Lapsesta saakka olen tottunut nauttimaan luonnon ja kotipuutarhan antia ympäri vuoden, mummon ja äidin taitojen ansiosta. Ikiomaan omakotitaloon muuttaessani edellisten asukkaiden istutukset tarjosivat runsaan sadon, johon en kerros- ja rivitalovuosinani ollut tottunut. Ensimmäisenä kesänä päätin säilöä sadon talteen, enkä nyt ihan realistisesti… Keitettyäni onnellisena 10 litraa kirpeää, chutney-tyyppistä karviaishilloa, kuulin kyllä huomautuksen määrästä, mutten antanut sen häiritä onnellisen säilöjän mielialaa. Noh, kolmea vuotta ja muutamaa lahjoitettua hillorasiaa myöhemmin, voinen myöntää homman lähteneen tuolloin vähän käsistä… Kahden ihmisen tarpeisiin kymmenen litraa oli melko *kröhöm* runsas määrä.
Tästä kehitytään. Oma chutneyreseptini oli sinänsä ihan maukasta. Mutta liika on tietenkin liikaa, ja kyllästymisen jälkeen ei hyvääkään tee mieli… Paras testattu säilöntäresepti on mielestäni köyhän miehen lakkahillo. Lapsuuskodissani isä poimi lakkaa säännöllisesti, ja sitä käytettiinkin runsaasti ruoanlaitossa. Nykyisen asuinpaikkani liepeiltä en tiedä hyviä lakkasoita, joten tämä resepti tuli tarpeeseen. Etenkin kun ainekset löytyivät omasta puutarhasta.
Tämä täydellisen lakkahillon näköinen ja makuinen valmiste koostuu nimittäin porkkanasta, vihreistä karviaisista sekä hillosokerista. Maultaan tämä on paljon enemmän kuin osiensa summa. Mikäli en tietäisi raaka-aineita, en niitä kyllä osaisi arvatakaan. Pehmeä, lakkamainen maku, sopii täydellisesti esimerkiksi leipäjuuston kanssa nautittavaksi. Tai vaikkapa sitten sen taannoin mainostamani pannacottan. Ensimmäisen säilöntäkerran annosteluhäiriöstä viisastuneena olen oppinut tekemään myös pienempiä satseja hilloja. Tätä tein ensiyrittämällä jopa liian kitsaasti, enemmänkin olisi mennyt! Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)