Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menivät haukkumaan kylmää, märkää ja pimeää vuodenaikaa. Jaa ketkä? Ihmiset viereisissä pöydissä kahvilassa. Ihmiset viereisillä pukukopeilla kuntosalilla. Ihmiset viereisillä penkeillä julkisissa kulkuvälineissä. Ihmiset viereisillä kassoilla kaupoissa. Tuntuu että marraskuussa kaikilla on oikeus leimata säätila aivan kamalaksi. Ja kuulemma kaikkia vielä väsyttää.
En valita. Mielessäni ovat vielä viime kesän huippuhelteet, kun oma oloni oli kamala. Mitään en jaksanut. Päätä särki, olo oli paha. Nukkumisestakaan ei tahtonut tulla mitään. Kaikki energia meni riittävän juomisen miettimiseen ja siihen, että keskityin hengittämään niin kevyesti kuin pystyin. Varoin mainitsemasta helteen kielteisyydestä, siitä sai näpeilleen nopeammin kuin arvasikaan. "Ei saa valittaa! Nyt nautitaan!" Se oli se heinäkuun mantra. Ei nautituttanut.
Nyt nautin. Laitan kynttilät palamaan. Valaisen kodin. Käperryn viltin alle. Käyn lenkillä kun räntää vihmoo naamalle. Sateenpitävässä kevyttoppa-asussa, totta kai. Kotona odottaa lämmin sauna. En valita, koska olo on hyvä. Nautin totta tosiaan, ja aidosti. Kanssani nauttii Sammallampaan ihana, huopainen kettukuuleri.
Hiljalleen myös jouluvaloja lienee sallittua sytytellä. Osa kodissamme olevista valoista on tosin paikoillaan läpi vuoden, kuten nämä samassa hyllyssä kettukuulerin kanssa lasikuutiossa olevat punaisin helmin koristellut led-valot.
Jouluvaloja edeltävät vuosikalenterissani joululauluharjoitukset. Jo aikaisin syksystä harjoitukset käynnistyvät, jotta kaikki olisi valmista joulunajan konserteissa. Eilen illalla olin laulelemassa jo ensimmäisissä pikkujouluissa, ja sesonkia riittää vielä yli kuukausi tästä eteenpäin. Kaltaiselleni jouluihmiselle tämä ei kuitenkaan tee pahaa. Lämpöä, valoa, tuoksuja, tunnelmaa. Niitä mahtuu loppuvuoteen yllin kyllin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)