Silloin kun ei kaapissa ole ruokaa, eikä kauppaan jaksa mennä, on hyvä pitää varastoissa muutama säilykepurkki paellan varalle. Näitä rääppiäisruokiahan löytyy eri maista. Paellan lisäksi pyttipannu ja pizza ovat syntyneet ymmärtääkseni tarpeesta saada ylijääneistä ruoista aikaiseksi jotain syömäkelpoista.
Säilykepaella:
1 prk savustettuja simpukoita öljyssä
1 prk tonnikalapaloja öljyssä
2,5 dl pitkää riisiä
1 sipuli
currya
savustettua paprikajauhetta
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
1 pss wokvihanneksia
1 prk oliiveja
1 pss katkarapuja
Paras astia valmistukseen on wok-pannu. Itselläni on valurautainen ihanuus, toimii!
Valuta ensiksi säilykkeissä olevat, maustuneet öljyt pannulle. Kuullota riisi ja sipuli öljyssä. Lisää currya ja savupaprikajauhetta maun mukaan. Tämän jälkeen lisää vesi ja lihaliemikuutio ja anna kiehua n. 30-60 min, kunnes riisi on pehmentynyt ja vesi lähes haihtunut (varo ettei pääse kuivumaan liikaa). Tämän jälkeen lisää pakastevihannekset hieman aiemmin kuin loput ainekset, jotta vihannekset ehtivät aavistuksen pehmetä. Lisäyksen voi tehdä myös riisin ollessa vasta "al dente", eli sopivasti kypsää tai viittä vaille kypsää (tästä väitellään meillä kotona, koska minulle raaka on jo miehelle kypsä). Lopuksi lisää tonnikala, katkaravut ja viimeisenä simpukat, niin että ne lämpiävät. Simpukoita ei kannata enää kiehuttaa, sillä ne pehmenevät nopeasti ja hajoavat. Samoin katkaravut, tonnikala ja kala yleensäkin kuivuvat helposti, mikäli niitä kypsentää liian kauan. Tarjoa heti tai laita jääkaappiin. Jääkaapissa säilytettynä paella on yleensä seuraavana päivänä vieläkin mehevämpää.
Juhla-aterialla säilyketuotteita ja pakasteita voi korvata mielen mukaan tuoreilla. Mukaan sopii myös kana, paprika, tuoreet äyriäiset, jne. Äyriäispaellan kanssa nautittavaksi sopii myös aioli, eli valkosipulimajoneesi.
Aioli:
1 valkosipulinkynsi
1 kananmunan keltuainen
n. 2 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
hieman sitruunamehua
Valmistukseen käytän keraamista morttelia.
Ensiksi murskaan ja hienonnan kuoritun valkosipulinkynnen survimella. Tämän jälkeen sekoitan keltuaisen murskatun valkosipulin sekaan. Öljyä kannattaa kaataa ohuena nauhana, jatkuvasti nopeasti sekoittaen. Alkuvaiheessa kannattaa aloittaa pienellä määrällä, ja kun sakenemista majoneesiksi alkaa tapahtua, lisätä yhtenäisesti. Vaikkei valkosipulia käytä tämän enempää, maistuu se melkoisesti ja levittää tuoksuaan jääkaapissa laajalti, vaikka astia olisi peitetty kelmulla. Pari päivää lienee suositeltava maksimisäilytysaika, koska raaka keltuainen ja öljy eivät välttämättä pitkiä aikoja säily hyvinä. Omiin aisteihin kannattaa kuitenkin tässäkin asiassa luottaa.
Buena gusto!
ps. Välillä kalaruokien valmistus herättää kiinnostusta myös ympäristössä, otathan tämän huomioon jättäessäsi ruoan liedelle kiehumaan! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)