Pitkästä aikaa tällä viikolla ehdin näpertelemään minikokoisiakin asioita. Ensin viikolla eräänä iltana askartelin tuolin paikallisessa nukkekotikerhossa. Tämän jälkeen viikonloppuna kävin rakentelemassa lumilapion hieman suuremman harrastajapiirin kanssa, Nukkekotiyhdistyksen kokouksen yhteydessä.
Töiden vastapainoksi pienten asioiden millintarkka rakentelu lepuuttaa mukavasti hermoja ja tuo energiaa muihin toimiin. Omien kättenjälkien ihastelu saa aikaan hyvän mielen. Ja asiat näyttävät pääsääntöisesti paljon herttaisemmilta, kun ne tehdään 1:12, 1:18 tai vaikkapa 1:24 -kokoisina. Olen itse huomannut tämän valitettavan usein vaate- tai kenkäostoksilla. Kun mallinuken päällä olevat tuotteet ovat montaa numeroa pienemmät kuin oma tarve, niin se vain näyttää sievemmältä.
Nukkekotipiireissä on myös paljon bloggaajia. Sain viikonlopun tapahtumassa taas muutaman uuden vinkin kiinnostavista blogeista. Kiitokset niistä! Teitä seurataan. ;)
Sinuakin on käyty tarkkailemassa. Blogiasi lukiessa tuli taas hinku toteuttaa pitkäaikainen haave käydä Barcelonassa, :) Samalla voisi käydä hieman muuallakin Espanjassa maistelemassa merenherkkuja ja katsastamassa taidetta.
VastaaPoistaOma lapioni odottaa kuistilla, että Alberto tulisi luomaan lumet. :)
Itsellä matkakuume on muuttunut enemmän tai vähemmän krooniseksi! ;) Mukava kun kävit! :)
PoistaHauska! Kikattelen tuota huomiotasi vaateostoksilla - niin totta :)
VastaaPoistaMutta tämä harrastuksesi on aivan ihastuttava - olen sen tainnut jo aiemminkin mainita :D
Kiitos! Itsekin pidän tästä kovasti! Suosittelen! :)
PoistaHuomasin blogissani uuden lukijan! Ja selvisi, että olitkin Jyväskylässä viereisessä pöydässä lumilapio-hommissa. Kiva blogi sinullakin.
VastaaPoistaKiitos! Ja mukavaa kun kävit lukemassa! Ihania juttuja blogissasi, käyn välillä kurkkimassa! ;)
Poista