Keräilykärpäsen pureman lisäksi kärsin myös kroonisesta matkakuumeesta. Nautin matkakertomusten lueskelusta ja muistakin matkailuun liittyvistä kirjoista ja lehdistä. Matkailijana olen tyypiltäni ehkä kuvailtavissa parhaiten ahmijaksi, tai tutkimusmatkailijaksi. Pitkään nukkuminen ja paikallaan pysyminen ovat myrkkyä, tahdon nähdä lomani aikana niin paljon kuin vain mahdollista. Lähestulkoon parasta matkailussa on -itse matkalla olon lisäksi- matkan suunnittelu. Aikataulutus, kohteeseen tutustuminen, lentojen, junien, ja hotellien varailu. Matkalla vaanivista uhkista olenkin odotellut jonain päivänä sairastuvani Stendhalin syndroomaan, joskin laajennettuna taiteen lisäksi kaikkeen uuden ja ihmeellisen kokemiseen. Sitä siis odotellessa…
Eräs kestosuosikkini kaupunkikohteista on Pariisi. Olen vieraillut tähän mennessä kaupungissa kolme kertaa, joskin uskoisin vierailuita tulevan vielä lisää. Kaupungin Art Nouveau-henkinen kauneus, sofistikoitunut ilmapiiri ja pittoreskius luovat oman hurmionsa.
Eniten nautin kävelystä Montmartren kapeilla kujilla, jotka tosin pahimpina turistikausina ovat pääväyliensä osalta melko ahtaita. Turistikaupat tarjoavat Pariisiin hurmaantuneille turisteille sitä krääsää, joka uppoaa vintageen hurahtaneille, "aitoa Pariisia" etsiville. Myönnän, tämä harha uppoaa aivan täysillä myös minuun!
Pariisin lumo on kestänyt kautta vuosisatojen. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa Hitler antoi käskyn tuhota Pariisi. Kaikeksi onneksi Jalkaväenkenraali Dietrich von Choltitz uhmasi käskyä ja jätti tämän tekemättä. Kauhulla voimme vain ajatella miltä Pariisi nyt näyttäisi, mikäli olisi kokenut Berliinin kohtalon, ja joutunut luopumaan historiallisista rakennuksistaan.
Toinen olennaisesti Pariisin silhuettiin vaikuttava päätös oli säilyttää Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten väliaikaiseksi rakennettu Eiffel-torni. Tämä Gustave Eiffelin suunnittelema siro rautarouva on jakanut koko ikänsä mielipiteitä, mutta saanut onneksi säilyttää päänsä. Tämä siis henkilökohtaisena mielipiteenäni. Itse olen jaksanut jonottaa muiden turistien kanssa kahteen otteeseen pääsyä torniin, käyden aina huipulla saakka, polvet tutisten. Hauskana muistona mainittakoon, että kun satojen muiden turistien kanssa tärisin verkolla aidatulla näköalatasanteella, puristaen kaidetta rystyset valkoisena, teki antenniasentaja kaikessa rauhassa asennustöitä vaijereitten varassa päittemme yläpuolella. Kaikista ei vain ole korkeiden paikkojen valloittajiksi.
Lämpimin mielin ja sydämin voin suositella kaikille käyntiä tässä ihastuttavassa valojen kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)