Virkatut pussukat part 2

Aiemmin kerroin virkanneeni kännykkäpussukoita enemmänkin. Äsken penkoessani kovalevyn sisältöä eteeni osui kuvia kyseisistä pussukoista, joten jakoon vaan! Nämä pussukat olen virkannut vuonna 2009 eli johan siitäkin on tovi vierähtänyt...

 Ensimmäisessä kuvassa on lajitelma pussukoita, joista ainakin tuo mustapunainen sydännapilla varustettu oli ystävälleni niin mieluinen, että hän pyysi minua virkkaamaan uuden, kun tuosta aika jätti :) Alemmassa kuvassa on sitten neukkutavaran keräilijälle tehty pussukka.

Koukussa, taas!

Terve taas pitkästä aikaa! Mun blogauttelu on ollut hiljaista viime aikoina, kun ei ole ollut oikeen mielessä mitään erityistä. Tuossa jo ehdin Tipiäkin varoitella, että saatan jättää kirjoittelun kokonaan, mutta josko tämä kevät ja lisääntyvä aurinko inspiroisi enemmän puuhastelemaan jotain raportoinnin arvoista. Mutta nyt siis tulee blogsennus, johon kirvoitti aika ajoin mut koukuttava virkkaaminen!

Opettelin joku vuosi sitten virkkaamaan kaulahuiveja. Tein niitä verkkotekniikalla, koska se oli helppoa ja nopeaa ja sellaista, minkä opetteluun kärsivällisyyteni riitti. Sitten opettelin virkkaamaan pötköä. Toissa vuonna opettelin isoäidin neliöiden virkkaamisen ja se synnytti kipinän! Minä osaan! Haluaisin kovasti oppia virkkaamaan monimutkaisempia juttuja, mutta etenen kärsivällisyyteni mukaan.

Huivien jälkeen keksin, että virkkaan kännykkäpusseja. Silloin isot älypuhelimet ei vielä olleet vallanneet markkinoita, joten pieniä pusseja syntyi nopeasti. En äkkiseltään löytänyt kuin kaksi, joista toinen on tehty vanhalle liukukansi-Nokialle ja raidallinen sitten jo ensimmäinen älypuhelimelle värkätty. Siihen on nykyisen käyttäjän toiveesta lisätty metallinen avainkiinnike, jotta sen saa kiinni johonkin, en tarkalleen tiedä mihin :)

Näitä pussukoita virkkasin montaa eri väriä. Osa meni Facebookin luovuushaasteen mukana ympäri Suomea ja osa lahjoiksi kavereille. Siirryttyäni isompaan kokoluokkaan, virkkasin tuosta vihreästä langasta pussukan miniläppärille ja sen jälkeen tablet-aikaan siirryttyäni virkkasin monivärisestä langasta pussukan iPadille, joka on tänäkin päivänä käytössä ja sen se on näköinenkin...

Pussukoiden virkkaus on nyt taas ajankohtainen, sillä Windows XP:n jäätyä historiaan, oli päivitettävä kalustoa. Ja siitä se idea sitten lähti. Nyt on siis työn alla uudelle kannettavalle pussukka ja siinä työn sarkaa riittääkin, koska koneen kokoluokka on jotain ihan muuta kuin aiemmin. Aloitin projektin tässä pääsiäisen tienoilla ja arvioitu valmistumisaika on vielä hämärän peitossa, mutta värimaailmasta voin antaa pientä esimakua. Se on ehkä ominta minua ja tällä kertaa ihan siksi, että nuo langat sattui kaapista löytymään :)

Mustavalkoisesta päästään kätevästi inspiraation maailmaan. Tutustuin taannoin työkaverini suosituksesta VMSomaKOPPA-blogiin ja ihastuin heti. Kun sitten bloggaaja Virpi Siiralta ilmestyi kirja Ympyrä - Virkattuja variaatioita (WSOY), ei tarvinnut kahta kertaa miettiä hommaanko kirjan. Toisena inspiraation lähteenä toimii äitini minulle ostama palavirkkauskirja, Edie Eckman Villiä virkkausta (Minerva). Näiden kahden opuksen avulla aion syventää taitojani virkkaajana (olipas jotenkin akateeminen lause..) ja toivottavasti osaan joskus virkata muutakin kuin verkkoa, isoäidin neliöitä ja pötköä! Tavoitteena on joskus virkata pyöreä matto...

Käsilaukun kätköistä

Nemin innoittamana ajauduin pohtimaan käsilaukkuni sisältöä, jossa pussukat ovat myös merkittävässä osassa. Ensimmäisen pussini hankin juurikin rahapussista pursunneita etukortteja varten. Pussukan sisiliskokuvio oli se, johon ihastuin. Sisiliskon timanttisilmät ovat jo tippuneet matkan varrelle. Muutoinkin pussi on jo reissussa rähjääntynyt, mutta toimii edelleen käytössään.

Uusin pussini on matkamuisto Santorinilta. Toiminnallisena tarkoituksena sillä on lääkkeiden säilytys, mutta suloinen aasi oli jälleen kerran se syy, miksi pussukka käsilaukkuuni tuli hankittua. 

 

En tiedä mahtaako kyseessä olla samankaltaisuus vaiko sattuma, mutta jostain syystä olen ihastunut aaseihin jo aikapäiviä sitten. Ensimmäisen aasini sain isosiskoltani, joka oli hankkinut sen jo ennen syntymääni. Kuultuaan tulevasta pikkusiskosta, oli hän käynyt ostamassa säästöillään vinkuvan oranssisen kumiaasin. Aikanaan siskoni saadessa jälkikasvua, hankin molemmille lapsille pehmeät Ihaa-aasit, jotka vein sairaalaan ensitapaamisella. Lapsena eräs mieleenpainuneimmista televisiosaduista oli Lea Pennasen kirjoittama Piilomaan Pikku Aasi. Kun siis lomailimme Santorinilla, jossa aasi on eräs saaren tunnusmerkeistä, tarttui mukaan yksi jos toinenkin aasitavara. Tällä aasitaustalla ei niitä vain voinut ohittaa.

Aasien lisäksi myös muut eläimet ovat lähellä sydäntäni. Tämä lienee ollut tiedossa, saadessani mieheltä tuliaiseksi kotimaista käsityötä olevan lehmäpussukan. Tämä pikkukassi toimii eräänlaisena käsilaukun jatkeena, eli silmälasikotelon sekä muiden mukana kulkevien tavaroiden säilytyspaikkana, kun käsilaukkuun ei enää mahdu. 

Pussin tuotemerkki on Maikko, mutta muuta en valmistajasta tiedä. Eniten Googlen kuvahaussa tuloksia kyseisellä hakusanalla löytyy Avalonin Aarteiden nettikaupasta, mutta tekijä jää silti hämärän peittoon. Tietääkö kukaan lisää tästä mystisestä tuotemerkistä? 

Pussukoiden lisäksi käsilaukussani on myös muita pieniä esineitä, jotka piristävät päivääni. Retrohenkiset peltirasiat ovat uusia. Lapsuudesta tuttu Vitalis toimii nykyään huulirasvana Paola Suhosen suunnittelemassa rasiassa. Serlan paperitehtaan vanha mainos taas on tullut uudelleen piparminttupastillirasiaan. 

Vaan löytyypä käsilaukun pohjalta myös pieniä paloja punaista. Tällä kertaa Pariisista ostetun taskupeilin sekä korttikotelon muodossa. Sillä eiväthän ne kaikki etukortit nykypäivänä tuohon yhteen pussukkaan toki mahdu!

Marimekko + pussukat = Marimekon pussukat

Tipin pussukkapostauksen lopussa oli lause, jonka allekirjoitan täysin. Pussukoitahan ei ole koskaan liikaa! No ei. Tai voi kai, mutta mitä se haittaa...?! Joskus mua on kutsuttu rouva Pussukaksi. Miksikö? Mulle on aikojen saatossa kehittynyt sellainen järjestyksen ylläpidon muoto kuin pussukat. Se tarkoittaa sitä, että mulla on arkikäytössä olevan olkalaukun sisällä useita pussukoita. En vihaa mitään niin paljon kuin tavaroiden etsimistä, joten olen kokenut pussukat käteviksi. Jos jotain nopeasti laukusta tarvii, riittää että löytää oikean pussukan ja sieltä onkin sitten helppo löytää etsimänsä. Mulle olis varmaan pahin mahdollinen rangaistus, että pussukoiden sisällöt kipattaisiin laukkuun sikinsokin ja sitten pitäisi löytää joku pikkutavara nopeasti... :)

Olen kovasti viehtynyt Marimekon tuotteisiin ja pussukoiden kunkku onkin kukkaromalliset pussukat, jotka saa kiinni ja auki näppärästi napsauttamalla. Tällä hetkellä laukussani on neljä Marimekon pussukkaa ja kuinka ollakaan laukkukin on Marimekon. Laukut onkin sitten oma lukunsa. Olen varsinainen kassialma, mitä tulee laukkujen osteluun. Marimekon laukuista ja muista laukuista saisi monta postausta, jos niitä alkaisin esittelemään! Marimekon tuotteissa ainoa huono puoli on hinta ja olenkin kaikki Marimekko-ostokseni tehnyt erilaisista alennus- ja ystävämyynneistä tai outlet-myymälöistä.

Mutta sitten niihin pussukoihin. Olen syystä tai toisesta haalinut ja myös saanut lahjaksi lukuisia pussukoita, joista suurin osa on käyttämättöminä, mutta en vaan ole raskinut niistä luopua. Pussukkavarastosta on se hyöty, että kun jälkikasvu on vailla säilytyspussukkaa, löytyy erilaisille aarteille jos jonkinlaista nyssäkkää äidin kätköistä. Pari vanhaa Marimekon kukkaroa on siirtyneet omasta käytöstä jälkipolvelle kukkaroksi ja mp3-soittimen säilytyspussiksi.

Ensimmäisessä kuvassa on laukussani asustavat Marimekon pussukat. Kukallinen toimii penaalina, musta-valkoisessa säilytän työpuhelimen laturia, lounas- ja virikeseteleitä (kun eivät lompakkoon mahdu), pientä korttikukkaroa, jossa on harvoin käytettävät jäsen- ja etukortit ja kosketusnäyttökynää (sekään kun ei puhelinpussukkaan tai tabletin suojukseen mahdu). Punaraidallisessa on "kaiken varalta"-kosmetiikkaa eli paperipuuteri, käsidesi, kynsisakset, kynsiviila, pillerirasia Buranalle, laastaria, saippualiuskoja ja mitä nyt hyvin varautunut kätevä emäntä saattaa tarvita ;) Pienin kukkaro toimii säilytyspaikkana pienille tavaroille, kuten huulirasva, nimineulat ja migreenilääkkeet. Sekalaista seurakuntaa siis!

Joku saattaa ihmetellä, että mitä sitä nyt noin paljon tavaraa pitää kantaa mukana. Niinpä. En itsekään tiedä, mutta tykkään olla varautunut. Eikä nuo paljoa paina. Pussukoiden lisäksi kassissa kulkee kalenteri, lompakko, puhelimet ja avaimet. Silloin tällöin myös iPad, mutta sille ei ole Marimekon pussukkaa, vaan itse virkattu "kotelo".

Kotona on sitten vielä säilytyksessä kuvan mukainen kokoelma Marimekon pussukoita. Niitä käytän matkoilla ja tarpeen mukaan. Tuota sivutaskullista tykkäisin kovasti käyttää puhelimelle, sivutaskuun mahtuu kivasti kuulokkeet. Mutta kun saimme uudet työpuhelimet, mallia iso älypuhelin, niin otin käyttöön Gollan pussukan, johon mahtuu molemmat luurit samaan pussiin, omiin lokeroihinsa. On sitten helpompi tarkistaa molemmat puhelimet saman läpän alta. Raidallinen, pyöreä vetoketjupussukka on varmaan ensimmäinen Marimekkoni, olen sen joskus teininä saanut sukulaisilta lahjaksi, enkä vieläkään ole keksinyt mitä siinä säilyttäisin. Se on silti vaan niin ihana!

Loppukevennykseksi pussiaiheinen musavideo ;)