Matka maailman ympäri, ristiin rastiin Eurooppaa vai Päiväntasaajalle ja takaisin?

- Eurooppaa ristiin rastiin. Ehdottomasti!

8. Saisitko rikki kookospähkinän? 

- Kyllä! :) Ensin pitää porata reikä siihen päähän, missä on selvä piste poraamiselle. Sen jälkeen nesteen voi joko imeä pillillä sisältä tai valuttaa reiästä ulos. Lopuksi vasaralla viimeinen niitti! Kiitos Gommi & Pommi, minulla on vastaus! ;) 

9. Ostatko tavaran ensisijaisesti ulkonäön, hinnan, käyttötarkoituksen, materiaalin vai valmistusmaan perusteella? 

Hmmm… Näiden kombona. Yleisesti olen esteetikko, pankkitilini aiheuttaa joitain rajoitteita, tahdon mieluummin pitkäikäisiä tavaroita kuin nopeasti huonoksi meneviä ja suosin suomalaista!

10. Mikä oli lapsuutesi lempikirja? 

- Barbro Lindgren: Kesä kaupungissa

11. Osaatko tehdä kärrynpyörän? 

- En. Pylly ei vain nouse, eikä ole koskaan noussut! :)

Huh, kiitos kysymyksistä! 

11 uutta kysymystä Tipiltä: 

 1. Mikä on blogi, jota luet eniten, se oma suosikkisi? 

2. Suosikkikaupunkisi, sekä Suomesta että ulkomailta?

3. Mitä vappuperinteisiisi kuuluu?

4. Asia tai tapahtuma, joka on viimeksi aiheuttanut Sinulle iloisen yllätyksen?

5. Lempiliikuntalajisi sekä omatoimisesti että televisiosta seurattuna? 

6. Minkä alan messuille tahtoisit seuraavaksi mennä, jos saisit itse päättää? Ei väliä järjestetäänkö sellaisia todellisuudessa vaiko eikö! ;) 

7. Mikä on bravuuriruokalajisi?

8. Lapsuutesi mieluisin muisto televisioon tai elokuvateatteriin liittyen?

9. Lempikirjasi? 

10. Muistele parhaita juhlia, joissa olet ollut vieraana. Mitkä tekijät ovat aiheuttaneet sen, että pidät niitä parhaina juhlina?

11. Mikä projekti Sinulla on seuraavaksi työn alla? Jokin askartelu/käsityö? Etsitkö jotain tiettyä tavaraa? Sisustussuunnitelma? Ruoanlaitossa uusi tuttavuus? Matka? Vierailukohde? Jotain muuta?

11 uutta haastettavaa, alle 200 lukijan blogia:

1. Peggyn pieni punainen keittiö

2. Rynttyliisan kotkotukset

3. Muonamiehen mökki

4. Tilapuodin elämää

5. Retropurkki

6. Vaapukka

7. Lankalipasto

8. Kirppismatkat

9. Terästytön kurvailua ompelukoneella & peltinauloilla

10. Villa Hensvik - 1:12 ministelyä

11. Miniasiat mielessä

Innolla odottelen mitä tuleman pitää!

ps. Nemi, tule sinäkin tänne haastetuksi, tule tule! Joko minun tai Emosen toimesta! ;) 

Piilopirtti

Pitkän, hiostavan kesän jälkeen tuntuu, ettei syksyisessä metsässä lenkkeilyyn kyllästy lainkaan. Pirteät aamut auringonpaisteessa saavat suuntaamaan pipo korvilla hirvikärpäsvapaalle vyöhykkeelle. Yöpakkaset ovat raivanneet metsää näistä inhoista kavereista kiitettävästi. Maisemista ja raikkaasta ulkoilmasta on niin paljon mukavampi nauttia, kun päänahasta puuttuu tunne, että joku mönkii siellä. 

Eräällä aamulenkillä suuntasimme läheiselle metsäautotielle, jossa oli nähtävillä monenlaista metsää. Aluksi tietä reunustivat kauniit, vihreät sammalmättäät, mutta myöhemmin metsä muuttui tiheämmäksi kuusikoksi. Lapsuudessa nämä kuusikot olisivat saaneet mielikuvituksen laukkaamaan hurjana. Melkeinpä nytkin kävi vielä niin. Mikä täydellinen peikkometsä!

Yhtäkkiä huomasimme edessämme pari vanhaa rakennusta, jotka maastoutuivat ympäristöönsä täydellisesti. Ilmeisesti kuusikon paikalla oli ennen ollut pelto, jonka reunalla olleet heinäladot olivat edelleen jollakin tapaa pystyssä. Niitä ei kuitenkaan huomannut, ennen kuin oli jo aivan vieressä.

 

Auringonsäteiden osuessa kauniisti lautojen välistä, olisivat ladot olleet täydellisiä valokuvauskohteita. Harmikseni en taaskaan ollut ottanut kameraa matkaan mukaan, mutta onneksi kännykkä ajoi jälleen kerran kameran virkaa. Unohdettu maalaisidylli saatiin ikuistettua aamuauringon säteissä. 

iltalenkki

Jos eilinen aamu oli syksyisen kaunis, ei tätä iltaakaan voi moittia. Vaikka väriloisto ei vielä suuremmin meille ole ehtinytkään, siellä täällä näkyy pieniä väripilkkuja, jotka auringonsäteet tuovat ihanasti esille. Kuuman kesän aikana jäi ulkoilu vähemmälle, mutta nyt ilmojen viilennyttyä taas pystyn nauttimaan reippailusta luonnossa. Toisaalta nautin syksystä, toisaalta mielessäni kaipaan jo talvea. Kunnon lumisine hiihtolatuineen. 

Vaan minne tahansa menenkin, aina silmiin osuu se pieni pala punaista, jostain hassusta syystä. Tälläkin retkellä havainnoin kärpässienet, puolukat, pihlajanmarjat, ja sen yhdenkin kasvin, jonka kauniin punaiset marjat ovat myrkyllisiä... Vaan nimi on hukassa. Noh, kuitenkaan en sitä poiminut, mikä tärkeintä!  

Raikkaassa syysaamussa

Vaikka ulkona on ollut mitä ihanin syyssää, on pari viime päivää mennyt sisällä ahertaessa askarteluiden parissa. Tänään oli päästävä ulos. Hain eilen ystäväperheelle ostoksia käydessäni kaupungilla asioilla, ja sovimme tänään treffit heti aamuksi puoliväliin. Samalla kun vein ostokset, kävimme muutaman tunnin geokätköilylenkillä autoillen ja kävellen. 

Ensimmäisenä tutustuimme varsinaiseen keijukaismaailmaan. Vihreä sammal ja aamu-usva tekivät taianomaisen vaikutelman. Harmiksemme emme olleet ottaneet kameroita mukaan, mutta onneksi sentään kännyköillä saimme ikuistettua maisemia matkan varrelta. Sumun keskellä oli enemmänkin tyttöjä, joista piti pysähtyä näpsäisemään kuva. Nämä tytöt hieman ihmettelivät usvasta ilmestyneitä uteliaita kuvaajia, mutta tyytyivät katselemaan meitä rauhassa kauempaa. 

Taannoista tukalaa hellettä muistellessa nautimme kirpeästä syysaamusta. Oli helppo hengittää. Mieli lepäsi luonnon keskellä. Totesimme tämän olevan juuri sitä, mitä kiireen ja stressin keskellä olimme kaivanneet. Rentoutuneena oli helppo palata takaisin arkipuuhiin.

Kesä tulla ryöpsähti

Tällä viikolla piha on muuttunut. Joka aamu ikkunasta ulos vilkaistessa näkymä on vaihtunut edellisen vilkaisun jälkeen. Kiireisen viikon aikana pihatyöt ovat jääneet vähälle, ja nyt viidakko alkaa olla villiintymässä... Aamulla töihin lähtiessä saniaiset nostivat auringonsäteissä päätään. Illalla näkymä lienee taas erilainen... Kerron mitä kaikkea pihassa on tapahtunut, kunhan sopiva väli tulee. Helteistä perjantaita kaikille! 

Matkailumuistoja: Romania

Matkakuumeen edelleen jatkuessa, kerron teille vähän Romaniasta. Olen ymmärtänyt että monelle suomalaiselle on kerjäläiskulttuurin myötä muodostunut melko negatiivinen kuva kyseisestä maasta. Hassua kyllä, monet tähän mielipiteeseen vaikuttaneet kerjäläiset ovat ilmeisesti naapurivaltion, Bulgarian romaneita. Kuitenkin keltainen lehdistö usein vetää johtopäätöksiä niputtamalla sanat romanialainen ja romani tarkoittamaan samaa kansanryhmää. Itse muistelen oppineeni, että romanit ovat aivan alunperin lähtöisin Intiasta, eikä näin ollen Romania valtiona liity sanan alkujuuriinkaan. Toki romaneita asuu paljon myös Romaniassa, jossa heitä sorretaan kuten valitettavan monessa muussakin maassa. 

Toinen Romanian mielikuvia vainoava seikka varmasti on lähihistorian itsevaltias, itseään Karpaattien Neroksi ja Ajatusten Tonavaksi vaatimattomasti kutsunut Nicolae Ceausescu. Vielä tänä päivänä on nähtävissä Ceausescun ajan maan kahtiajakautuneisuus, pääkaupunki Bukarestissa sijaitsevan kohtuuttoman suuren parlamenttitalon ja maaseudun suunnattoman köyhyyden välillä. Aurinkoisena kesäpäivänä kurjuus näyttäytyy sinisilmäiselle turistille kuitenkin lähes maalaisromanttisena. 

Itselläni kiinnostus Romaniaan heräsi useampia vuosia sitten, nähtyäni televisiosta Monty Python -mies Michael Palinin loistavan matkailuohjelman, "Michael Palin's New Europe", Romaniaa koskevan jakson. Tuossa Palin vieraili mm. UNESCO:n maailmanperintölistalla olevassa Sighisoaran kaupungissa, Transilvaniassa. Kaupungin kuuluisuus perustuu nykyään lähinnä muinaiseen hirmuhallitsijaan, Vlad Seivästäjään, joka on syntynyt kyseisessä kaupungissa. Tämän karmivan hahmon lisänimi, Dracula, mainitaan maailmankirjallisuudessakin Bram Stokerin luoman fiktiivisen hahmon yhteydessä. Kauhutarinaa enemmän allekirjoittaneeseen vetosi kuitenkin kaupungin kauneus. Päätös lähteä käymään tuolla konkretisoitui nelisen vuotta sitten, kun viimein lähdimme reissuun. 

Majapaikkamme Casa Cu Cerb oli ehkä yksi täydellisimmistä hotelleista, joissa itse olen yöpynyt. Tässä suositussa majapaikassa, jossa myös Walesin prinssi Charles on majoittunut, on ainoastaan yhdeksän huoneistoa. Tämän vuoksi jouduimmekin hieman säätämään matkustusajankohtaamme, jotta löysimme vapaan huoneen. Varauksen teimme jo puolta vuotta ennen matkaa. Sijainti torin laidalla Sighisoaran keskiaikaisen keskustan keskeisimmällä paikalla, siisteys, hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu, yhdistettynä kauniiseen  huoneistoon ja koko rakennukseen, sekä uskomattoman edulliseen hintaan vaikuttivat mielipiteeseeni paikan täydellisyydestä!

  

Vaikka kaupunki ei olekaan kovin suuri, sen kaduilla olisi viihtynyt pidempäänkin. Vietimme runsaan viikon pituisesta Romanian kierroksesta Sighisoarassa kaksi yötä. Päivisin turistibussit toivat paikalle matkailijoita, mutta illan tullen kaupunki rauhoittui rajallisten majoitustilojen vuoksi. Täällä ihmisen oli hyvä olla. 

Dracula-turismikin näkyi, vaan ei liiaksi. Tämän kyseisen talon paikalla sijainneessa rakennuksessa se hirmuinen Vlad syntyi. Nyt rakennuksessa oli matkamuistokauppa, täynnä Dracula-tavaraa. Sitä ei kuitenkaan mukaan lähtenyt. Itselleni riittivät upeasti valaistujen, keskiaikaisten kivitalojen katselu ja kuvaaminen. Suosittelen Romaniaa ja etenkin Transilvaniaa kaikille omatoimimatkailijoille. Itse tahdon tänne myös uudelleen!