Koska eilen sateet taas jatkuivat, en päässyt pihalle kuvailemaan puutarhan kasvun etenemistä. Aurinkomatkojen mainos Santorinista taas sai muistelemaan omaa kesälomamatkaa viime kesältä. Silloin aurinkoa ja lämpöä riitti.
Olin jo pitkään haaveillut Santorinille matkustamisesta. Huomasimme lomallamme mainoksen äkkilähdöstä Oian taiteilijakylään, joka kuulosti raskaan työvuoden päälle juuri sopivalta rentoutumiskohteelta meille. Majoituimme ihastuttavaan Laokasti Villas -hotelliin, jonka sijainti oli täydellinen; kylän päätie kulki suoraan hotellin oven eteen. Näin matkatavaroita ei tarvinnut raahata pitkiä matkoja. Suuri osa Oian hotelleista oli pitkienkin, autottomien polkujen, sekä kapeiden rappusten päässä. Hotellimme edessä oli bussipysäkki, joten matkailu ympäri saarta kävi kätevästi paikallisliikenteen busseilla. Suoraan hotellin edestä lähti myös kylän pääkävelykatu, joten parempaa sijaintia ei olisi voinut haaveillakaan!
Oian auringonlaskua kuvataan maailman kauneimmaksi. Joka ilta länsirannalle kerääntyy tuhansia turisteja katsomaan näytöstä, joka koostuu laskevan auringon lisäksi mm. jousikvartetista. Olihan se toki aivan vaikuttava, useampana iltana sitä katseltuamme, mutta melko vaikuttava oli myös ihmispaljous sekä ruuhka auringon laskettua...
Omien lemmikkien jäätyä kotimaahan hyvään hoitoon, koti-ikävää helpottivat hotellin seuralliset kissat. Huomasimme aamiaispöydästä katoavan eläinrakkaiden hotellivieraiden lautasille joka aamu hieman ylimääräisiä leikkeleitä ja juustoja, jotta myös karvaiset ystävämme pääsivät nauttimaan aamiaisesta. Eräs saksalaisrouva vinkkasi meille leikkimielisesti kehottaen, että on ihan hyvä tapa ottaa lautaselle vähän enemmän kuin itse jaksaa, eiköhän ne saada kulumaan!
Kissojen lisäksi Santorinin toinen tunnuseläin on aasi. Näitä on tuotu palvelukseen turistien kuskaamiseksi mutkikkaita ja jyrkkiä rinteitä ylös. Melko jääräpäiset eläimet saavat osakseen myös valitettavan kovaa kohtelua. Saimme kuitenkin kuulla, että sen verran aasit ja muulit pitävät kuitenkin itsestään huolta, että tekevät totaalilakon silloin kun eivät enää jaksa. Rajansa aasillakin!
Vaikka keskityimme lomallamme rentoutumaan pääsääntöisesti uiden, lukien romaaneja ja syöden hyvin, kävimme muutamana päivänä myös retkeilemässä ympäristössä. Eräänä aamuna seilasimme puisella purjeveneellä Nea Kamenin tulivuorelle. Pitkän hiljaiselon jälkeen tulivuori on viime vuosina osoittanut merkkejä aktivoitumisesta, ja sen onkin ennustettu purkautuvan, ehkä jo lähivuosikymmeninä. Samalla retkellä poikkesimme myös Thirassian saarella, joka niinikään sijaitseen Santorinin pääsaaren, Thiran edustalla.
Toisena päivänä kävimme myös Thiran toisessa päässä sijainneessa muinaisen Akrotirin arkeologisella museoalueella. Museo koostuu tuhkan seasta kaivetuista Akrotirin kaupungin raunioista. Kaivaukset tällä 3600 vuotta vanhalla alueella on aloitettu jo 60-luvun lopulla. Alue on melko laaja ja hyvin säilynyt. Täällä voi antaa mielikuvituksensa vaeltaa helposti vuosituhansien taakse, kävellessään muinaisen kaupungin katuja pitkin.
Historiaa, rentoutumista, hyvää ruokaa, silmäniloa luonnon kauneudesta. Niistä oli Santorinin lomamme tehty. Kalderan rannalla sijaitsi toinen toistaan upeammilla näköaloilla varustettuja ravintoloita. Ja kreikkalainen ruoka on todella ihanaa. Eräs parhaimmista illallisista, niin maisemien kuin ruokien puolesta, nautittiin Seagull-nimisessä ravintolassa. Myös hotellimme Laokasti Villas loisti keittiöllään. Vanha isäntä osoittautui uskomattoman hyväksi kokiksi! Hänen ansiostaan vyötäröillämme matkasi kilo jos toinenkin matkan jälkeen kotiin sulateltavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)