Elämä raiteilla

Olen aina pitänyt junista. Automatkustus ei ole ollut lainkaan niin mukavaa. Kun olin pieni, kärsin henkilöautossa ja bussissa helposti matkapahoinvoinnista. Mummulassa kävimme usein junalla, jolla pitkän matkan matkustaminen oli paljon helpompaa. Junaan päästyäni kuulemma heitin välittömästi kengät pois jalasta ja nostin jalat penkille. Ja ryhdyin lukemaan. 

Nykyään kuljen taas paljon junalla työmatkoja. Aika kuluu nopeasti töitä tehden. Myös lomalla junailemme mieluusti. Tuolloin voi keskittyä katselemaan ikkunasta vaihtuvia maisemia, tehdä käsitöitä, tai vaikkapa lukea.

Vuosia sitten olen myös työskennellyt raiteilla. Tai paremminkin niiden kunnossapidon ja rakentamisen parissa. Nautin tuosta työstä kovasti. Ennenvanhaan raiteilla työskentelevää työporukkaa kutsuttiin topparoikaksi. Rautateillä ryhmähenki oli vahva ja työt etenivät. Sama voima auttaa nykyäänkin eteenpäin, myös muilla aloilla. Kun töissä on mukavaa ja puhalletaan yhteen hiileen, kuluvat päivät kuin siivillä ja saa paljon aikaan. 

 

Mielelläni matkustelisin junalla vieläkin enemmänkin. Valitettavasti junalippujen korkea hintataso Suomessa kannustaa autoilemaan. Voidakseni junailla enemmän, tarvitsisin lottovoiton. Hullunkuriselta tuntuu, että itselläni ei ole ollut varaa ostaa sarja- tai kausilippua työmatkoille, koska yksittäisillä tarjouksilla olen saanut kuljettua paljon edullisemmin. Mutta niin se vain on ollut.

Muutama vuosi sitten junailimme lomamatkallamme Romaniassa. Pisin siirtymä oli seitsemän tunnin mittainen, jolloin oli aikaa ihailla vaihtuvia maisemia ja Romanian maaseutua. Autokannan ollessa alhainen, näkyi maaseudulla säännöllisesti hevoskärryjä. Marraskuussa näkymä ei olisi välttämättä ollut lainkaan niin romanttinen, kuin miltä se keskellä kesää näyttäytyi. 

Seitsemän tunnin aikana ylitimme mutkitellen Karpaatit ja kiisimme läpi peltoaukeiden. Matkaa suunnitellessamme olin ennakkoluuloissani pelännyt huonokuntoisia junia. Vaan kalusto olikin yllättäen parempaa ja ennenkaikkea siistimpää kuin kotimaassamme. Mielelläni olisin matkannut vieläkin pidemmälle Romanian halki, mutta viikko oli rajallinen ja välillä oli mukava viipyä kauemminkin yhdessä paikassa. 

Miellyttäviä junailuhetkiä mahtuu paljon myös keskivertoviikkooni. Tällä viikolla aurinko on näyttäytynyt ja olen saanut ihailla tätä maisemaa jo useampaan otteeseen. Auringonsäteissä kylpevä huvipuisto saa aikaan hyvän mielen. Ja ennen kaikkea tämä maisema siivittää työpäivän jälkeen kotimatkalle. Siinä jos missä on voimaa!