Museokorttipostia!

Ystäväni Nemin jalanjälkiä seuraten hankimme mekin mieheni kanssa taannoin omat museokorttimme. En ollut edes ymmärtänyt kortin hinnan olevan niin halpa, että se maksaisi itsensä takaisin jo ensimmäisellä viikolla. Mutta niin vain kävi. Ensimmäinen kohteemme oli itseoikeutetusti Mänttä-Vilppulassa sijaitseva Serlachius-museo Gösta, joska kortitkin hankittiin. 

Tänä kesänä muista kiireistä johtuen olimme samanaikaisesti lomalla ainoastaan yhden viikon. Kotonakin riitti tehtävää ja oli mukava palautua raskaalta Tanskanreissulta, mutta museokortti mielessä pohdimme tämän lisäksi pientä kesälomapyörähdystä. Vertailtuamme eri museoita, päädyimme lähtemään kohti Hämeenlinnaa. 

Pääkohteenamme oli Hämeen Linna. Jo ennen porttia sydämeni valloitti lauma paikallisia ruohonleikkureita, jotka olivat ihanan pehmoisina toimensa parissa. Samalta retkeltä muuten löytyivät nuo värihaasteen yhteydessä esittelemäni vedonpoistajat, joten lampaita tuli laskettua hieman enemmänkin. 

 

Sisälle linnaan päästyämme kiertelimme ensiksi ympäri näyttelytiloja ja huoneita, joissa löytyi odotetusti mm. viihtyisiä istuinpaikkoja. Kuinka ihanaa olisikaan synkkänä myrsky-yönä istuskella hyvän kirjan parissa ikkunan edustalla, takkatulen lämmittäessä vierellä. 

Korkeassa kuninkaanhuoneessa vallinnut mahtava kaiku puolestaan houkutti laulelemaan. Vaan sitä en kehdannut tehdä muiden turistien läsnäollessa. Tällä kertaa laulut jäivät siis laulamatta. 

Linnan jälkeen kävimme myös samassa pihapiirissä sijatsevassa vankilamuseossa, jonne tuskin olisi ilman museokorttia tullut mentyä. Jäipä aikaa vielä Hämeenlinnan taidemuseossa Martta Wendelinin näyttelyn läpikäymiseen sekä Iittalan lasimäellä sijaitsevaan Designmuseoon tutustumiseen. Sen jälkeen päivän museokiintiö alkoikin olla jo täynnä ja nälkä oli melkoinen,

Nälän  taltuttaminen suoritettiin varmasti tutussa paikassa, keskustan Piparkakkutalossa. Tälläkin kertaa talo oli viimeistä pöytää myöden täynnä tyytyväisiä ruokailijoita. Kuvut ravittuina ja raukeina suuntasimme yöksi Vanajanlinnaan, jossa meidät ohjattiin Serlachius-sviittiin. Mistä he osasivatkin arvata juuri tuon sopivan matkamme teemaan! ;) 

 

Seuraavana päivänä matka jatkui vielä Tuusulan rantatielle, jossa poikkesimme Halosenniemeen sekä Ainolaan. Mahtuivatpa matkan varrelle Riihimäellä vielä Suomen lasimuseo sekä Metsästysmuseo. 

Vielä on jäljellä vuosi museokortin voimassaoloaikaa, ja liki 200 museota. Maailma tuntuu olevan nyt avoinna, minne vain voi piipahtaa, kiinnosti se tai ei. Nyt on mahdollista tutustua kohteisiin!