Yöpakkasen muisto oli jälleen tänäkin aamuna ilmoilla, kun lähdin ajelemaan autolla. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta ilmassa oli utua. Tällaisista aamuista mieleeni tulee aina Enid Blytonin kirja Viisikko salaperäisellä nummella. Mielikuvaani lienee vaikuttanut alkuperäisen kirjan kansi, jossa Viisikko etenee junaraiteilla sumussa.
Blytonin kirjat kuuluivat olennaisena osana lapsuuteeni. Luin niin Viisikot, SOS:t kuin Salaisuus-sarjan kirjat useampaan kertaan. Myöhemmin olen kerännyt sarjat itselleni. Tällä hetkellä sarjat ovat yhtä Viisikko-kirjaa lukuunottamatta täydelliset. Eiköhän sekin jonain päivänä vielä tiensä hyllyyni löydä.
Ikä ei ole esteenä kun uppoudun muistelemaan Fanny-tädin notkuvia ruokapöytiä, Kirrinin saarta, Poliisimestari "Tiehesi siitä" & Pullan sekä sen pienen koiran yhteenottoja. Ne ovat painuneet mieleeni. Muistatteko te?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)