Viikonloppuna sade taukosi ja pääsin vihdoin upottamaan sormet multaan! Nyt kesäkukkapenkki on paikoillaan ja nurmikko ajettu. Kuvailen tässä näkymiä iloksenne joku ilta kun ehdin. Paljon olisi vielä tehtävää ja niinpä auringon paistaessa mieli on jatkuvasti puutarhassa. Kävellessäni paljain jaloin nurmikolla, auringon lämmittäessä, mieleen tulevat lapsuuden kesät. Tuntuu että silloin paistoi aina aurinko. Näinhän ei tietenkään ole, mutta ihmismieli on mielenkiintoinen ja muisti valikoiva. Kuka niitä harmaita päiviä nyt muistelisi.
Nostalgikkona kaikki entisajan muistot ovat itselleni arvokkaita. Muutama vuosi sitten, Romaniassa käydessämme, sydämeni oli aivan pakahtua tähän vanhanajan romantiikkaan. Hevoskärryjä näki maanteillä junan ikkunasta säännöllisin väliajoin. Realisti voisi todeta asiantilan johtuneen köyhyydestä, ja maisema olisi marraskuisena iltana voinut näyttäytyä vallan toisessa valossa. Mutta lämpimässä auringonpaisteessa kaikki oli vain kaunista ja ihanaa. Turistina on kovin helppoa olla naiivi. Ja miksei lämpimänä kesäpäivänä myös kotipihalla. Aurinko hymyilee, niin minäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)