Evitan lumoissa

Myönnän, etten ole ollut koulussa aina historian tunneilla hereillä. Kyseessä oli ehkäpä eniten inhoamani kouluaine, johon en saanut motivoitua itseäni. En sitten millään. Moni asia onkin loksahtanut vasta myöhemmällä iällä paikoilleen, kun olen löytänyt palasen historiasta jossain kiinnostavassa yhteydessä uudelleen. 

Eräs historian henkilö johon juuri vastikään tutustuin, on Eva Peron. Argentiinan presidentti Juan Peronin vaimo. Köyhistä oloista syntyisin oleva kaunis näyttelijä ja hyväntekijä, joka kuoli ainoastaan 33-vuotiaana, vuonna 1952. Tuttavallisemmin Evita. 

Eläessään Evita oli kiistelty henkilö. Aristokraatit halveksuivat. Kansa jumaloi ja piti lähes pyhimyksenä. Myös Suomessa Evita oli tunnettu ja hänestä uutisoitiin paljon. Eikä vauhti hiljentynyt kuolemankaan jälkeen. Vuoteen 1976 saakka Evitan ruumista kuljeteltiin ympäri maailmaa. Aluksi piilotellen, viimeisinä vuosina näytteille asettaen. Kunnes se viimein saatettiin haudan lepoon Buenos Airesissa. 

Säveltäjä Andrew Lloyd Webber teki musikaalin tästä tarunomaisesta hahmosta. Musikaalista julkaistiin ensin vuonna 1976 äänite, jonka jälkeen ohjaaja Harold Prince innostui aiheesta. Lontoon West Endissä musikaali sai ensi-iltansa vuonna 1978. Tämän jälkeen musikaalista on esitetty lukuisia versioita ympäri maailmaa, onpa siitä tehty elokuvakin. 

Olen kuitenkin onnellisen tietämättömänä välttynyt koko tarinalta tähän saakka. Onneksemme suunnitellessamme taannoin elokuviin menoa Tampereella, sattui elokuvateattereissa olemaan tarjonnaltaan erinomaisen kiinnostamaton ilta. Näin tulimme tarkastaneeksi myös kyseisen illan teatteritarjonnan. Siellä olikin useampia kiinnostavia näytöksiä, joista päädyimme valitsemaan Tampereen Työväen Teatterin Evita-musikaalin. Syynä tähän oli pitkältikin se, että saimme hankittua liput kätevästi erään kuorokaverini kautta, joka esiintyi kyseisessä teoksessa. 

Vihdoin minunkin maailmani aukeni. Erittäin taitavat laulajat ja traaginen tarina veivät huomioni täysin.  Tunnetuin musikaalin kappaleista on ehdottomasti Don't cry for me Argentina. Muut kappaleet ovat jääneet paitsi suuresta suosiosta, mutta esimerkiksi aristokraattien halveksuntalaulu oli mielestäni musikaalin ehdotonta parhaimmistoa, ohittaen jopa tuon hittikappaleen. Teatterista ostamamme ohjelmalehtinen tarjosi hyvää perustietoa, jonka perusteella pääsin alkuun tiedon ahmimisessa internetin ihmeellisessä maailmassa. Nukuttuani yön yli, koin tarvetta haalia lisätietoa tuosta mystisestä henkilöstä ja musikaalin kappaleista. Prosessi jatkuu edelleen… Teatterissa käyminen kannattaa aina!