Eilen illalla nurmikon leikkauksen jälkeen käytin hetken ihaillen tulosta. Vastaleikatun nurmen tuoksu, illan viileys ja laskeva aurinko tuovat kesämielen. Tähän aikaan vuodesta päivä alkaa olla pisimmillään, luonto on vehreää ja kasvit valmistautuvat nupuillaan juhannuskuntoon.
Juhannusruusupensaassa on nuppuja satamäärin. Viikon päästä ne lienevät auenneet, juuri ajoissa keskikesän juhlaan. Pensasruusuni Viljami on saanut myös muutaman nupun, joiden avautumista odottelen innolla. Keltaiset ruusut ovat kuuluneet aina lempikukkiini. Olen antanut itseni ymmärtää, että myös äitini sekä hänen äitinsä pitivät kovasti juuri keltaisesta ruusuista. Mieltymys kulkee siis vahvasti suvussa.
Tulppaanit ovat kukkineet, mutta kuunliljat ja metsämansikat vasta valmistautuvat kesään. Nuo metsämansikat, eli virallisemmin ahomansikat ovat ilmestyneet pihaan vähitellen ja levittäytyneet rönsyillään vuosi vuodelta laajemmalle. Mutta se ei haittaa, päin vastoin. Lumettoman ja leudon talven jälkeen moni pihakasvi on ottanut itseensä. Niitä ruttojuuria lukuunottamatta... Viime talvi oli kova myös lumipalloheisille, mutta onneksi kuivien oksien keskeltä pilkistää lukuisia lumipalloja.
Piha alkaa olla valmis juhannuksen vastaanottamiseen. Ehkäpä kitkemistä ja nurmikonleikkuuta on tiedossa vielä ennen sitä, mutta muutoin luonto on ajallaan. Näin pitääkin olla tähän aikaan vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)