Totesin tässä taannoin olevani kova tyttö matkailemaan. Etenkin kotisohvalta. Kirjahyllystäni löytyy lukuisia matkaoppaita, aina 60-luvulta lähtien, sillä yksinkertaisesti vain pidän niiden lukemisesta. Vanhoja matkaoppaita lukiessa näkyy hienosti myös ajankuva, mitä paikkojen menneisyys on ollut.
Eräs suosikkimatkakohteeni on Romania, jolla on takanaan rankka historia. Euroopan valtioista se on osin jäänyt paitsi kehityksestä hirmuvaltiaan hallitessa maata useiden vuosikymmenten ajan. Maan hienouteen matkakohteena tämä ei kuitenkaan vaikuta. Etenkään helteisenä elokuun päivänä matkailevana ei tule ajatelleeksi paikallisten pulaa ja kurjuutta kylmänä ja karuna talvipäivänä. Karuja eivät olleet myöskään valtion 1970-luvun viralliset julkaisut, joissa Nicolae Ceausescu paistatteli etusivuilla kansan suosiossa. Tällainen historiikki vuodelta 1978 löytyy myös matkakirjojeni joukosta.
Mutta takaisin nykypäivän Romaniaan. Tai ainakin muutaman vuoden taakse, jolloin Romanian kiertomatkallamme poikkesimme mm. Transsilvanialaisessa Brasovin kaupungissa. Kyseinen kaupunki on esim. Tampereen ystävyyskaupunki ja tuttu jo 60-luvun lopulta aina 2000-luvulle saakka kaupungin keskusaukiolla järjestetyistä Kultaisen Hirven -laulukilpailuista.
Lomamme aikana samaisella aukiolla harjoiteltiin oopperafestivaalia, joten pääsimme myös osallisiksi kulttuurista. Myös ruokakulttuuri oli vahvasti läsnä matkallamme. Tutustuimme aivan ihastuttavaan ravintolaan, Bella Muzicaan, jota lämmöllä suosittelen kaikille Brasovissa vieraileville.
Hotelli-ravintolan ruokasali oli rakennettu vanhaan viinikellariin, jonka tunnelma itsessään oli jo viehättävä. Lounasaikaan olimme paikan ensimmäiset ruokailijat, joten saimme nauttia hetken tunnelmasta ylhäisessä yksinäisyydessä. Aluksi tarjoilija toi meille kolme listaa; ruokalistan, juomalistan sekä musiikkilistan. Saimme siis itse valita paikassa soivan musiikin lukuisista eri vaihtoehdoista. Ennen seuraavien asiakkaiden saapumista kuuntelimmekin lähestulkoon koko levyllisen verran Bruce Springsteenia täydellisen äänentoiston kautta salissa kaikuen.
Alkupaloina nautimme itsetehdyistä palinkasta, nachoista sekä salsakastikkeesta, jotka olivat erittäin herkullisia. Pääruoaksi nautittu perinteinen paprikamöyhö (Papricas: Piept pui, muschi porc, muschi vita, bacon,
ceapa, praz,ardei gras, galuste, smantana) vei myös kielen mennessään, eikä punaviinikään tunnelmaa pilannut. Täydellisen ruokailukokemuksen jälkeen vetäydyimmekin vähäksi aikaa hotellille sulattelemaan herkkuja päiväunien merkeissä.
Hotellimme sijaitsi aivan kaupungin laidalla sijainneen 350 metriä korkean Tampa-vuoren juurella. Vuorelle johti köysirata, jota pitkin eräänä päivänä kävimmekin Hollywood-tyyppisen kyltin juurella sijainneella näköalapaikalla.
Kyltti näkyi lähes kaikkialle. Kuten nyt esimerkiksi Euroopan kapeimman kadun, Strada Sforiin eli "köysikadun" päähän.
Katu johti Mustalle kirkolle, Biserica Neagralle, joka oli myös eräs kaupunkin pakollisista nähtävyyksistä. Kirkon nimi oli peräisin vuonna 1689 tapahtuneesta tulipalosta, jossa kirkko tuhoutui pahoin.
Itse kaupungin nimi, Brasov, taas on peräisin sanasta barasu, joka tarkoittaa linnoitusta. Ja linnoituskaupunki kyseessä olikin. Muistona tästä olivat edelleen kaupungin laidalla portit, joiden ali pääsi ajamaan autolla keskustaan.
Alunperin kaupunki on ollut nimeltään Corona, josta pääsemmekin aasinsillalla hotelliin, jonne olisin alunperin tahtonut tehdä varauksen. Paikka oli kuitenkin valitettavasti juuri tuolloin täynnä. Vanha ja ränsistynyt Coroana-hotelli vain jotenkin viehätti Art Nouveau-tyylillään. Tällä kertaa ihailimme sitä kuitenkin ainoastaan ulkoa käsin.
Kaiken kaikkiaan Brasov hurmasi viehättävyydellään, rakennuksillaan ja ruoallaan romanianmatkalaiset. Ja vaikka muutama vuosi onkin kulunut, haaveilen edelleen lounaasta ihanassa Bella Muzicassa. Suosittelen lämmöllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)