Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, rästissä on niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä aloittaa. Teenpä sen siis menneistä juhlapyhistä.
Olen ollut aina juhlapyhäihminen, kuten olen kertonutkin. Nautin suunnattomasti siitä, että saan rauhoittua kotiin viettämään pyhiä rakkaiden ihmisten parissa ja syömään hyvin. Joulu meni tänä vuonna hieman poikkeuksellisissa merkeissä, kun jännitimme uuden tulokkaan saapumista. Toimme sisälle kuusen jo hyvissä ajoin, jos vaikka kävisikin niin että lähtö sairaalaan tulisi ennen aikojaan. Eipä tullut. Uusi tulokas säästi ensiesiintymisensä tämän vuoden puolelle.
Kuusesta en raaskinut kuitenkaan luopua aikanaan, joten meillä kerättiin neulasia sukanpohjista vielä kauan loppiaisenkin jälkeen. Tehokkaasta neulasten levityksestä vastasivat omalta osaltaan nelijalkaiset perheenjäsenemme...
Pääsiäiseen valmistauduin hieman paremmin. Menimme hyvin pitkälti samalla kaavalla aterian suhteen kuin aiempinakin vuosina. Karitsanviulua ja minttuhyytelöä, yrttiperunoita, fetasalaattia, sienisalaattia, sipulinkuorilla värjättyjä kananmunia. Poikkeuksellisesti juhlapöytää täydensi tänä vuonna myös herkullinen savustettu kalkkunankoipi.
Makeita herkkupaloja olivat puolestaan pashan lisäksi leivonnaiset. Sitruunainen marenkipiirakka sekä persikkatorttu. Jälkimmäinen tosin ei onnistunut aivan suunnitellusti; kaupan kurpitsasoseen sijaan käytin itse tehtyä versiota, jonka etikkapitoisuus pääsi paistamisen yhteydessä yllättämään. No, kyllä tuo silti saatiin syötyä.
Pashan ja marenkipiiraan ohjeet olenkin jo kertonut aiemmin, mutta persikkatortusta en muista maininneeni. Tässäpä siis resepti.
Persikkatorttu
Pohjaksi murotaikina:
1 dl sokeria
200 g voita
4,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
Täytteeksi "rahka":
hieman kurpitsasosetta
1 tlk kermaviiliä
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 tlk säilykepersikoita (joista osa soseutetaan täytteeseen, osa koristeeksi päälle)
Bon appétit! (ja parempaa onnea sen persikkatortun kanssa, joka myös minulta yleensä onnistuu…)
