Sunnuntaina se kesä viimein alkoi. Kun lämmintä on yli kaksikymmentä astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, tuntuu jokainen nurkka jälleen kuvaamisen arvoiselta. Lähdimme käymään lapsuudenkodissani, tekemään hieman toukotöitä. Tällä kertaa vuorossa oli perunanistutus. Kaupasta perunoita saisi toki paljon edullisemmin, kuin mitä lannoitukseen ja konetöihin kuluu, mutta jokin kumma vetää vuodesta toiseen ihmiset pellolle. Ehkä se on se maku. Oman maan peruna on aina oma.
Istutus käy kuin leikki, kun käytössä on oikea kone. Tämä kyseinen mynämäkisen Jukon kone on ollut lemmikkini siitä saakka kun se kotiini tuli, vuosia sitten. Kyseessä on traktorin perään laitettava kone, jossa on istumapaikat kahdelle ihmiselle. Nauhassa kulkevien kuppien avulla siemenperunat saadaan istutettua tasaisin välein, aurojen peittäessä maahan päätyvät perunat.
Kun urakka saatiin päätökseen, huomasimme puussa tarkkailijan. Siellä se istui ja katseli. Ei pöllömpää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)