Eilen pidimme pihatalkoot. Monet ystävät nauttivat vapaapäivästä sisätiloissa hyvällä omatunnolla, koska ulkona oli niin sateista. Vaan me kun olimme päättäneet siirrellä kiviä, myös teimme niin. Eikä pienessä sateessa mitään valittamista olekaan. Onpahan raikas ilma hengittää. Eräs talkoolainen bongasi pienen palan punaistakin talon emännän muodossa...
Koko päivän rehkimme ulkosalla, mutta lopulta saimme urakan päätökseen. Onneksi apunamme oli traktori, joka nopeutti kivien siirtelyä huomattavasti. Ohikulkijat ehkä hämmästelivät meitä, kivenpyörittäjiä, mutta omat keinoni rikkaruohojen torjunnassa olivat tätä ennen jo kertakaikkiaan käytetty. Eikä tuo uusi kiveys nyt niin hullun näköinen lopulta ole.
Sateisen päivän jälkeen ripustimme hanskat naulaan, lämmitimme saunan ja söimme hyvin. Parasta talkoissa onkin ehkä saavutetun työn lisäksi yhdessä olo. Entisaikaan monet asiat hoituivat talkoilla, mutta nykyään talkooperinne tuntuu kokeneen laman. Kun talkoita järjestetään, ovat ihmiset niin kiireisiä, ettei aikaa ylimääräisen työn tekemiseen löydy. Näin talkooväkeä on kovin vaikea saada kasaan.
Vaikka talkoomme eivät varsinaisesti yleisömenestys ollutkaan, oli meillä mukavaa. Kiitoksia suuresti paikalle päässeille! Ilman teitä pihamme olisi tällä hetkellä kovin erinäköinen.
Jos jotain positiivista pitää ruttojuuresta sanoa, on se saanut näkemään monet rikkaruohot jo positiivisessa valossa. Kuinka kaunis esimerkiksi onkaan keltainen voikukkapelto. Eihän tuota raaski niittää lainkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)