Onnellinen kodinrakentaja

Koti se on pienikin koti. Tämän viikonlopun vietin nukkekotien maailmassa. Taannoin huomasin puolivahingossa ilmoituksen Nukkekotiyhdistyksen järjestämästä nukkekotikurssista, ja sen enempiä miettimättä ilmoittauduin mukaan. Nukkekodin rakentaminen on ollut yksi pitkäaikainen suunnitelmani. Tai ehkäpä ajatuksissani on enemmänkin pienoismalli, kuin leikkikalu. Yleensäkin ottaen olen sitä mieltä, että jos ihminen ei jotain asiaa ole koskaan kokeillut, ei voida sanoa ettei hän sitä osaisi. Niinpä minäkin päätin olla hyvä nukkekodin rakentaja ja matkasin hieman jännittäen mutta innoissani kurssille kahdeksi päiväksi. Ja sainhan myös jotain aikaiseksi, kun vain toimeen ryhdyin. Rasiallisen uusia, ihan itse tehtyjä asioita. Pään täyteen ideoita, sekä onnistumisen ja tekemisen iloa. 

Ensimmäinen asia jonka rakensin, oli puuikkuna. Vuorilautoineen ja avattavine ruutuineen ikkuna tuntui ihan oikealta. Materiaalina ikkunassa oli ohut haaparima, jota liimasimme puuliimalla. Helppoa ja nopeaa. Ja ihan oikean näköistä! 

Seuraava projekti oli samaisen ohjaajan opastuksella tehty peiliovi, johon tehtiin täysin toimivat saranat sekä "taottiin" myös kahva. Vaikka ovi ja ikkuna eivät millimetrintarkkoja olleetkaan, ei minua huoleta se että talvella paleltuisi vetoon. Eihän talossani ole vielä seiniäkään. Mutta se onnistumisen ilo. Voisin katsella tekeleitäni vaikka kuinka pitkään. Kun ohjeet ovat hyvät ja rakennusmateriaalit valmiina, ei mikään voi mennä pieleen. Mielessäni pohdin jo joululahjalistaa... Pieni puukko, näppärä minisirkkeli Proxxonilta ja oi voi vaikka mitä! En tiennyt tällaisia olevankaan. Liian pitkä aika isojen maailmassa oli saanut mieleni juurtumaan paikoilleen. Vanhenemista ei voi välttää, mutta leikkimistä en aio lopettaa. Näistä puutöistä innostuin ihan todenteolla!

Teimme myös minikokoisia kirjoja, ja jälleen kerran huokaillen puhkuin riemua aikaansaannoksistani. Näiden tekemiseen ei paljoa työkaluja tarvita, joten uskoisin että kirjahyllykin valmistuu ennen taloa. Mutta kuten tv-mainoskin on meille todistellut, lukeminen kannattaa aina. Ei kirjoja voi olla liikaa. Ei edes näin pienessä koossa. 

Vielä lopuksi teimme nukkekodin nukkekotiin sopivan kokoisen kasvihuoneen, jonka sisälle istuttelimme tomaatintaimet. Kas kummaa, sato valmistui samantien! Vaikka sormeni ovat suhteellisen pienet, eivät ne kovin näppärät ole. Alkukesän käsiturman jälkeen ainakaan. Hetkittäistä epätoivoa tuli, hiki virtasi, mutta sitten taas pienikin onnistuminen korvasi epätoivon hetket moninkertaisesti. Tätä tahdon tehdä!