Pitkän, hiostavan kesän jälkeen tuntuu, ettei syksyisessä metsässä lenkkeilyyn kyllästy lainkaan. Pirteät aamut auringonpaisteessa saavat suuntaamaan pipo korvilla hirvikärpäsvapaalle vyöhykkeelle. Yöpakkaset ovat raivanneet metsää näistä inhoista kavereista kiitettävästi. Maisemista ja raikkaasta ulkoilmasta on niin paljon mukavampi nauttia, kun päänahasta puuttuu tunne, että joku mönkii siellä.
Eräällä aamulenkillä suuntasimme läheiselle metsäautotielle, jossa oli nähtävillä monenlaista metsää. Aluksi tietä reunustivat kauniit, vihreät sammalmättäät, mutta myöhemmin metsä muuttui tiheämmäksi kuusikoksi. Lapsuudessa nämä kuusikot olisivat saaneet mielikuvituksen laukkaamaan hurjana. Melkeinpä nytkin kävi vielä niin. Mikä täydellinen peikkometsä!
Yhtäkkiä huomasimme edessämme pari vanhaa rakennusta, jotka maastoutuivat ympäristöönsä täydellisesti. Ilmeisesti kuusikon paikalla oli ennen ollut pelto, jonka reunalla olleet heinäladot olivat edelleen jollakin tapaa pystyssä. Niitä ei kuitenkaan huomannut, ennen kuin oli jo aivan vieressä.
Auringonsäteiden osuessa kauniisti lautojen välistä, olisivat ladot olleet täydellisiä valokuvauskohteita. Harmikseni en taaskaan ollut ottanut kameraa matkaan mukaan, mutta onneksi kännykkä ajoi jälleen kerran kameran virkaa. Unohdettu maalaisidylli saatiin ikuistettua aamuauringon säteissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)