lauantai 15. helmikuuta 2014

Purkit ja purnukat, osa 2

Kuten jo kerroin, löytyy purkkikasastani purkkeja joka lähtöön. Muutamasta hieman enemmän. 

Pauligin Juhla Mokan keräilypurkkeja on tullut vuodesta 2008 lähtien yksi joka vuosi. Itseltäni noista purkeista löytyvät ne, jotka olen saanut lahjaksi tai silmää miellyttäneet, jotka olen itse hankkinut. Kuudesta kahvipurkista hyllyyni on päätynyt siis neljä kappaletta, joista tässä kuvassa näkyvät Sannojen (Annukka 2009 ja Mander 2010) suunnittelun tulokset. Valkoisella pohjalla olevat punaiset kuviot ovat Sanna Annukan käsialaa, "Rakkaita kotimuistoja Suomesta". Sanna Manderin suunnittelua taas on vieressä oleva turkoosinsävyinen purkki, "Kesäiset kahvihetket puutarhassa". Lisää tietoa kyseisistä kahvipurkeista löydät Pauligin sivuilta. 


Ulkomaan retkiltä mukaani ovat tarttuneet iloisen keltainen Banania-kaakaopurkki Pariisista ja valkopohjainen La Lidia-paprikajauhepurkki Espanjasta. Kaakaopurkissa ei koskaan kaakaota ole ollutkaan, mutta paprika on jo käytetty ruoanlaittoon.

Pariisin kaakaopurkin löysin hurmaavasta kauppakäytävästä. Katetut kauppakäytävät ovat sateisena päivänä kuin luotuja turisteille, jotka laahustavat ahmien ilmapiiriä, vailla päämäärää. Matkallani kymmenkunta vuotta sitten oikaisimme usein yhden niistä, Passage Jouffroyn lävitse. Käytävän varrella olleen liikkeen ikkunasta iloiset kasvot aurinkoisen keltaisesta peltipurkista katsoivat joka kerta houkuttelevasti. Ja niinhän tuo purkki piti saada mukaan vielä lähtöpäivän aamuna.

Lapsuusmuistot kulkevat mukanani punaisessa teerasiassa, jossa mummoni säilytti nappeja. Sekä lapsuuskodistani mukanani tulleissa kultaisessa tai vihreässä teerasiassa, kuin myös kahdessa vanhassa Pauligin kahvipurkissa. Pussikahvi on peräisin äitini poikamiestyttöboxista 60-luvulta. Löytyypä sieltä vielä ehdat kahvinpavutkin sisältä.


Emaliastioista ovat nykyään monet muutkin hullaantuneet, niin hurjia hintoja kirppiksillä näkee. Itselleni astioissa ei ole tärkeintä käyttökelpoisuus, koska ruoanlaittoon kelpaavia astioita omistan kyllä nytkin jo mukavasti. Vaan se visuaalisuus. Kuvassa näkyvät Esteri Tomulan Vegeta-kasari ja keltainen kattila ovat niitä "hulluja" hankintojani, joissa on pohja puhki. Mutta hyllyllä seistessä tämä ei haittaa. Siellä ne silmiäni hivelevät. Punainen kattila on syntymäpäivälahja äidiltäni. Kattila tarttui matkaan yhteisen harrastuksemme, antiikkimessuilla haaveilun lomassa. Punainen kahvipannu taas tuli lahjana tädiltäni, jolla ei pannulle ollut enää käyttöä omassa kodissaan. Molemmat punaiset ovat täysin käyttökelpoisia.

Kaikki neljä edellä esiteltyä emaliastiaa ovat Wärtsilä-konserniin kuuluneen Arabian Järvenpään emalitehtaan tuotantoa. Tunnettu tuotemerkki joka kaikkia yhdistää on Finel. Viisi kirjainta jotka nykyään ovat arvossaan. Villitysten tullessa ja mennessä odotan kuitenkin aikaa, jolloin emalin myyntihinta taas laskee. Näin ovat suhdanteet aina ennenkin vaihdelleet, ja näin tulevat vaihtelut edelleen jatkumaan.



2 kommenttia:

Kiitos viestistäsi! :)